Nosce te Ipsum - USKONTO - elämän PELI

Muutama sana aluksi

Mooseksen ensinnäinen kirja osoittaa sen, miten totaalisesti Raamatun selittäjät voivat olla väärässä. Annan ensiksi sen selityksen, jonka olen tajunnut muiden selittäjien tarinoista. Sitten kerron oman versioni.

Yleinen käsitys:

Jumala loi elämän puun ja hyvän- ja pahantiedon puun sekä antoi pelottavat ukaasit sille, joka söisi elämän puusta. Se, joka kuoleen on kuoleman oma tai kuten vanhemmassa versiossa sanotaan, se kuolemalla kuolee. Sitten käärme, joka on ilmeisesti itse saatana tai piru, valehtelee ja houkuttelee Eevan syömään elämän puusta. Hollywoodin elokuvan mukaan nyt maailma pimenee, salamat lyövät ja ukkonen jyrisee. Jostain epämääräisestä suunnasta jyrisee Jumalan ääni. Hän on vihainen. Aatami ja Eeva ovat rikkoneet Jumalan käskyä vastaan. He ovat langenneet syntiin. Jumala rankaisee heitä ja karkottaa heidät Paratiisista.

Minun käsitykseni:

Paratiisin keskelle luotiin Elämän Puu, jolla ei ollut mitään funktiota alussa. Sen hedelmiä sai syödä. Sen hedelmät antoivat 22. jakeen mukaan ikuisen elämän. Koska alkuvaiheessa hedelmällä ei ollut mitään merkitystä, Aatamilla ja myöhemmin Eevalla oli tässä vaiheessa hallussaan ikuinen elämä. Siksi hedelmällä ei ollut merkitystä heihin. Oliko Paratiisissa kuolemaa? Olivatko Aatami ja Eeva nähneet kuolleita? Ja ennen kaikkea oliko heillä mitään käsitystä Pahasta? Kuolema on meille pahimmista pahin. Jumalan pelottelulla oli sama merkitys kuin jos sinä sanoisit luolamiehelle, ettet sinä anna hänelle bensiiniä skiiduun. Siis Jumalan uhkaus ei ollut Aatamille eikä Eevalle. Jotta sillä olisi jotain järkeä, pelottelu on täytynyt suunnata meille, jotta me menisimme harhaan tulkintojemme kanssa. Jos et vieläkään Oivalla pelottelun mielettömyyttä, kokeile sitä itse vauvaan. Sano, että sinä vauva kuolet, jos et tottele, vaan tee sitä tai tätä... Käärme kertoi totuuden hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän vaikutuksesta. Jos Aatami ja Eeva eivät olisi syöneet ko. puun hedelmää, ei Elämän Puulla olisi mitään merkitystä. Nyt syönnin jälkeen siitä tuli keskeinen tekijä. Aatami ja Eeva eivät langenneet syntiin, vaan he lankesivat suhteelliseen ajatteluun eli hyvään ja pahaan tietoon eli siihen olotilaan, jossa me kaiken aikaan olemme. Meidän kaikki ajattelumme perustuu hyvään ja pahaan. Se on meidän käyttöjärjestelmämme. Aatami ja Eeva eivät voineet syöntivaiheessa tehdä pahaa, koska heillä ei ollut siitä mitään tietoa. Jos et ymmärrä tätä, ajattele alle yhden vuoden ikäistä lasta. Hänellä ei ole tietoa hyvästä eikä pahasta. Hän ei voi tehdä syntiä. Sama oli tilanne Aatamin ja Eevan osalta. Jos Jumalan tarkoitus oli johdattaa heidät pois Paratiisista, silloin juoneen kuului houkutella Aatami ja Eeva syömään hyvän ja pahan tiedon puusta. Käärme toteutti tätä Jumalan suunnitelmaa. Jumala ei luonnollisesti ollut vihainen. Se on taasen meidän ajattelevien ihmisten looginen väärinkäsitys. Jos teet isän käskyä vastaan, isä suuttuu ja rankaisee. Rankaiseeko isä vauvaa, joka on tehnyt kakat housuun ja maalaa kakalla seinää? Tarina päättyy siihen, että Jumala 22. jakeessa ikään kuin oivaltaa, mitä on tapahtumassa tai mitä pahimmillaa voisi tapahtua. Aatami ja Eeva ovat langenneet suhteelliseen - hyvä-paha - ajatteluun. Kuvittele itsesi tähän tilanteeseen. Mikään ei ole sinulle riittävää. Haluat kaikkea enemmän ja parempaa. Nyt jos sinulle olisi edessäsi Elämän Puu ja sen hedelmät, voisit maistaa hedelmää ja olisit tuomittu elämään totaalisessa riittämättömyydessä iankaikkisesti. Tämä oli tilanne, kun Jumala ikäänkuin oivalsi, että ohhooh! nyt jos ne syövät elämän puusta, niin he elävät ikuisesti ja missä hyvässä ja pahassa tiedossa. Ja Hän johdatti heidät pois Paratiisista sekä laittoi vielä estee portille. Mitä tämä tarkoittaa? Tämä oli Jumalan juoni. Pistetään peli - Elämän Peli käyntiin. Mitä pelissä tavoitellaan? Siinä tavoitellaa pääsyä takaisin Paratiisiin. Mitä Paratiisissa oli ennen kuin kaikki muuttui. Siellä oli ei-suhteellinen ajattelun järjestelmä. Se on meidän tavoitteemme Pelin ratkettua - Absoluuttinen käyttöjärjestelmä. Kuka Peliä pelaa? Kaikki ihmiset, koska me kaikki olemme suhteellisen ajattelun käyttöjärjestelmässä. Siispä Aatami ja Eeva eivät langenneet syntiin vaan suhteelliseen ajattelun käyttöjärjestelmään. Syntiä ei siis ole olemassa. On vain suhteellisen järjestelmän hyvä-paha-asioita. Ne kuuluvat ko. järjestelmään, johon Jumala ujutti ensiksi Aatamin ja Eevan sekä meidän heidän toimintansa johdosta. Ratkaise Peli! Siitä on kyse kaikissa minun teksteissäni.

