Nosce te Ipsum - USKONTO - elämän PELI

Walsch Kirja 3. Osa 2.

• Walsch Kirja 3. Osa 1.
• Walsch Kirja 3. Osa 3.
• Walsch Kirja 3. Osa 4.
• Walsch Kirja 3. Tiivistelmä

Puhutaan kuolemasta. Sanoit, että tässä kirjassa käsitellään universaaleja totuuksia, korkeampia totuuksia.

Mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee?

Mitä päätät haluta tapahtuvaksi?

Tarkoitatko, että se, mitä päätämme haluta, tapahtuu?

Luuletko, että te lakkaatte luomasta vain siksi, että kuolette?

Ihminen ei lakkaa luomasta kuollessaan. Onko se tarpeeksi selvästi sanottu? s. 77

Syy siihen, ettette lakkaa luomasta kuoltuanne, on se, että te ette kuole koskaan. Ette voi. Te olette elämä itse. Eikä elämä voi olla olematta elämää. Siksi ette voi kuolla.

Kuoleman hetkellä käy siis niin, että ... jatkatte elämistä.

Jos sielu (sitä nimeä käytämme nyt minästä) ihmettelee, miksi ruumis ei liiku, se huomaa olevansa aivan ruumiin yläpuolella katselemassa ruumiin liikkumattomuutta uteliaasti.

Sielu oppii hyvin pian, että se voi mennä mihin tahansa - ajatuksen nopeudella.

Sielu voi olla useassa paikassa yhtä aikaa. s. 78

... kaikki tapahtuminen syntyy ajatuksesta ja että ilmentymä on aina aikomuksen tulos.

Siitä mihin keskitän aikomukseni tulee minun todellisuuteni.

Täsmälleen niin. Ainoa ero on siinä, kuinka nopeasti koet tuloksen. (TR: elämässä tai sieluna kuoleman jälkeen)

Jos sielut oppisivat fyysisessä elämässä hallitsemaan ajatuksiaan yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin hengen maailmassa, niiden koko elämä muuttuisi.

TR: Tästä on mielestäni kysymys Itsensä Tuntemisessa.

Yksilöllisen todellisuuden luomisessa ajatusten hallitseminen... on kaikki kaikessa.

Sitä saatettaisiin nimittää myös rukoukseksi.

Ajatusten hallitseminen on rukouksen korkein muoto. Siksi on ajateltava vain hyviä ja oikeamielisiä asioita.

TR: Meditaatio on minusta rukousta eli siis ajatuksen hiljentämistä.

Varsinkin ankeina aikoina pitää nähdä vain täydellisyys. s. 79

Tässä ohjeessa on mielentyyneys. Tässä prosessissa on rauha. Tässä tiedossa on ilo.

TR: Periaatteessa vain tästä on kyse kaikessa inhimillisessä tavoittelussa ja kaikissa ihmisen päämäärissä - filosofiat, uskonnot, oma-apu, Itsensä Tunteminen, Harmonia, jne. jne.

Sielu oppii nopeasti fyysisen kuoleman jälkeen hallitsemaan ajatuksiaan, sillä ne luovat ja kokevat kaiken mitä ajattelevat.

Tilanne on sama silloin, kun sielu asuu ruumiissa, mutta tulokset eivät synny yhtä nopeasti. Viiveen vuoksi tuntuu, etteivät asiat tapahdu teille teidän takianne. Tämä illuusio saa teidät unohtamaan, että te olette kaiken alkusyys.

Tämä unohtaminen on sisäänrakennettu. Se on osa prosessia. Ette voi luoda sitä, mitä olette, ennen kuin unohdatte, mitä olette.

Kun jätätte ruumiinne, hämmärstytte kovasti, kun huomaatte yhteyden ajatusten ja luomisen välillä. (TR: Luominen tarkoittaa siis elämän ohjaamista eli elämän luomista sellaiseksi kuin se on. Onko mahdollista, että ruumiin jättämisen voi tehdä elossa ollessa?) s. 80

Olette kokemuksenne luomisen syy eikä seuraus.

Miksi pitkä viive?

Siksi, että te toimitte ajan illuusiossa. Olette kuoleman jälkeisessä tilassa ajan parametrin ulkopuolella.

Kuten olet usein sanonut, aikaa ei ole.

Ei sellaisena kuin te sen ymmärrätte. ”Ajan” ilmiö on tosiasiallisesti näkökulman funktio.

Ajallisen näkökulman avulla tarkastelette ja tutkittte kokemuksianne.

Elämä on yksi kokonaisuus, kosmoksen tapahtuma, joka tapahtuu nyt. Kokonaan. Kaikkialla.

Ei ole muuta ”aikaa” kuin nyt. Ei ole muuta ”paikkaa” kuin tässä.

TR: Tässä on ydin siitä, miten elämä tapahtuu kun löytää Elämän elämässä, tässä ja nyt-kokemus on ydin. Onni on tässä ja nyt. Sen oleminen tunnistetaan siis jälkeen päin, kun herätään ajattelemaan.

Tässä ja nyt on kaikki, mitä on. s. 81

Ajaksi nimitetyn välineen avulla olet onnistunut erottumaan minusta, jakamaan jakamattoman nähdäksesi ja kokeaksesi sen täydemmin samalla, kun luot sitä.

Kiinteä esine on vain erilaisten asioiden tapahtumista yhtäaikaa. Kun se tapahtuu niin nopeasti, näyttää, että se on kiinteä.

