Nosce te Ipsum - USKONTO - elämän PELI

ditRegion5

Walsch, Donald, Neale, Keskusteluja Jumalan kanssa, Kirja 3.

WSOY, Juva 2001. Conversation with God. An Uncommon Dialogue. Book 3. 1998.

Tapio Reunasen kommentit Kirjoihin 2. ja 3.: Tämänkin kirjan eli nämä tiedot toi eteeni vaimoni Maija-Leena (Mopo) Reunanen. Tässä täytyy olla jotain erikoista takana. No, se siitä Walschin tekstit eli se mitä Jumala kirjassa sanoo olivat ja ovat edelleen miltei kaikilta osiltaan yksi yhteen minun Oivaltamien tekstien kanssa. Voiko olla niin, että kahdesta eri lähteestä tulee sattumalta näin samankaltaista sanomaa? Ainakin minut tämä pisti ajattelemaan ja tuloksena oli, ettei minun teksti olekaan minun tekstiäni, vaan perustuu ilmeisesti sille, mitä minulle on annettu. Jos olet tullut suoraan tänne, niin suosittelen sinua lukemaan kotisivultani ainakin ’Uudet 2006’ ja uskonnon puolelta ’Tuomaan Evankeliumin’ tekstit. Sen jälkeen voit itse tehdä päätelmäsi.

Walschin kirjasta olen lainannut lähinnä vain Jumalan kertomaa ja vain välttämättömiltä osilta Walschin sanontoja. Ne on esitetty Kirja 2:sta poiketen kursivoituna - Italic. Omat kommentit olen merkinnyt TR:-merkinnällä ja toivon mukaan muutan myös fontin lopulliseen versioon. Bold’ina kirjoitetut kohdat ovat Walschin kirjan omaa painotusta – todennäköisesti siis Walschin oman tajunnan mukaan tehtyä. Merkkaan sellaiset Jumalan sanomiset, jotka liittyvät merkittävästi minulle kerrottuihin juttuihin OBS! -viitteellä. Pyrin tekemään erikoisesti painotetut tekstit tällä värillä.

Tapio Reunanen 25.11.2006. Tekstin kirjoittaminen alla olevaan muotoon on suoritettu syyskuun alussa vuonna 2004. Muistaakseni luin Kirjan 3 ensiksi ja Kirjan 2 myöhemmin. (Tyypillistä minulle eli lopusta alkuun liikkuminen.) Kirjaa 1 en ole lukenut. Eiköhän tämäkin riitä.

TR: Huomautus – Ensimmäisen lukukerran yhteydessä luulin kiinnostukseni lukemiseen loppuneen noin sivun 200 tienoilla. Syy tähän oli melko inhimillinen. Tarina ei antanut mitään. Se oli yksi yhteen minun Oivalluksieni kanssa. Jatkoin kuitenkin vähän ajan päästä onneksi loppuun saakka ja sieltä löytyikin tarinaa, joka nosti hiukset pystyyn. Siellä oli samanlaisia juttuja kuin mihin törmäsin Tieni aivan loppuvaiheessa ja toisaalta siellä on mielenkiintoista tarinaa sellaisesta asiasta, jota en ole saanut ollenkaan Oivallusten kautta – nimittäin nämä avaruusjutut.

Toivottavasti lyhennelmästäni on hyötyä. Jos haluat mennä pitemmälle, voit lukea minun kirjojen Kirjan ja ihmetellä, miten ’sama salama’ on voinut iskeä eri paikkaan, mutta saada täysin samat Oivallukset aikaan. Tosin minä en ole varsinaisesti koskaan ajatellut, että Jumala olisi puhunut minun kauttani, mutta ilmeisesti niin on käynyt tietämättäni. Koin kyllä joskus, ettei kaikki näytä olevan minusta tullutta.

Eräs asia on vielä erikoinen, nimittäin Walschin keskusteluissa ei oikein kerrota sitä, ’Miten se tehdään!’. Kun taas minä olen kertonut sen juurta jaksaen. Suosittelen Walschin kirjasarjan hankkimista ja tutustumista kirjoihin aivan omakohtaisesti.

Terveisin Tapio 2004 ja 03.12.2006

Ei totuudelle voi aiheuttaa vahinkoa. Totuus on totuus, eikä sitä voi todistaa eikä osoittaa vääräksi. Se vain on. s. 16

Sinä olet oikeastaan paras mahdollinen sanasaattaja, sillä sinä olet elänyt elämää, joka on kaukana täydellisestä.

TR: Saattaa selittää minunkin roolia, jota olen pohtinut ja osin Oivaltanutkin syyn siihen, miksi minä olen tehnyt ikään kuin valittuna työni. Minulla on nimittäin ollut joskus voimakkaanakin tunne, että työ ei ole ollut hauskaa. Kun valitin mielessäni tätä asiaa, ääni sanoi nukkumaan vaipuessani joulukuussa 1987: ”Sinulle on kerrottu kaikki marraskuussa!”

...Jos olet huolissasi siitä, mitä ihmiset sinusta ajattelevat, he omistavat sinut. Vasta kun et enää kaipaa ulkopuolista hyväksyntää, voit omistaa itse itsesi.

Pelkään, että sinun minun välittämä sanoma tarhraantuu.

Älä suotta mieti sen tahraantumista. Se puhuu kyllä itse puolestaan.