Ihminen paratiisissa

8 Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
9 Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.

16 Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.
17 Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."

25 Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

TR: Heillä ei ollut häpyä tai häpeää, koska heillä ei ollut tietoa hyvästä ja pahasta. Tämä on sanottu kuin varmammaksi. Kuvittele tähän taas se vauva. Joko alkaa tajunta pelat ja Oivallat, millainen on ihminen, jolla ei ole tietoa hyvästä eikä pahasta.

Syntiinlankeemus

1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?"
2 Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"
4 Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole.

TR: Jumala oli sanonut 17. jakessa, että kuolette. Käärme sanoi nyt, että te ette kuole. Kumpi oli oikeassa Jumala vai käärme? Kumpi puhui totta? Kuolivatko he kuin he sitten lopulta söivät? Eivät he kuolleet!

5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."

TR: Valehteliko käärme? Ei, se kertoi asia, niin kuin ne olivat. Väität, ettei heistä ainakaan tullut Jumalan kaltaisia. Mitä sanotaan Karkoituksen 22. jakeessa eli mitä Jumala sanoo? Hän sanoo: ”Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan.” Mitenkä nyt suu pannaan. Käärme puhuu täyttä totta. Kenen systeemiä käärme onkaan oikein toteuttamassa?

6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

TR: Ensimmäinen vinkki hyvän ja pahan tietoisuuden vaikutuksesta ihmiseen. Samalla he tiesivät jo tehneensä pahan teon eli olleensa tottelemattomai. Se tunne heille tuli vasta syötyä.

8 Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
9 Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"

TR: Eikö Jumala tiennyt, että he olivat syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta, vai halusiko Hän vain piinata heitä ja johtaa meitä vääriin tulkintoihin. Sinä ole varmasti sitä mieltä, että Jumala tietää KAIKEN. Oletko? No jos näin on, oletko sitä mieltä sitten, ettei Jumala tiennyt, mitä tulee tapahtumaan hyvän ja pahan tiedon puun sekä Elämän Puun hedelmän suhteen?

10 Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."

TR: Uusi käyttäytymisen piirteitä - pelkääminen alkoi siis tästä. Samoin alkoi valehteleminen.