Tarina kalliosta.
”Mitä minun sisälläni liikkuu?” kallio kysyi.
”Sinä”, sanoi ääni jostain kaukaa.
”Minäkö?” vastasi kallio. ”Sehän on mahdotonta, sillä minä en liiku ollenkaan. Kaikkihan sen näkevät.”
”Niin, kaukaa”, ääni myönteli. ”Täältä kaukaa sinä näytät jykevältä ja liikkumattomalta. Kun tulen lähelle huomaan, että kaikki, mikä muodostaa sen, mitä olet, liikkuu. s. 82

Se luo sinusta ”kallion”. Olet kuin taikaa! Liikut ja olet liikkumatta samanaikaisesti.”

Kumpi on illuusio? Onko se Jumalan ykseys ja liikkumattomuus vai erillisyys ja osien liike?

Tämä on kosmologia, aika ja avaruus.

Elämän liikkeet eivät vaikuta ollenkaan kaiken sen liikkumattomuuteen ja olemiseen, mikä on.

Erillisyyttä ei huomaa kaukaa. Minä olen liikkumaton liikkuja.

Teidän rajoitettu näkökulmanne johtaa siihen, että näette itsenne erillisinä ja erillään.

TR: Ydintä - olemme yhtä Kaikkeuden kanssa ja erillisyytemme, yksilöllisyytemme, minämme on illuusio.

Kun minä ”kuolen” en kuole ollenkaan, vaan siirryn toisenlaiseen tietoisuuteen, jossa ei ole ”aikaa”, ”avaruutta” eikä käsitteitä ”ennen ja jälkeen”.

TR: Tässä kohti oli virhe. Lauseeseen oli liitetty myös väite ’eikä käsitteitä ”tässä ja nyt” ’.

Tismalleen. Olet ymmärtänyt. s. 83

Elämässä on kysymys näkökulmasta. Mitä pitää löytää, on kaikki on yhtä ja samaa. s. 84

Ette ole aina olleet sitä mitä nyt olette. Olette olleet jotakin muuta. Nyt olette ... ”jotain ihan toista taas”.

”Aika” on pelkästään näkökulma. Se ei ”ole olemassa” eikä ”ole olematta olemassa”. Kun sielu muuttaa näkökulmaa, koemme todellisuuden eri tavalla.

Juuri näin.

Kuolemassa tapahtuu näkökulman muutos. Kuoleman jälkeen ihmisen ymmärrys ei enää ole rajoitettu. s. 86

Perspektiivi luo ajatukset. Ajatukset luovat kaiken. Jos muistatte sen ennen kuin lähdette ruumiista, ei sen jälkeen, koko elämänne muuttuu.

TR: Siinä se on. Siis muutos voidaan tehdä elämässä ja syntyy Elämä, kaikki muuttuu.

Ajatuksia voi hallita näkökulmaa muuttamalla.

Täsmälleen. Omaksu erilainen näkökulma ja ajatuksesi kaikesta muuttuvat. Kokemuksen luomisessa (TR: eli siis siinä, millaiseksi elämänsä luo, kun löytää Elämän elämässä.) hallittu ajattelu on kaikki kaikessa.

TR: Hallittu ajattelu tarkoittaa minulle Oivaltamista ilman ajattelua, Näkemistä, joka sitten vaikuttaa ajatteluun siten, että ajattelu ei ohjaa tiedostamattomasti elämää.

Jotkut ihmiset sanovat sitä jatkuvaksi rukoukseksi.

TR: Meditaatio siten, että se tarkoittaa ajatuksen hiljentämistä ja Toisen Puolen Näkemistä, on siis Rukoilemista.

Rukoileminen on täydellistä näkemistä ja hyvien ja oikeamielisten asioiden ajattelemista.

TR: Ei tarkoita hyvien asioiden ajattelemista pahojen asioiden vastakohtana.

Kaikki mitä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa johtuu sisimpien ajatustenne, valintojenne, ideoittenne ja päätöstenne fyysisenä ilmentymänä - saatte mitä haluatte. s. 87

Älkää tuomitko sitä, joka elää näin. Pyrkikää itse muuttumaan ja muuttamaan olosuhteet, jotka mahdollistavat asiat.

Nähkää pimeys, mutta älkää kirotko sitä. Tuokaa valoa pimeyteen.

(TR: Valojuttu Tuomaan Evankeliumista.)

Antakaa valonne paistaa ihmisille. Olkaa valon tuojia. Valo voi valaista koko maailmaa.

Antakaa siis valonne loistaa, valaistuneet!

Lahjanne auttaa muita näkemään, mitä he ovat, antaa heille heidän oman minänsä.

TR: Jokainen tekee Näkemisen, Itsensä Absoluuttisen Tuntemisen, itse. Samalla he löytävät minänsä Toiselle Puolelle.

Olkoon se teidän tehtävänne ja suurin ilonne.

TR: Tulin samaan tulokseen sen suhteen, mikä on ihmisen tehtävä tässä Itsensä Tuntemis-prosessin päätteessä.

Maailma odottaa teitä. Parantakaa se. Nyt. Tässä paikassa. s. 88

TR: Tämän kirjan kirjoittaja on tehnyt sen, heittäytynyt ”hulluksi”, antanut Valon palaa. Toisaalta edellinen lause kertoo sen, milloin työ tehdään. Ehtona lienee vain se, että tietää omaavansa Valon.

TR: YdinOivallus fyysisestä kuolemasta on, että jos ihminen näkökulma muuttuu elämän aikana, hän on kokenut itse asiassa fyysisen kuoleman elossa ollessa ja löytänyt ”tässä ja nyt”- eli Nytissä elämän ja Valo syttyy, jonka seurauksena hänen velvollisuutensa paljastuu eli se, mikä koko ruljanssin ydin on - Hänen on pistettävä Valo palamaan - olipa se miten hullua ajattelevan, siis myös hänen itsensä, mielestä tahansa.