Muista mitä olen sanonut. Sanoman vastaanottaminen ei ole läheskään niin tärkeää kuin sen lähettäminen. OBS!

Muista myös, että opetat sitä, mikä sinun on opittavat.

Ei ole välttämätöntä saavuttaa täydellisyyttä voidakseen puhua siitä.

TR: Tämä on lohdullista. Tuntuu siltä, että Jumala puhuu yksinäisille reppanoille, joiden puheista ei välitetä, vaan heidät julistetaan hulluiksi.

Ei ole välttämätöntä tulla mestariksi voidakseen puhua mestarin ominaisuuksista.

Ei ole välttämätöntä saavuttaa kehityksen korkeinta astetta voidakseen puhua siitä.

Pyri olemaan aito. Pyri olemaan vilpitön. Tee mitä voit. Ja anna sitten olla. s. 17

Tunnen syyllisyyttä.

Syyllisyys ja pelko ovat ihmisen ainoat viholliset. OBS!

Syyllisyys on tärkeää. Se kertoo meille, milloin olemme toimineet väärin.

TR: Tuli mieleen, että millainen idiootti kirjoittaja – Walsch - oikeastaan on, jos hän on kirjoittanut kolme sanelukirjaa ja edelleen puhuu tällä tavalla. Edellinen lause korostaa kirjoittajan ja Jumalan vuorosanojen erilaisuutta. Toisaalta edellinen lause kuvastaa sitä, ettei Walsch ole vielä valmis muuttamaan Jumalan opetuksia ’lihaksi’ eli elämäkseen.

Ei ole olemassa ’väärää’. ... Syyllisyys sitoo sinut siihen, mitä et ole.

Syyllisyys on vitsaus - myrkky, joka tappaa kasvin. Et kasva syyllisyyden kautta vaan kuihdut ja kuolet. Tietoisuus ei kuitenkaan ole syyllisyyttä eikä rakkaus ole pelkoa.

Pelko ja syyllisyys ovat siis ainoat vihollisesi. Rakkaus ja tietoisuus ovat tosi ystäväsi. Älä kuitenkaan sekoita niitä.

Eikö minun sitten pitäisi tuntea ”syyllisyyttä” mistään?

Ei koskaan. Mitä hyötyä siitä on? Se vain estää sinua rakastamasta itseäsi ja se puolestaan tappaa kaikki mahdollisuudet toisen ihmisen rakastamiseen. OBS!

TR: Siis on kaksi vihollista - pelko ja syyllisyys - ja niillä on merkittävä rooli siinä, ettei ihminen rakasta itseään. Itsensä rakastaminen on siten erittäin keskeinen ja tärkeä asia - ehkä tärkein asia - siis Agabe eli Absoluuttinen Rakastaminen. Jos sitä ei ole, ei ennen sitä ole ollut myöskään Itsensä Absoluuttista Tuntemista, joka edeltää Rakastamista. Jos niitä ei ole, ei ole myöskään Oikeata suhdetta lähimmäistä kohtaan eli Lähemmäisen Absoluuttista Rakastamista.

TR 2006: Tärkeintä viimeisessä lainauksessa on, että ensin tulee itse ja sen kautta vasta aukeavat muut asiat kuten lähimmäinen.

Enkö saisi pelätä mitään? s. 18

TR: Taas ihmeellinen kysymys. Olisi luullut hänen kysyvän, onko pelkääminen pahasta tai eikö tarvitse pelätä mitään. Toisaalta tämä asiayhteys voidaan laajentaa nykypsykologian eräällä perustoteamuksella, että kaikki ihmiset etsivät lisää nautintoa (eli hyvää) ja haluavat välttää pelkoa (eli pahaa). Jos asiaa tarkastellaan yleisemmin, niin huomataan, että nuo näennäisesti eri asiat ovat samalla janalla eri päissä. Siitä syystä voidaan väittää, että juostessaan kohti hyvää ihmisen voidaan samalla sanoa pakenevan pahaa. Ihmenen vain on sellainen otus, että hän mieluummin sanoo motiivikseen hyvän tavoittelun kuin pahan välttämisen. Eli me haluamme oppia lisää. Me emme halua sanoa, että pelkäämme olla tyhmiä. Tai haluamme olla ahkeria. Se on hyvän arvon toteuttamista. Me emme sano, että pelkäämme laiskan leimaa.

Pelko ja varovaisuus ovat kaksi eri asiaa. Ole varovainen, ole tiedostava, mutta älä pelkää. Pelko lamaannuttaa, tietoisuus sähköistää. Toimi sähköisesti, älä lamaannu.

TR: OBS! Pelko on mörkö. Se on olemassa, kun sitä ei nähdä silmästä silmään. Se häviää Näkemällä, jolloin se osoittautuu juuri yhtä typeräksi kuin lapsen mörkö ja sen pelkääminen.

TR 2006: Ihminen elää kahta elämää. Ensin on arvojen kerääminen ja niiden näyttäminen. Sitten tulee Lopullisen Päämäärän tavoittelu myöhemmällä iällä. Siispä varovaisuus liittyy alkuelämään. Ihmisen pitää säilyä hengissä, jotta hän pääsee tuohon toiseen vaiheeseen.

Minut on opetettu pelkäämään Jumalaa.

Tiedän. Ja siitä pitäen sinun suhteesi minuun on ollut lamaantunut. Vasta kun lakkasit pelkäämästä minua, osasit luoda minuun merkityksellisen suhteen.