11 Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
12 Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin."

TR: Uusi piirre: Alkoi syyttely eli syyllisen etsiminen. Vika oli naisen ja Jumala loi naisen, siispä Jumala oli syyllinen. Myös nainen keksii syyllisen - käärmeen.

13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."
14 Herra Jumala sanoi käärmeelle:
-- Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua
niin kauan kuin elät.

TR: Miten Jumala saattoi tuomita petokseen osallistuneen kumppaninsa. No, eihän tuo ole kova rangaistus, vaan käärmeen fysiologiasta johtuva fakta.

15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
16 Naiselle hän sanoi:
-- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

TR: Tässä Jumalalla ei ollut oikein käsitystä naisasiasta. Kyse lienee paremminkin päinvastaisesta, eli että mies on halunsa vallassa ja siksi nainen pitään häntä vallassaan.

17 Ja miehelle hän sanoi:
-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
18 Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

TR: Tämä on tarinaa meille, jotta käsittäsimme, että kyse on ollut suuren synnin tekemisestä.

Karkotus paratiisista

TR: Ei kuvasta kovin pahaa käsitystä noista syntisistä ja missä viipyvät salamat ja jyrinä sekä maan tärähtely sekä Jumalan kauhea kiukku ja huuto?

22 Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
23 Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
24 Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

Siinä se! Näetkö nyt uskonnon selittäjien inhimilliset, suhteelliseen ajatteluun liittyvät väärinkäsitykset.

Minun selityksissäni on vain yksi asia, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. Ja se on: Millainen on ihminen, joka ei ole tietoinen hyvästä ja pahasta. Voiko hän tehdä pahaa? Voiko hän langeta syntiin? Voiko hän olla tottelematon? Onko tällaista henkilöä syytä rangaista?

Lyhyesti:

Istutetaan kaksi puuta, "Elämän Puu", jolla ei ole mitään merkitystä ja "hyvän ja pahan tiedon puu", johon ei saa koskea. "Mentaaliselle vauvalle" annetaan mielettömiä uhkausia, joilla ei ole merkitystä muille kuin myöhemmille Pelin pelaajille. Käytetään uteliaisuutta hyväksi ja johdetaan "mentaaliset vauvat" tekemään teko, jonka seurauksena Peli voidaan käynnistää. Nyt "mentaaliset vauvat" ovat muuttuneet "ajatteleviksi etsijöiksi". Jotta heillä olisi mahdollisuus ratkaista Peli, heidät viedään pois ratkaisun luota ja heidät pistetään etsimään paluuta alkuolotilaan, jotta he löytäisivät uudelleen "mentaalisen vauvan" itsestään. Elämän Peli on syntynyt.

Koska ihmiset langetettiin "hyvän ja pahan tietoisuuteen" ei syntiin, he tekevät tuon käyttöjärjestelmän tekoja automaattisesti. Teot eivät siksi voi olla syntiä. Eli syntiä ei ole olemassa.

"Hyvän ja pahan tietoisuuden" teot ovat järjestelmätekoja. Siksi hyvät teot ovat yhtä arvottomia kuin pahat teot. Niillä ei ole Päämäärään pääsyn kannalta mitään eroa. On päästävä eroon kaikista järjestelmäteoista, jotta Peli olisi ratkaistu.

Kymmenen käskyä on hyvä esimerkki synnittömistä järjestelmäteoista. Ajatteleva, minäihminen rikkoo niitä aina jos ei teoissaan niin ajatuksissaan, ja se on sama asia. "Mentaalinen vauva" on Minätön. Hän ei tarvitse käskyjä, koska hän ei riko niitä. Siis molemmille ryhmille Kymmenen käskyä näyttävät olevat tarpeettomia. Niiden ainut merkitys on siinä, että ajattelevan ihmisen mieltä kaivertavat hänen järjestelmätekonsa. Se on pohja ja motiivi etsimiselle. Sama pätee hänen "hyville toilleensakin". Ne eivät riitä hänelle, vaan niistä huolimatta mielen kaiverrus jatkuu. On löydettävä jotain muuta, joka on suhteellisen, minällisen käyttöjärjestelmän ulkopuolelle. On löydettävä Riittävyys.