Ihmiset kutsuvat tätä viisautta sopivana hetkenä elämässään.

Puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä. s. 89

Luotte oman todellisuutenne silloinkin, kun olette poistuneet ruumiista.

Koette hallitsemattoman ajatuksenne todellisuutena (TR: siis tiedostamattoman ohjaaman ajattelun). Sitä johtaa myös kollektiivisen tietoisuuden energia.

Kollektiivinen tietoisuus on hyväksytty, omaksuttu ja sisäistetty.

Samalla tavalla luotte sen, mitä sanotte nykyisen elämänne todellisuudeksi.

Elämässä on kolme valintaa:

1. Voitte sallia hallitsemattomien ajatustenne luoda nykyhetken.

2. Voitte sallia luovan tietoisuutenne luoda nykyhetken.

3. Voitte sallia kollektiivisen tietoisuuden luoda nykyhetken.

Tässä piilee kaiken ironia:

Nykyisessä elämässänne teidän on vaikeaa luoda (TR: elämää) tietoisesti yksilöllisestä tietoisuudestanne ja usein otaksuttekin, että teidän yksilöllinen ymmärryksenne (TR: Oivalluksenne elämästä) on väärässä, kun ottaa huomioon kaiken, mitä näette ympärillänne ja niin antaudutte kollektiiviselle tietoisuudelle (TR: totuudelle, arvoille, asenteille) riippumatta siitä, onko siitä teille hyötyä vai ei (TR: yleensä sillä täytyy nimenomaan olla suhteellista hyvää tuottava syy.) s. 90

Kun teitä ympäröi alempi tietoisuus, hyödytte enemmän omasta yksilöllisestä ymmärryksestänne.

Siinä, mitä sanotte kuolemanjälkeiseksi elämäksi, ei ole mitään huolen aihetta tässä suhteessa, sillä silloin teitä ympäröi automaattisesti korkeampi tietoisuus.

Suuri rakkaus ympäröi teitä.

Voimakkaimmat ajatukset pysyvät voimassa samalla tavalla kuin elämässä kuoleman jälkeen.

Ihminen ajattelee joutuvansa helvettiin. Joutuvatko he sinne, koska ajattelevat voimakkaasti. s. 91 Olet sanonut, ettei helvettiä ole olemassa.

Perimmäisessä todellisuudessa ei ole mitään muuta kuin se, mikä on. Olen sanonut, ettei helvettiä ole olemassa. En ole sanonut, ettettekö te voi kokea helvettiä. Suurinta osaa teidän kokemuksistanne ei ole olemassa, mutta silti te koette ne. s. 92 (TR; Ikään kuin ne tapahtuisivat tässä ja nyt, vaikka katsotte toistoja.)

Yksikään kirja ei ole kirjaimellisesti totta.

Eikö edes Raamattu?

Ihminen luo helvetin ajatustensa avulla, mutta todellisuus ei kestä ikuisesti.

Ihmisellä on valta valita, mitä haluatte kokea. s. 94

Tarkoitatko, ettei kuolemanjälkeisessä elämässä ole olemassa mitään tiettyä asioiden järjestystä? Milloin saamme tietää totuuden?

Sitten kun päätätte niin. Ne, joiden toive on tuntea kaiken olevaisen ikuinen totuus, ymmärtää suuret mysteerit, kokea suurin todellisuus, tekevät niin.

Kyllä, on olemassa yksi suuri totuus; on olemassa lopullinen todellisuus.

Te olette jumalallisia olentoja, jotka luotte jumalallisesti todellisuutenne samalla kun koette sen, lopullisesta todellisuudesta riippumatta.

Jos lakkaatte luomasta omaa yksilöllistä todellisuuttanne, alatte ymmärtää ja kokea suurempaa, yhteinäistä todellisuutta, saatte heti tilaisuuden kokea lopullisen todellisuuden. s. 95

Ne, jotka ”kuolevat” sellaisen valinnan tilassa, sitä haluten ja tietoisina siitä, siirtyvät heti ykseyden kokemiseen.

Muut siirtyvät tähän kokemukseen vain, jos ja kun haluavat.

Tilanne on aivan sama silloin, kun sielu on ruumiissa.

Kaikessa on kysymys halusta, teidän valinnastanne, teidän luomistyöstänne - luotte sellaista, mitä ei voi luoda - koette sen, mikä on jo luotu.

Se on luotu luoja. Liikkumaton liikuttaja. Alfa ja omega, ennen ja jälkeen, kaiken nyt-sitten-aina, ja sitä sanotaan Jumalaksi.

En hylkää teitä, mutta en myöskään tyrkytä itseäni teille.  En ole koskaan tehnyt niin.

Saatte palata luokseni milloin tahansa haluatte.

TR: Siis kyse on illuusiomaisesta erossa olemisesta. Kun Se löydetään, löydetään alku ja loppu, joka on Nyt.

Kun olette ruumiissanne tai kun olette lähteneet ruumistanne.

Voitte palata ykseyteen ja kokea yksilöllisen minänne menetyksen milloin vain haluatte.

TR: Siis Itsensä Tunteminen tarkoittaa yksilöllisen minän kuolemaa.

Voitte kokea minkä tahansa puolen kaikesta, mikä on,...

Kun asutte ihmisruumiissa, koette pienemmän osan kokonaisuudesta. Kun oletta ruumiin ulkopuolella, olette laajentaneet näkökulmaanne kvanttihyppäyksen mitalla.