Jos voisin antaa sinulle jonkin lahjan ... se olisi pelottomuus.

Autuaita ovat pelottomat, sillä he saavat tuntea Jumalan.

TR: Tyypillisin peloton ihminen on alle vuoden ikäinen lapsi, jolla ei ole vielä minää. Toisaalta samanlainen ihminen henkiseltä rakenteeltaan on sellainen aikuinen, joka Tuntee Itsensä. Häntä voidaan sanoa Lapsenmieliseksi. Siispä pelottomuus ei ole tavoite, vaan se on seurausilmiö, joka tulee, kun on saavuttanut Itsensä Tuntemisen kautta riittävästi.

Se tarkoittaa ... että uskallat unohtaa kaiken, mitä luulet tietäväsi Jumalasta.

Sinun on uskallettava astua oman kokemukseesi Jumalasta. OBS!

TR 2006: Se saattaa olla jo melko pelottava kokemus ihmiselle, joka on matkannut IT:ssa tarpeeksi pitkälle.

Et saa tuntea syyllisyyttä siitä ristiriidasta, joka syntyy omista ja muiden uskomuksista Jumalasta ja siitä, mikä on oma kokemuksesi.

Pelko ja syyllisyys ovat ihmisen ainoat viholliset.

Jotkut sanovat, että sellainen on kauppojen tekemistä paholaisen kanssa. Tai että vain paholainen ehdottaisi sellaista.

Paholaista ei ole olemassa. OBS!

Niin juuri paholainenkin sanoisi.

Sanoisiko paholainen kaiken sen, mitä Jumala sanoo? s. 19

Nokkelammin vain.

Onko paholainen Jumalaa nokkelampi?

Sanotaan että ovelampi.

Ja paholainen juonii sanomalla sellaista, minkä Jumala voisi sanoa, niinkö?

Haluan kertoa, kuinka ja miksi paholainen ”keksittiin”. s. 20

TR: Olen jättänyt kertomatta lainauksin tuosta keksimisestä, mutta jos muistan oikein, niin se tapahtui naisjohtoisessa, matriarkaalisessa yhteissössä siten, että miehet, joilla oli vain seksi- ja työorjan rooli, suorittivat vallankumouksen keksimällä paholaisen ja tuomalla siten pelon yhteisöön. On todennäköistä, että samassa yhteydessä keksittiin myös keinot pelon ja paholaisen välttämiseen sekä ihannepaikka helvetin vastakohdaksi. Mukaan tuli siten siis myös hyvät ja meriittiä antavat asiat sekä ne seikat, joita voidaan kutsua synniksi, ja jotka olivat johtamassa pahaa paikkaan paholaisen vieraaksi.

Ei ole sellaista aikaa, etten olisi kanssasi, ei hetkeä, jona en olisi ”valmis”. s. 21

Minä olen sinun kanssasi aina, aikojen loppuun asti.

Silti en pakota sinua tahtooni - koskaan.

Valitsen sinulle korkeimman hyvän, mutta senkin ylitse valitsen sinun tahtosi. Se on varmin merkki rakkaudesta.

TR: Siis Jumalan Rakkauden merkki on, että ihmisen tahtoa kunnioitetaan. Jumala valitsee ihmisen tahdon toteutumisen. Eli mitä tahdomme se toteutuu. Pitää siis olla varovainen mitä tahtoo. Jos ihmisen pääviholliset hänen sisäisessä elämässään ovat pelko ja syyllisyys, niin voi vain kuvitella, miten tahtominen pelaa. Ihminen toisaalta haluaa lisää nautintoja, eli yleisemmin hyvää. Kumpi näistä on syvempää ja siis oleellisempaa perua, pelko ja syyllisyys vai nautinnon haluaminen? Vastaus on pelko ja syyllisyys. Ne johtuvat siitä, että kaikkien ihmisten minä on riittämätön. Siitä lähtee korviketoiminta eli hyvän sekä paremman etsiminen. Siispä ihminen tiedostamattaan tahtoo ja elää ’hiljaista kärsimystä’ ja se sävyttää ihmisen elämää – sitä ihminen ’tahtoo’ tahtomattaan.OBS!

Kun haluan sinulle sitä, minkä sinä itse itsellesi haluat, silloin rakastan sinua todella. Kun haluan sinulle sitä, mitä minä sinulle haluan, silloin rakastan itseäni sinun kauttasi.

TR: Vaikeaselkoinen loppu. Muutetaan itseään Rakastavaan ihmiseen. Minä Rakastan Absoluuttisesti itseäni. Minä haluan jotain sinulle. Silloin Rakastan Itseäni Absoluuttisesti sinun kauttasi.

Saman mittapuun mukaan voit selvittää, rakastavatko toiset sinua ja rakastatko todella toisia ihmisiä. Sillä rakkaus ei valitse mitään itseään varten, pyrkii vain tekemään rakastetun valinnan mahdolliseksi.

TR: OBS! Rakkaus on Totaalista Suvaitsevaisuutta. Olisiko tuossa kauttasi-lauseessa virhe. Pitäisikö sen kuulua. ”Kun haluan sinulle sitä, mitä sinä itsellesi haluat, silloin rakastan itseäni sinun kauttasi.”