Teistä tuntuu äkkiä että tiedätte kaiken, pystytte olemaan kaikki. s. 96

TR: Itsensä tunteminen ja Kaiken Näkeminen tapahtuu minun saaman tiedon mukaan täydellisenä ja silmäräpäyksessä sekä kaikki on eri tavalla kuin siihen saakka ihminen uskoi - se on ihmisen yksilöllisen maailman loppu.

Näette silloin, että on olemassa vielä enemmän. Silloin ymmärrätte sen, minkä minä tiedän ja ymmärrän: ettei peli lopu milloinkaan.

TR: Tässäpä Oivaltamista kerrakseen.

Pääsenkö koskaan todellisen viisauden lähteelle?

”Kuolemasi” jälkeen voit päättää, että haluat vastuksen kaikkiin kysymyksiisi, ja avautua uusille kysymyksille, joita et osaa vielä edes uneksia.

Päätät kokea ykseyden kaiken kanssa.
Voi päättää mitä haluat olla, tehdä ja saada seuraavaksi.
Päätätkö palata viimeisimpään ruumiiseesi?
Päätätkö kokea elämän uudelleen ihmisen muodossa mutta toisenlaisena.
Päätätkö jäädä ”henkimaailmaan” sille tasolle jota koe parasta aikaa.
Päätätkö jatkaa, edetä tiedon ja kokemuksen tiellä.
Päätätkö ”kadottaa minuutesi” kokonaan ja tulla osaksi ykseyttä

Mitä päätät? Mitä päätät? Mitä päätät?

Tämä on maailmankaikkeuden kysymys.

Maailmankaikkeus ei nimittäin tiedä mitään muuta kuin sen, miten toteuttaa hartain toiveesi ja suurin halusi.

Niin se tekee joka hetki, joka päivä.

Sinun ja minun välillä on se ero, että sinä et ole siitä tietoisesti selvillä. Minä olen. s. 97

TR: Tuntuu, että jotkin päätöksistä ovat hierarkisesti ylempinä kuin toiset. Esimerkiksi viimeinen. Tässä tulee sellainen tunne, ettei siltikään kuoleman jälkeen voi olla kovin laajalti tietoinen asioista, jos niistä ei ole ollut tietoinen jo elämän aikana. Niinpä voisi olla siten, ettei ’minuuden kadottamista’ tiedä ajatella muut kuin Itsensä Absoluuttiset Tuntijat eikä siten voi myöskään päättää ’kadottaa minuuttaan’ kuoleman jälkeen vaan tulee halu pelata peli uudelleen paremmalla onnella.

Meillä kaikilla on vapaa tahto ja se ulottuu kuoleman jälkeiseen aikaan. s. 98

Voit kokea henkesi missä haluat, milloin tahansa. Henki suurempana useassa paikassa yhtä aikaa. s. 99

Todellisuudessa on olemassa vain yksi ’aika’ ja yksi ’paikka’, ja sinä olet siinä kaikessa aina.

Kaikki haluavat elämän aikana samaa, mutta keinot eroavat. Siksi kuljetaan eri suuntiin, vaikka etsitään samaa. Erilaiset ajatukset tuovat erilaisia tuloksia. s. 100

Sama ajatus omasta riittämättömyydestä. Mikään ei ole kerta kaikkiaan tarpeeksi. Ei ole tarpeeksi yhtään mitään.

Yritetään eri strategioita ja taktiikoita, jotta saisi sen, mitä ei ole tarpeeksi.

TR: Minun ydinajatus on, ettei minä ole riittävä oli sitten kyse rahasta, tiedosta, taidosta tai arvosta.

’Taivaassa’ ”ei ole tarpeeksi”-ajatukset häviävät. Tulette tietoisiksi, ettei ole eroa tiedän ja haluamanne välillä.

TR: Taivas on siis elämän aikana.

Jumala ei sano ei. Annan sinulle aina täsmälleen sen mitä haluat. Niin olen tehnyt aikojen alusta asti.

Elämäsi on heijastusta siitä, mitä haluat ja mitä uskot voivasi haluamastasi saada. s. 101

En voi antaa sinulle sitä, mitä et usko voivasi saada, vaikka kuinka sitä haluaisit - en toimi ajatustesi vastaisesti.

Jos ihminen uskoo, ettei voi saada jotakin, se on sama kuin ei haluaisi sitä.

Saatte aina sen, mitä uskotte saavanne.

TR: Siinä on perusasia. Miten uskotaan Oikein. Uskon on oltava lapsenmielinen. Sitä ei saavuteta ennen kuin Itsensä Tuntemisen vaiheessa.

Vaatiiko se kovin paljon uskoa?
Vaatiiko se poikkeuksellisen paljon uskoa?
Yhden olennon tuhannessa vuodessa kartuttamaa uskoa?

Kyllä.

Tarkoittaako se, että se on mahdotonta?

Ei.

TR: Siis Oivallukseni Uskosta on oikeain. Mielenkiintoiseksi asian tekee tuo tuhat vuotta. Sillä sitä ei luonnollisesti saavuta joku muuten kuin yrittämällä uudelleen ja uudelleen tuhannen vuoden ajan.

Kuinka voin luoda sellaisen uskon? Kuinka pääsen sellaisen uskon tasolle?

Ei sinne voi päästä. Siellä voi vain olla. Tarkoitan sitä. En leikittele sanoilla.

Tällaista uskoa, jota minä sanon täydelliseksi tiedoksi, ei yritetä saavuttaa.