Et näe harmoniaa etkä ymmärrä tätä jumalaista oppia rakkaudesta ennen kuin käsität, että minun korkein valintani itseni hyväksi on sama kuin sinun korkein valintasi omaksi hyväksesi. Se johtuu siitä, että sinä ja minä olemme yhtä. OBS!

Näetkö, jumalainen oppi on myös jumalallinen dikotomia, ja se johtuu siitä, että elämä itsekin on dikotomia. s. 22

TR: Dikotomia tarkoittaa kaksijakoisuutta kuten hyvä-paha. Ilmeisesti tässä on kuitenkin kyse siitä, että samassa opissa ovat mukana molemmat puolet. Siis ei vain Jin tai Jang, vaan molemmat yhdessä. Tai hyvä ja paha yhdessä. Ajatteleva ihminenhän liittoutuu aina hyvän kanssa eikä halua olla missään tekemisissä pahan kanssa.

Se tarkoittaa, että kaksi ilmeisen ristiriitaista totuutta voi olla olemassa samassa tilassa samaan aikaan.

TR 2006: Tämä oli Itsensä Tuntemis-osassa, Uudet 2006-painikkeen alla se ydinasia. Lainasin siellä tarinoita Maslowilta, Siegeliltä ja Siebertiltä. He kaikki puhuvat siitä, että henkilöt ovat kaksijakoisia. He voivat ilman viivettä siirtyä toisesta mielentilasta vastakkaiseen mielentilaan. Eli voidaan sanao, että ne ovat olevammassa samaan aikaan. Ajattelevalle ihmiselle kahtiajaoissa hyvä puoli on ihanne ja hän koettaa edistää sitä sekä välttää vastakohtaista pahaa – ahkera-laiska, kaunis-ruma, nopea-hidas, älykäs-tyhmä, jne.

Tässä tapauksessa ristiriita on, että sinä ja minä olemme erillämme ja että sinä ja minä olemme yhtä. OBS! Sama ilmeinen ristiriita näkyy sinun ja kaikkien muiden välisessä suhteessa. On suuri virhe huolehtia ihmissuhteessa siitä, mitä toinen haluaa, on, tekee tai omistaa. Huolehdi ainoastaan itsestäsi. OBS! Mitä sinun minäsi on, tekee tai omistaa? Mikä on minän korkein valinta?

Minän korkeimmasta valinnasta tulee toisenkin korkein valinta, kun minä oivaltaa ettei muita ole.

TR 2006: Edellisen lainauksen ristiriita on siinä, että me kuvittelemme olevamme erossa vaikka olemme aina yhtä. Me etsimme kaukaa tulevaisuudesta parempaa, vaikka se on aina läsnä NYTissä.

Erehdys ei siis piile siinä, että ihmiset valitsevat sen, mikä on parasta heille itselleen, vaan pikemminkin siinä, etteivät he tiedä, mikä heille on parasta. Tämä pohjautuu siihen, etteivät ihmiset tiedä, mitä todellisuudessa ovat ja vielä vähemmän he tietävät, mitä he haluavat olla.OBS!

TR: Siinä se on. Ydin Rakastamiseen ja sen heijastumiseen lähimmäisiin sekä Jumalaan lähtee Itsensä Tuntemisesta. Vasta sen jälkeen tietää sen, mikä on parasta heille itselleen. Sama on tietenkin parasta samalla myös lähimmäiselle. Eli siis lauseen paras alussa on suhteellista ja paras lopuksi on Absoluuttista. Eli Tuntemalla Itsensä Absoluuttisesti ihminen tietää sen, mikä on Parasta hänelle itselleen sekä lähimmäisille hänen kauttaan.

Et voi valita järkevästi parasta itsellesi ennen kuin päätät järkevästi, kuka ja mitä olet.

TR: Siis Itsensä Absoluuttinen Tunteminen on kaiken ydin. Eikä ole helppoa. Se, että päätät kuka ole, ei lähde ollenkaan siitä, että sinä päätät, vaan siitä, että sinä Löydät sen kuka sinä olet. Sen jälkeen sinä pystyt todella päättämään, mikä on parasta sinulle. Ongelma syntyy vain siitä, ettet enää halua mitään itsellesi ja ennen kaikkea et etsi parempaa tulevaisuudesta.

Minä puolestani tiedän Jumalana, mitä haluan olla, ja siksi tiedän, mikä on minulle ”parasta”. s. 23

Mikä on ”parasta” Jumallalle?

Minulle on parasta, että annan sinulle sen, minkä sinä päätät olevan itsellesi parasta. Olen minä sinun kauttasi.

TR: Vasta Itsensä Tunteva ihminen tietää todella sen, mikä on Hyvä siis ei parempi, koska se on suhteellinen käsite. Kun ihminen siis Tuntee Absoluuttisesti Itsensä, hän ei voi enää haluta mitään itsekästä ja silloin on luonnollista, että Jumala antaa sen, mitä hän haluaa epäitsekkäästi Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten hyväksi.

TR 2006: Jos edellistä lainausta käytetään ohjenuorana, silloin eteneminen on selvää. Ensin tulee tuon PAREMMAN määrittely. Se onnistuu vain Tuntemalla Itsensä, jolloin henkilökohtaisesta paremmasta tulee Absoluutti Parempi. Sen jälkeen ilmeisesti on sitten mahdollista saada se, mitä ihminen päättää eikä siinä ole enää kyse oman edun ajamisesta. Ja kuten seuraava lause kertoo, niin ihminen saa myös ajattelevana sen, mitä hän tietoisesti tai ennen kaikkea tiedostamattaan toivoo ja tahtoo. Tällaisen ihmisen tietoinen toiminta tähtää hyvän saamiseen, mutta tiedostamaton on kärsimystä ja pelkoa.