TR: Siis yrittämällä pyyteellisesti sitä ei saavuteta. Sitä siis voidaan tavoitella pyyteellisesti jälleensyntymän kautta, mutta turhaan. Ajatteleva ihminen yrittää ja yrittää, kunnes Oivaltaa ja saavuttaa. Se on Täydellinen Tieto, koska se sisältää Itsensä Tuntemisen kautta Kaiken Näkemisen eli Kaiken Tietämisen.

Jos sen yrittää saavuttaa, sitä ei voi saada. Se on jotakin, minkä on vain oltava. Ihminen vain on tieto. Sinä olet se olento.

TR: Tyypillistä Jumalaista epäselvää.

Sellainen oleminen syntyy täydellisen tietoisuuden tilasta. Se ei voi syntyä muusta. Jos pyrit tulemaan tietoiseksi, et voi olla sitä.

Älä siksi ”yritä uskoa”. Yritä sen sijaan siirtyä täydellisen tietoisuuden tilaan. Silloin uskominen ei enää ole tarpeen. Täydellinen tietäminen tekee ihmeitä. s. 103

TR: Näinhän se meni.

Hyppää Empire State Buildingin katolta ja huutaa ”Minä olen Jumala - minä osaan lentää!”

On parasta odottaa, että on täydellisen tietoisuuden tilassa ennen kuin menee tekemään mitään sellaista. Jumala ei pyri todistamaan itseään kenellekään. Jumala on. s. 104

Te kaikki olette pyhimyksiä ja vapahtajia.

Gurun johdatuksen kunnioittaminen ei vaadi omasta voimasta luopumista. Se antaa voimaa. Tunnusta Guru. Tee sama myös itsellesi.  s. 105

Minun ja sinun kirjoittamisen välillä ei ole mitään eroa. s. 106

Kaikki ovat arvollisia. Arvottomuus on ihmisrodun pahin vitsaus. Arvollisuus perustuu menneisyyden jalustalle. Teidän totuutenne on tulevaisuudessa.

Se mitä olette tehneet on merkityksetöntä verrattuna siihen, mitä voitte tehdä. Kaikki virheenne te saatte anteeksi. Syntisestä voi tulla pyhimys yhdessä henkäyksessä.

Ei ole syntisiä. Annan anteeksi. Todellisuudessa en anna anteeksi, koskaan enkä mitään. Ei minun tarvitse. Ei ole mitään anteeksiannettavaa. Voin kuitenkin vapauttaa sinut. s. 107

Te ette pysty loukkaamaan minua, tai vahingoittaa tai tuhota. Siksi en tuomitse. Ei ole tarvetta kostaa teille. Te kostatte, koska kuvittelette loukkautuneenne. Ihminen uskoo tekojensa olevan oikein omien pyrkimysten kautta. s. 108

Te olette tiettyä mieltä omien arvojenne perusteella. Toisten arvot ovat ’vääriä’.

Ongelma on se, mitä ajattelette ’oikeasta’ ja ’väärästä’. s. 109

Sallikaa syvimpien totuuksienne muuttua. Olkaa AVOIMIA. Elämä alkaa siitä, mihin mukavuus loppuu. s. 111

Katsokaa sisimpäänne. Pyrkikää tavoittamaan sisäinen viisautenne. Kuulkaa, mitä se kehottaa tekemään. Ja tehkää sitten niin. s. 131

TR: Tuntuu samalta kuin ajatukseni ’omantunnonäänestä’.

Älkää yrittäjkö ”päästä eroon” mistään. Se, mitä vastustatte, voimistuu.

TR: Siis eroon päästään, kun Nähdään ’mörkö’. Se häviää illuusiona.

Riemuitkaa elämästä! Riemuitkaa! Pelatkaa peliä. s. 132

Yliluonnolliset kyvyt ovat ’kuudes aistinne’. Saatte yhteyden ympärillä olevaan laajempaan totuuteen, kykyä aistia erilaista energiaa. s. 135

Ensimmäinen askel psyykkisten ’kykyjen’ kehittämiseen on sen tiedostaminen, että niitä on, ja niiden käyttäminen. Kiinnitä huomiota jokaiseen aavistukseen, tunteeseen, jokaiseen intuitiiviseen ”oivallukseen”. Ole tarkkana.

Sitten toimit sen perusteella, mitä ”tiedät”. Älä anna mielesi taivutella itseäsi luopumaan siitä. Älä anna pelon estää toimintaan.

Mitä enemmän toimit näin, sitä enemmän intuitio palvelee sinua. Opi kiinnittämään siihen huomiota. s. 136

TR: Tuli mieleen maailmanmenosta, että kun yhden ihmisen tahto monistuu joukossa syntyy ryhmätahto, joka totetuessaan aiheuttaa paljon pahaa.

Miten psyykkinen voima toimii?

Psyykkisiä ilmiöitä säätelee kolme sääntöä.

1. Kaikki ajatus on energiaa.
2. Kaikki on liikkeessä.
3. Kaikki on nyt.

Psyykkisiä kykyjä on ihmisillä, jotka ovat avautuneet ilmiöiden tuottamille kokemuksille: värähdyksille.

Psykkisesti herkkä ihminen pystyy aistimaan tällaista energiaa. Se on kuin silmäkulmassa häivähtävä välähdys. Oliko sitä siellä ollenkaan.

Intuitio ei ole mielessä. Psyykkinen voima löytyy mielen ulkopuolelta, sillä intuitio (TR: Oivallus) asuu psyykessä. Sielussa. (TR: Absoluutissa eli sama kaikilla).

Intuitio on sielun kuuloaisti.

Sielu on ainut instrumentti, joka on riittävän herkkä ”aistimaan” elämän hienoimmat värähtelyt, ”tuntemaan” sen energiat, ottamaan vastaan sen kentän aallot ja tulkitsemaan ne. s. 137

Meillä on kuusia aistia - haju, maku, kosketus, näkö, kuulo ja ... tieto.