Annan siis sinulle aina sen, mikä on sinulle parasta ... vaikka myönnän, ettet aina ehkä tiedä sitä.

Minä olen Kaikki kaikessa. Alku ja lopppu. Alfa ja omega. Minä olen kaiken summa ja sisältö. Kysymys ja vastaus. Ylhäällä ja alhaalla. Vasemmalla ja oikealla, tässä ja nyt, ennen ja jälkeen.

Minä olen valo ja pimeys, joka luo valon ja tekee sen mahdolliseksi. Minä olen loputon hyvyys ja se ”pahuus”, joka tekee ”hyvästä” hyvän. Minä olen kaikkea tätä, kaikki kaikessa, enkä voi kokea itsestäni ainoatakaan osaa kokematta itseäni kokonaan.

Tätä sinä et minussa ymmärrä. Haluat tehdä minusta yhden mutta et toista. Korkean ilman matalaa. Hyvän ilman pahaa. Kieltäessäsi minusta puolet kiellät kuitenkin puolet itsestäsi, ja jos niin teet, et voi milloinkaan olla se, mitä todella olet.

TR: OBS! Ihminen on siis kaiken aikaa jo Se, mutta omalla toiminnallaan, kieltämällä Kokonaisuuden, hän ei tunne sitä, mikä hän jo on. Itsen Näkeminen tarkoittaa, että ihminen Näkee itsensä Kokonaisena siis sen mikä on suhteellista hyvää että ennen kaikkea sen, mikä on suhteellista pahaa. Tämä suhteellinen pahakin on Jumalasta. Kun hyvä ja paha yhtyvät eli niiden ero häviää Kaikkeus on. Tämä on ihmisen ongelmallisin kohta, koska hän on suhteellinen ajattelun eli hyvän ja pahan tietoisuuden järjestelmässä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että ajatteleva ihminen liittoutuu hyvän puolelle ja kokee, että pahaa on vain muualla, toisissa. Toisaalta hän kokee, että hyvästä palkitaan ja pahasta rangaistaan.

Minä olen suurenmoinen kaikkeus ja pyrin tuntemaan itseni kokemuksellisesti. Teen sen sinun kauttasi ja kaiken muun kautta, mikä on olemassa. s. 24

TR: Tässä voisi olla ensimmäinen Jumalainen suunnitelma. Koska suurin osa ihmisistä, 99.9% on ajatuksen järjestelmässä, silloin Jumala kokee itsensä näiden ihmisten hyvä-paha-teeman kautta.

En voi kuitenkaan päättää olla suurenmoinen, ellei ole valittavana vaihtoehtoja. Jonkin osan minusta on oltava vähemmän kuin suuremmoinen, niin että voin valita sen osan minusta, joka on suurenmoinen.

TR: On olemassa biljoona vähemmän suuremmoista pösilöä ja heidän vähemmän suurenmoinen olemus johtaa siihen, että Jumala kokee olevansa Suurenmoinen.

Minä olen Jumala ja luon itsensi.

Niin olet sinäkin. Sitä sinun sielusi halajaa, henkesi haluaa.

Jos estäisi sinua saamasta, mitä sinä haluat, estäisin samalla itseäni saamasta, mitä minä haluan, sillä suurin haluni on kokea itseni sinä, mitä olen.

Niin ollen olen harkitusti luonut sen, mitä en ole, voidakseni kokea sen, mitä olen.

TR 2006: Jumala on harkitusti luonut ajatuksen järjestelmän ja johtanut Aatamin ja Eevan ansaan, ottamaan hyvän ja pahan tiedon puusta, jotta heidät voitiin karkottaa Paratiisista ja meidän laittaa tavoittelemaan sinne pääsyä. Tätä Jumala ei ole, mutta sen avulla ja siis ajattelevien ihmisten käyttäytymisen mielettömyyden kautta hän voi kokea sen mitä Absoluuttinen olento on. Tuntuu melko itsekkäältä toiminnalta.

Siitä huolimatta olen kaikki, mitä luon - siksi olen tavallaan se, mitä en ole.

Tämä oli ensimmäisen kirjan perustotuus, nyt tulee vielä ylevämmät totuudet. s. 26

Useimmat ihmiset uskovat, että jos ”heillä on” jotakin (aikaa, rahaa, rakkautta, jne.) he voivat ”tehdä” jotakin, jonka ansiosta he ”ovat” jotakin (onnellisia, tyytyväisiä, jne).

Todellisuudessa ”omistaminen” ei tuota ”olemista, vaan päinvastoin.

Ensin täytyy olla onnellinen, tietoinen, viisas, jne. vasta sitten aletaan ”tehdä” asioita olemisen pohjalta ja saa huomata, että tekeminen tuottaa tuloksia ja sen, mitä on aina halunnut omistaa.

TR 2006: Tämä näyttäisi olevan ohje Itsensä Tuntijalle. Hän saa toimintansa avulla sen, mitä hän aina halunnut. Onko kyse ajattelevan ihmisen tietoisesta haluamisesta. Nimittäin hänhän haluaa jotain parempaa, jolla hänen minänsä voisi kokea olevansa parempi. Toisaalta se, joka Tuntee Itsensä on kuolettanut minänsä, eikä hänen minänsä voi siten haluta mitään minälleen. Silti tässä näyttäisi käyvän niin, että hän Tuntiessaan Itsensä saa sen mitä hän aiemmin halusi eikä sillä ole tässä vaiheesssa enää hänelle mitään merkitystä.

Kääntämällä järjestyksen ihminen toimii samanasuuntaisesti maailmankaikkeuden luovan voiman kanssa eikä sitä vastaan.

Lyhyesti: s. 28

Elämässä ei tarvitse tehdä mitään.
Kaikki keskittyy olemiseen. OBS!

TR: Olen sanonut, että suhteellisen ajatuksen mukaan ihmisen voi saada itselleen arvoja, hyvää sekä parempaa vain tekemällä. Mitalleja ei saa olemisesta.

Kokemus toteutuu, kun päättää etukäteen, mitä haluaa olla.

”Kaikki mielentilat toteuttavat itsensä.” s. 29

TR: Kyse ei olekaan siis niinkään haluamisesta vaan mielentilasta. Eli silloin se kuuluisa sanonta muuttuu muotoon, ettei pidä pitää yllä huonoja mielentiloja, koska ne johtavat huonoihin mielentiloihin. Tuntuu teennäiseltä. Ehkä se pitäisi muuttaa muotoon, että jos ihminen pitää itseään huonona, hän synnyttää lisää siihen liittyvää mielentilaa.

Ihmisestä tulee se, miten hän käyttäytyy.

TR: OBS! Eli käyttäytyminen on ydin. Tietääkö ihminen miksi hän käyttäytyy niinkuin hän käyttäytyy? Se, joka Näkee käyttäytymisensä ja tuntee sen mukanaan tuoman ’hiljaisen epätoivon’ päätyy ennen pitkää Tuntemaan Itsensä. Tiedostamattoman vaikutus käyttäytymiseen on paljastettava

Tee aina kaikki vilpittömästi, muuten teosta ei ole hyötyä.

Jumala ei palkitse tai rankaise.

Vilpittömään tekoon päästään poistamalla itsekkään henkilökohtaisen edun tekijä. OBS! s. 30

TR: Siis ainut tapa saavuttaa itsekkyyden poistaminen on minän kuoleminen Itsensä Absoluuttisen Tuntemisen kautta. Edellisen kirjan yhteydessä peräänkuulutin Itsensä Tuntemisen nimeämistä. Nytkin se on vielä piilossa, kuten edellinen lause näyttää.

Ei ihminen voi petkuttaa omaa mieltään. Jos hän ei ole vilpitön, mieli tietää sen, eikä siitä koidu sen kummempaa.

Maailmankaikkeutta ei voi manipuloida niin kuin ihmistä.

Se, minkä kukin itselleen valitsee, on annettava toiselle.

TR: Mitä haluatte itsellenne tehkää se toiselle - sama asia.

Jos valitset onnellisuuden, tee toinenkin onnelliseksi.
Jos valitset varakkuuden, tee toinenkin varakkaaksi.
Tee se vilpittömästi ja epäitsekkäästi.
... ja kaiken, mitä annat, saat itsellesi.

Sinulla täytyy olla se, muuten et voisi antaa sitä pois.

TR 2006: ’Olla se’ viittaa voimakkaasti siihen, että sinun täytyy Tuntea se, mitä olet, eikä se taasen onnistu millään puolinaisella työllä, vaan se vaatii Itsensä Absoluuttista Tuntemista.

Mitä ihminen on, sen hän luo. s. 31

Tämä on elämän suurin salaisuus. Sen selittämiseksi kirjoitettiin ensimmäinen ja toinen kirja. s. 32

Ole viisaus niin saat sen itsellesi. Älä etsi. s. 34

Jumalana olen tietoinen kaikista valinnoistanne - niistäkin, jotka teette tiedostamattanne. En koskaan puutu niihin, pikemminkin päinvastoin. Minun tehtäväni on huolehtia, että valintanne toteutuvat. (Todellisuudessa toteutatte ne itse. Minä olen luonut järjestelmän.

Perimmältään kaikki ajatukset kasvavat rakkaudesta tai pelosta. Siinä on alkuperäinen dualiteetti. s. 38 Kaikki voidaan jäljittää jompaankumpaan näistä tunteista.

Ja loppujen lopuksi on vain yksi.
Rakkaus.
Todellisuudessa ei ole muuta kuin rakkaus. s. 39

TR: Kyse on Agabesta eli Absoluutista Rakkaudesta.

Suru, suuttumus, kateus, pelko, rakkaus ovat luonnollisia tunteita. Tukahduttaminen johtaa vääristymään. Tunteiden pitää sallia ilmentyä vapaasti. s. 40-41

Meidät on opetettu tukahduttamaan tunteemme. Meitä on käsketty tekemään niin. Vanhemmat opettavat. Heitä ovat opettaneet heidän vanhempansa.