Aina kun ajattelet, ajatus lähettää energiaa. Se on energiaa. Näkijän sielu ottaa vastaan sen energian. Hän pysty tulkitsemaan sitä, hän ilmoittaa vain sen, miltä tuntuu.

Jokainen tuntemuksesi, tuntemasi asia jää sieluusi. Sielu on tunteittesi kokonaisuus, varasto. Todellinen näkijä pystyy ottamaan vastaan tunteitasi varastostasi.

Siitä johtuu, ettei aikaa ole olemassa.

Siksi näkijä pystyy tietämään ”menneisyytesi”.

”Huomista ei ole olemassa. Kaikki tapahtuu juuri nyt. Psyykkisesti herkkä näkee tai tuntee ”huomisen” kuvan ikään kuin se tapahtuisi nyt - ja niin se tapahtuukin. Sillä tavalla jotkut pystyvät näkemään ”tulevaisuuteen”.

Näkijä irrottaa itsestään äärimmäisen pienen osan, joka kulkee kauas ja nopeasti ja hän pystyy kääntymään ja ”katsomaan” etäältä ”nykyhetkeä”, jota et ole vielä kokenut. s. 138

Näkijä ”kokee kuvan”, toisinaan puistatuksen tuntien, tai ”tuntee tunteen” ja yrittää kovasti olla käsittämättä” tietoa ja pelkästään kuvailee sitä viipymättä. Näkijä on oppinut olemaan laittamatta kyseenalaiseksi tätä asiaa. s. 139

TR: Siinä tuli selitys kananlihalle menolle. Meni kuten olen Oivaltanut.

Ihminen ei välttämättä saa sitä, mitä pyytää, vaan sen mitä luo. (TR: Ajatuksen järjestelmässä oleva ihminen toivoo - pyytää parempaa tulevaa. Saa sen on vähän aikaa tyytyväinen ja toivoo uudelleen parempaa tulevaa. Mikä tässä mättää? Hänen pyyntönsä luo riittämättömyyden noidankehän. Sen hän luo käytöksellään. Hän voisi älytä pyytää Täydellistä Riittävyyttä. Se ratkaisi noidankehän, mutta hän ei osaa luoda sitä. Pyytäminen edellyttää vain ymmärtämistä, mutta LUOMINEN vaatii asian tulemista LIHAKSI. Kyse on siitä, mitä ihmisen YTIMESSÄ on! Tämä on edellytys KAIKEN haluamansa saamiselle. 07.12.2006 klo 16:55)

Uskon luovat sinun omat ajatuksesi asiasta. s. 140

Kaikilla on ”yliluonnollisia” kykyjä ja kaikki ovat ”oikeita”. s. 141

Minun maailmassani ei ole ”oikeaa” eikä ”väärää”, ei kieltoja, ettekä te joudu iankaikkiseen helvetin tuleen, jos teette ”huonoja” valintoja, koska huonoa eikä helvettiä ei ole olemassakaan.

On olemassa luonnonlakeja ja yksi niistä on syyn ja seurauksen laki.

Kaikki aiheutetut vaikutukset kokee lopulta minä. s. 142

Jonakin päivänä saat itse kokea sen, minkä aiheutat muille.

Älä tee muille sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän. Jeesus s. 143

Rakkaus on paras ”tiedonvälittäjä”.

Käytännöllisesti katsoen kaikki on ”vaarallista”, jos ihminen pelkää.

Ihminen luo aina sen, mitä pelkää. Pelkoon eri ole mitään aihetta. s, 146

Sielut, jotka ovat rakastaneet toista ihmistä tässä elämässä, kiitävät heti hänen luokseen, kun aistivet häiriön hänen aurassaan. (TR: puhutaan vainajasta ja hänelle rakkaasta elävästä)

Maailmankaikkeudess ei ole sattumia. s. 147

Ihminen, joka toimii auttaakseen muita, ei pyydä itselleen muuta kuin sen, mikä on työn jatkamiseksi välttämätöntä. s. 148

TR: Minun käsitys pyyteettömästä, minättömästä toiminnasta.

Monissa uskonnoissa väitetään, että reinkarnaatio on väärä oppi ja että me saamme vain yhden elämän, yhden tilaisuuden.

Tiedän. Se ei pidä paikkaansa. s, 149

Pelolla hallitaan. On käytävä kirkossa. On käytävä oikeassa kirkossa. Muuten tekee syntiä.

”Helvetti  se vaikutta vieläkin”. s. 150

Kirkko julisti, että oli oltava hyvä tai muuten kävisi huonosti. Rekarnaation kannattajat sanoivat, että on uusi tilaisuus ja vielä uusi. Yrittäkää parhaanne. Alkukirkko ei sitä voinut hyväksyä. Keksittiin uskontunnustus, joka antoi uuden tilaisuuden samalla tavalla kuin reinkarnaatio.

Synnispäästö kulki kirkon kautta ei Jumalalta. Ihminen joutui pitämään kiinni jäsenyydestään kirkossa. Kirkko julisti synnintynnustuksen laiminlyönnin synniksi. Piti käydä ripillä kerran vuodessa tai Jumala vihastui.

Kirkko keksi uusia sääntöjä, joiden takana oli Jumalan ikuinen kirous. Jos tunnusti, sai anteeksi eikä joutunut kadotukseen. s. 151

Ongelmaksi tuli se, että nyt saattoi tehdä mitä tahansa. Pelko kaikkosi. Keksittiin kiirastuli avuksi.

Se ei ollut ikuinen samalla tavalla kuin helvetti. Ihminen joutuisi sen mukaan kärsimään vaikka tunnustaisi syntinsä. Jumalalta tulisi tietty määrä kärsimystä kaikesta huolimatta. Syntyi kuolemansynnit ja vähäisemmät synnit. Kuolemansynnistä joutui helvettiin, jos ei ripittäytynyt ennen kuolemaansa.

Kirkossa käynti lisääntyi.
Kolehtirahat lisääntyivät.

Syntyi mahdollisuus ostaa itsensä vapaaksi kärisimyksestä.

Erikoisanetta ei saanut Jumalalta vaan kirkolta. s. 152

Aneita annettii vain rikkaille suuria lahjoituksia vastaan. Annettiin jopa kokonaisvaltaisia aneita - ei kiirastulta ollenkaan. Lippu suoraan taivaaseen.

Kirkko sai määrättömästi rahaa.

Köyhillä ei ollut mahdollisuutta. Heillä oli kuitenkin kolikoita ja ne haluttiin pois.

Keksittiin kynttiöiden sytyttäminen olon helpottamiseksi. Se vähensi vainajan kiirastulen tuskaa. s. 153

Tutkimattomat ovat herran tiet. Keksittiin. Tieni eivät ole kuitenkaan sitä. Kaikella mitä teen on syynsä. s. 154

Kun ”tulette perille” luotte korkeamman ajatuksen ja ilo jatkuu. Minä koen itseni teidän kauttanne.

Elämänne tarkoitus on päättää mitä todella olette. s. 155

Jotkut sielut kuoleman jälkeen menevät kouluun. Toiset, niin sanotut ”vanhat sielut” opettavat heitä. Mitä he oppivat? Sen, ettei ole mitään opittavaa. Ettei heillä ole ollut koskaan mitään opittavaa. Heidän on tarvinnut vain muistää, mitä he todella ovat.  s, 157

Onko eläimillä sielu?

Oletko katsonut eläintä silmiin? s. 158

Tuleeko joka päivä uusia sieluja?

Ei. Jokainen luotu sielu on luotu yhdellä kertaa. Olemme kaikki tässä ja nyt.

Sielut voivat myös päättää ”kiertää” niin monta kertää kuin haluavat. s. 159

Reinkarnaatio on todellista. Se on todellista, tarkoituksenmukaista ja täydellistä.

Kaikki tapahtuu tässä hetkessä, nytissä.

Minä en pelkästään ole Jumala - olen myös kaikki muuta.

Niin.

Mutta ... tarkoittaako se, ettei ole olemassa ketään eikä mitään muuta kuin minä?

Enkö ole sanonut, että minä ja Isä olemme yhtä?

Enkö ole sanonut, että me olemme kaikki yhtä? s. 162

Olen jakanut itseni äärettömän moneen ”osaan”, niin että jokainen ”osa” voi katsoa itseään ja nähdä, kuka ja mikä minä olen. s. 163

Jatkuuko elämä tosiaan ikuisesti?

Kyllä se tosiaan jatkuu. Sillä ei ole loppua.

Reinkarnaatio on tosiasia.

Niin on. Voitte palata kuolevaisen hahmoon, siis fyysiseen hahmoon joka voi ”kuolla”, missä ja miten haluatte.

Pääsemmekö, milloin haluamme tulemaan takaisin?

”Jos” ja ”kun” - kyllä.

Valitsemmeko itse kuoleman hetken?

Yksikään sielu ei koe mitään vastoin tahtoaan. Sielu luo jokaisen kokemuksen.

Sielu ei halua mitään. Sillä on kaikki. Kaikki viisaus, kaikki tieto, kaikki voima, kaikki kunnia.

Sielu on se osa sinua, joka ei koskaan nuku eikä unohda.

Haluaako sielu ruumiin kuolemaa? Ei. Sielu haluaa. ettet kuole lainkaan. Silti sielu jättää ruumiin - muuttaa ruumiillista muotoaan, jättää enimmän osan aineellista ruumista jälkeensä - yhydessä hetkessä sitten, kun se ei enää näe mitään tarkoitusta ruumiissa pysyttelemisessä.

Miksi me sitten kuolemme?

Ette te kuole. Muutatte vain muotoanne.

Olet ”muodonmuuttaja”!

Kun tiettyyn muotoon jäämisestä ei enää ole hyötyä, sielu muuttaa muotoaan, vapaaehtoisesti, ilomielin ja jatkaa matkaansa kosmisessa kehässä.

Yksikään sielu ei kuole - koskaan.

Ruumis ei ”kuole” koskaan, se muuttaa vain muotoon sielun kanssa.

Jos sinulla on selkeä usko kuolemanjälkeiseen ykseyteen Jumalan kanssa, silloin niin sanottu kuoleminen ei koskaan harmita sielua. s. 166

Sielu palaa kuolemassa luonnolliseen muotoonsa, normaaliin olotilaansa.

Valo on uskomaton, vallitsee täydellisen vapauden tunne, rajattomuus.

Tietoisuus ykseydestä on yhtaikaa autuas ja jumalainen.

Ei sielua sellainen muutos voi mitenkään harmittaa.

Miksi sielu odottaa. Miksi se ei jätä ruumista heti?

En sanonut, että sielu ”haluaa pois ruumiista” vaan että se on iloinen, kun on ruumiin ulkopuolella.

Ei sielu ole onneton ruumiissa. s. 167

Jokainen hetki päättyy samalla kun se alkaa. Jos et ymmärrä sitä, et käsitä, mikä siinä on ainutlaatuista.