1. järjestelmätunne suru muuttuu pysyväksi masennukseksi

2. järjestelmätunne suuttumus muuttuu raivoksi

3. järjestelmätunne kateus muuttuu mustasukkaisuudeksi

4. järjestelmätunne pelko muuttuu pakokauhuksi

5. järjestelmätunne rakkaus muuttuu omistushaluksi

TR: Tulee mieleen, että kaikkein olennaisin järjestelmätunne on itsekkyys jota yritetään muuttaa lapsen käyttäytymisessä epäitsekkyydeksi. Itsekkyys on kaikkein luonnollisin tunne, koska kukaan ihminen ei koe olevansa riittävä eli mikään ei ole tarpeeksi - raha, tieto, taito - siis ytimessä on minä, joka on riittämätön. Eli kenenkään ihmisen minä ei ole riittävä ja sitä varten ihmiset tarvitsevat suhteellisen hyvän merkkejä - lisää rahaa, jolla voidaan ostaa hyödykkeitä, jotka tuottavat tyytyväisyyden tunteen - saman tekevät myös tieto ja taito aina loppujen lopuksi rahan kautta eli niillä saadaan rahaa, jne.

TR: Nämä systeemit muuttuvat hitaasti, koska lapsia tekevät ihmiset, jotka eivät ole tutkineet vielä omia asenteitaan eikä arvojaan. Lapsi ottaa nuo tutkimattomat asenteet ja arvot ilman kritiikkiä. Kun hän on lisääntymisiässä, hän antaa ne edelleen seuraavalle sukupolvelle tutkimattomina.

On ihme, että monet vanhemmat sentää selviävät tehtävästään niinkin hyvin.

Kukaan ei ole nuorta ihmistä huonommin varustettu vanhemman rooliin. OBS!

Useimmat vanhemmat joutuvat tehtäväänsä hyvin vähäisen elämänkokemuksen turvin. s. 43

He eivät ole vielä löytäneet edes itseään, ... Heillä ei ole selkeää minäkäsitystä.

Useimmat ihmiset tavoittavat sen viisauden, kärsivällisyyden, ymmärryksen ja rakkauden, jotka tekevät vanhemmista täydelliset, vasta kun vanhemmuus on ohi.

TR: Eli olisi mahdollista tavoittaa vasta sitten. Suurin osa ei tavoita koskaan.

Lasten kasvattamisen pitäisi oikeastaan alkaa vasta siinä vaiheessa, kun se nykyään on ohi. s. 44

Sukupuolikokemukset on leimattu ”vääräksi” ja siitä on tehty tabu kuitenkin sen pitäisi olla elämän suurta juhlaa. s. 46.

Aikuiset ovat keksineet kaikenlaisia perheensisäisiä, uskonnollisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia paineita ja rajoituksia oikeuttamaan heidän jälkeläisilleen asettamansa luonnottomat vaatimukset. Lapset kasvavat siinä uskossa, että heidän seksuaalisuutensa on luonnotonta. s. 47

Monet yhteiskunnan ongelmat juontavat juurensa ajatuksesta, että puolisot ja lapset ovat henkilökohtaista omaisuutta. s. 50

Kuinka voi opettaa lapsilleen totuutta, jota ei itsekään vielä ole oppinut?

Siksi lapsille kerrotaan toisten ihmisten totuus - isienne, äitienne, kulttuurinne, uskontonne totuus. Kaikkea muuta paitsi oma totuutenne, jota ette vielä ole oppinutkaan. s. 51

Antakaa lasten kasvatus kunnioitettujen vanhusten tehtäväksi. s. 52

Etäännytty vanhemmista ihmisistä. Heidät on työnnetty syrjään. s. 53

Saatana on hahmo, jonka ihmiset ovat keksineet. Toisaalta miten olette tulleet siihen tulokseen, että Jumalanne on mies eikä nainen.

Olette eläneet liian kauan itse luomassanne vankilassa. On aika vapautua.

Olette vanginneet viisi luonnollista tunnettanne, tukahduttaneet ne ja muuttaneet ne luonnottomiksi tunteiksi, jotka ovat saaneet aikaan surua, kuolemaa ja tuhoa. s. 56

Surusta on selvittävä. Kiukku on hillittävä. Kateutta on hävettävä. Pelko on voitettava. Rakkaus on pantava aisoihin. Mitään näistä ei saa ilmaista suoraan tässä ja nyt.

Te olette kahlinneet pyhän minuutenne.

Ensin oli matriarkaalinen yhteiskunta. Sitten tuli partriakkaalinen järjestelmä. Lakkasitte ilmeisemasta tunteitanne. Se oli heikkouden merkki. Juuri tällöin miehet keksivät paholaisen ja miespuolisen Jumalan.

Saatana on miesten keksintöä.

Sitten miehet keksivät, että he voivat asettua itse johtoasemiin. s. 58

Saatanan keksimisessä oli kyse vallasta. s. 59

Sekä miehet että naiset on tuomittu toistamaan omia erehdyksiään loputtomasti itse aiheutetun surkeuden kehässä. Kyse ei ole erillisyydestä vaan yhteisyydestä. Erillisyys on illuusio. Kun se loppuu, päästään takaisin sisäisen voiman juurille. Sen voiman avulla pystyy tekemään mitä tahansa, olemaan mitä tahansa ja saamaan mitä tahansa. Luomisen voima on peräisin sisäisestä voimasta, joka syntyy yhteisyydestä.

TR: Todellinen yhteisyys syntyy, kun minä häviää. Silloin alkaa Kaikkeus elämään.

Sama on totta teidän ja Jumalan välisessä suhteessa sekä suhteessa kanssaihmisiin.

Lakatkaa ajattelemasta itseänne erillisinä.

TR: Erillisyys syntyy minästä. Minä erotta toisen sinästä. Osittuneisuus johtuu suhteellisesta ajattelusta.

Ulkoinen voima syntyy sisäisestä voimasta. Sisäinen voima ei synny raa’asta voimasta.

Ulkoinen voima ilman sisäistä on illuusio. Sisäinen voima ilman yhteisyyttä on valhetta. s. 60

Tuntekaa totuus niin totuus vapauttaa teidät.

Ei ole olemassa erillisyyttä. Ei toisistanne, ei Jumalasta eikä mistään, mikä on. OBS!

Tämä on kaikkien aikojen suurin salaisuus. Se on se vastaus, jota on vuosituhansien ajan etsitty. Se on ratkaisu.

Parannatte maailman. s. 61

TR: Epäilen, ettei näin käy, koska Kaikkeuden löytäneitä ei ole kylliksi.

Miehet käyttivät pelkoa, koska pelko oli heidän ainoa aseenssa.

Miehet eivät uskotelleet asiaa naisille, vaan toisille miehille. s. 62

Jumalatar, äiti synnytti lapsen, joka ei ollutkaan hyvä. Sillä tavalla syntyi olento, joka kutsutaan Saatanaksi. Jos paha olento on miespuolinen, kuka voi sen kukistaa. Tarvitaan raakaa voimaa edustava olento, joka suojelee Jumalatarta. s. 64

Syntyi miespuolinen Jumala. Vähän aikaa he hallitsivat rinta rinnan.

Sitten miespuoliset jumalat saivat vähitellen tärkeämmän roolin. Syntyi kiivas Jumala. s, 65

Sitä Jumalaa te palvotte tänä päivänä.

Vallanhimoinen Jumala. Kuvitelma on muuttunut todeksi.

Kristus on korkein esimerkki, mutta hän ei ole ainoa, joka on saavuttanut korkeimman tason. Kristus on Jumalasta syntynyt ihminen. s. 67

Jokainen ihminen on ”ihmiseksi tullut Jumala”. Sinä olet minä ja ilmaiset minua nykyisessä muodossasi.

Minä olen jokaisessa kukassa, sateenkaaressa, tähdessä ja kaikessa.

Minä olen tuulen kuiskaus, auringon lämpö ja lumikide.

Minä en rajoitu teidän planeettanne ilmiöihin. Te ette tiedä, kuka minä olen, luulette vain tietävänne. Kaikkein pyhintä henkeä ei ole annettu vain teille.

Minun olemiseni on kaikki. Kaikki. Kaikki on minun ilmaisuani. Kokonaisuus on minun luontoni. Ei ole mitään, mitä en ole, eikä sitä, mitä minä en ole, voi olla.

Minun tarkoitukseni luodessani teitä, siunatut olentoni, oli että voisin kokea itseni oman kokemukseni luojana.

Näin te olette tulleet tietoisiksi itsestänne. Näin teille on annettu suurin lahja, sillä olette saaneet olla tietoisia siitä, että olette oma itsenne. Juuri se minä olen.

TR 2006: Hämärästi takana Itsensä Tunteminen.

Olen se mikä olen. Minä olen oma itseni, joka on tietoinen siitä, että olen minä.

Te olette osa minua, joka on tietoisuus koettuna.

Minkäkö päätän tästä kaikesta?

Sinä olet minä, joka päättää olla minä. Sinä olet minä, joka päättää olla, mitä minä olen - ja päättää, mitä minusta tulee. s. 69

Minä olen teidän kaikkien kollektiivinen kokemus!

Aikaa ei ole olemassa.

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat teidän luomianne käsitteitä, teidän keksimiänne realiteetteja, joiden avulla haluatte rajata nykyisen kokemuksenne. s. 70

Olette sijoittaneet itsenne havaintokehykseen, joka sulkee pois totaalisen todellisuuden.

TR: Havaintokehys on se, miten ihminen täyttää Nytin ajatuksella. Kaikki tapahtuu nykyisyydessä ja se peittää Nytin todellisuuden.

Maailman näytelmä on niin suunniteltu, että olette unohtaneet, mitä olette, niin että voisitte uudestaan muistaa, mitä olette ja luoda se. s. 71

TR 2006: Siinä on nyt tarinaa Elämän peliksi nimeämästäni suunnitelmasta, joka käynnistyi Aatamin ja Eevan kautta. He unohtivat ajatuksen järjestelmään sorruttuaan, mitä he olivat ja meidät on siten tuomittu etsimään sitä ja vain harvat sen näyttävät löytävän.

Ihminen joutuu kokemaan alhaisia inkarnaatioita ja kehittyy vasta sitten korkeammille tietoisuuden tasoille. Energia virtaa Jumalan ruumiissa. Te olette sitä energiaa.

Karman kehää ei ole olemassakaan. s. 73

Jos saatana on olemassa, hän on olemassa kaikissa niissä ajatuksissa, jotka olet ajatellut erilläsi minusta. Et voi olla erillinen minusta, sillä minä olen kaikki mikä on.

Sinä ja minä olemme yhtä. s. 75

Helvetti on sitä, ettei tätä tiedä. Pelastus on sitä, että tietää ja ymmärtää sen täydellisesti. s. 76

EditRegion4