Jokainen vuorovaikutus alkaa ja loppuu samalla hetkellä kun se ”alkaa alkaa”.

Elämä ei voi antaa itseään sinulle, jos et ymmärrä kuolemaa. Ymmärtäminen ei riitä, sinun täytyy rakastaa sitä niin kuin rakastat elämää.

Hetki ja kaikki, minkä se sinua varten sisältää, menee hukkaan. Katsot sen ohi etkä läpi.

Kun pystyt siihen, silloin illuusio katoaa ja näet asian sellaisena kuin se todella on. Vasta silloin voit nauttia siitä todella, iloita siitä.

TR: Tämän vuoksi ”ajan” ymmärtäminen ja Nytin Oivaltaminen on niin olennainen osa Itsensä Tuntemista. Kyse ei ole siitä, että eläisi aina ja iäti Nytissä. Sinne pääsee nopeasti halutessaan ja kun sinne päästään Kaikki muuttuu ja normaalista elämästä minineen ja ajatteluineen näyttäytyy illuusiomaisena.

Silloin voit nauttia illuusioistakin, sillä tiedät, että se on illuusio, ja se on puolet nautinnosta!

Tuskaa aiheuttaa vain se, että kuvittelet olemattoman todeksi.

TR: Tämä on yksi puoli Näkemisestä. Voidaan sanoa, että mitään ei tule tilalle, mutta kaikki negatiivisia tuntemuksia aiheuttava häviää. Toisaalta häviää kaikki ajatuksen synnyttämä positiivinen, suhteellinen hyvä. Eli siis kaikki suhteellinen niin hyvä kuin paha häviää, koska sen illuusiomainen luonne paljastuu. Siitä tulee edellä esitetty nautinto.

MIKÄÄN EI OLE TUSKALLISTA, JOS YMMÄRRÄT (TR: OIVALLAT), ETTEI SE OLE TODELLISTA.

Se on kuin elokuva tai näytelmä, joka esitetään mielesi näyttämöllä. s. 168

TR: Huom kertomukseni Penfieldistä ja siitä, että elämän Nytit ovat kuin ruutu filmillä. Jos täytät sen suhteellisella, katsot uusintoja etkä siis periaatteessa elä ollenkaan vaan ’elostelet’.

Mikään ei ole tuskallista, kun ymmärrät, ettei mikään ole todellista.

TR: Tässä korostetaan negatiivisten tuntemusten häviämistä. Ihminen kokee ne yleensä pahoina ja poistettavina. Sinun on syytä huomata, että samalla tavalla häviävät illuusiomaiset hyvät tuntemukset. Kuten varmaan tulet huomaamaan, kun olet ylittänyt Rajan, että sinulla on edelleen suhteellisen hyvän ja pahan tuntemuksia. Ero on vain valtava, koska nyt ne eivät ole enää tiedostamattomia mielesi liikuttajia. Sinä ohjaat niitä. Annat niille vallan jos haluat. Tietenkin ne saattavat edelleenkin saada täyden tiedostamattoman kontrollin mielestäsi, jos mielesi on ’löysä’.

Tämä on yhtä totta kuolemasta kuin elämästäkin.

Kun ymmärrät, että kuolemakin on illuusio, voit tosiaan sanoa: ”Missä on pistimesi, kuolema?”

Kuolemastakin voi nauttia! Toisenkin ihmisen kuolemasta voi nauttia.

Kuolema ei ole milloinkaan loppu, vaan aina alku. Kuolema avaa oven.

Kuolema on oma harhakuvasi. Kuvittelet olevasi ruumiisi.

Kuoleman pitäisi opetttaa sinulle, mikä on todellista eli elämä.

TR: Ei normaali ajattelevan ihmisen elämä, vaan se Elämä, joka löydetään minän kuoleman kautta elämässä, elossa ollessa.

Katoavaisuus on ainoa totuus. Mikään ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu. Joka hetki. Joka ikinen hetki.

Jos jokin olisi pysyvää, se ei voisi olla. Sillä jo pelkkä pysyvyyden käsite riippuu katoavaisuuden merkityksestä. Siksi jopa pysyvyys on katoavaista. Syvenny ajattelemaan tätä. Pohdiskele tätä totuutta. Ymmärrä se, niin ymmärrät Jumalan.

TR: Puhuu ymmärtämisestä ja kuitenkin pitäisi koko ajan tiedostaa, ettei ajatus voi ymmärtää asioita, jotka ovat sen ulottumattomissa eli Rajan takana. Hyvä esimerkki tästä on Jumala. Siispä pitäisi aina sanoa, että pitää Oivaltaa. Sitä ei voi pohdiskelle. Siihen on päästävä, jolloin Kaikki asiat tulevat selviksi. Siis Näe ajatuksen muodostama illuusio niin Näet kaiken. Oivallat Totuuden ja siis Jumalan.

Se on dharma ja Buddha.  Se on Buddha dharma. Se on opetus ja opettaja. Se on oppi ja mestari. Se on kohde ja tarkkailija yhdessä. s. 169

TR: Nimenomaan viimeinen vertaus on tärkeä.

Te ihmiset olette erottaneet ne toisistaan. Nähkää illuusio. Älkää tulko siksi.

Te ette ole illuusio vaan sen luoja.

Olette tässä maailmassa mutta ette tästä maailmasta.

Käyttäkää harhakuvaanne kuolemasta. Sallikaa sen olla vain elämää.

• Walsch Kirja 3. Osa 1.
• Walsch Kirja 3. Osa 3.
• Walsch Kirja 3. Osa 4.
• Walsch Kirja 3. Tiivistelmä