Luukas/1 | Luukas/2 | Luukas/3 | Luukas/4 |

Evankeliumi Luukkaan mukaan 7

1. Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin.
2. Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.
3. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.
4. Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;
5. sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan".
6. Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;
7. sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.
8. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
9. Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
10. Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.

Erittäin tärkeä kohta: Tässä on mahtava todistus Todellisesta Uskosta. Tarinassa on myös hienoja Oivalluksia. Kerrotaan, että sadanpäämies piti palvelijaa suuressa arvossa. Mikä oli tuohon aikaan palvelijan arvo? Se oli kun pölyrätti. Se oli väline, joka oli omistajansa omaisuutta. Siitä ei välitetty. Saati, että sen parantamiseen olisi uhrattu kallista aikaa. Jos yksi kuoli, toinen tuli tilalle. Nyt tällainen mies Uskoi Todella ja hän teki epäitsekkään teon sen ohjaamana tai ohjelmoimana. Lisäksi hän Uskoin niin, ettei Jeesuksen tarvinnut tehdä edes mitään lähijuttua, kunhan vilauttaisi vaikka vaippansa lievettä. Harhaanjohtava sanonta on, ettei ’Israelissa löydy näin suurta uskoa. Tosin harhaajohtavuus tulee kyllä ajattelevasta tulkitsijasta. Ajatus suhtautuu asioihin aina suhteellisesti. Tuo on suurempi kuin tämä. Todellisessa Uskossa ei ole kyse tästä. Joko se on tai ei ja kun se on Se on aina yhtä suuri ja Täydellinen.

11. Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko.
12. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa.
13. Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke".
14. Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse."
15. Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä.

Erittäin tärkeä: Ihmeteko ei edellyttänyt Uskomista, mutta siinä oli uusi elementti. Siinä tehtiin teko, jota ajatus ei voi tajuta. Kuollut herätettiin henkiin. Tämän olisi pitänyt jo vakuuttaa opetuslapset ja antaa heille varmuus, että jos Jeesus jossakin vaiheessa kertoisi heille, että hän kuolee ja nousee ylös kolmantena päivänä, senkään ei pitäisi olla mikään ongelma ja pelon aiheuttaja - tarkoitan siis Jeesuksen omaa kuolemaa. No miten jatkuu?

16. Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen".

Erittäin tärkeä: Huomaatko ristiriidan? Heidät valtasi pelko ja he ylistivät Jumalaa. Siinä se on, jos nähdään Ihmeteko ja Uskotaan, silloin Iloitaan Äärettömästi. Vain sellainen pelkää, joka ei Usko, vaan mittaa asiaa ajatuksen avulla, eikä ymmärrä.
Pysähdytään tässä: Näetkö nyt, että Todelliseen Uskon esittelyyn käytetään paljon aikaa. Jos minä sanon oman mielipiteeni, niin se on, että se on määräävin asia. Kenelle Ihmetekoja tehdään? Ketkä ovat aina läsnä? Matteuksen ja Markuksen yhdessä ja pian Luukkaallakin kerrotaan, mikä on Jeesuksen suhde siihen, mitä kansa hänestä ja hänen Valuutuksestaan tietää. Kansalle kielletään kertomasta kuka hän on. Tässäkin on tullut jo esille, että parantumisen kohteita kielletään kertomasta toisille ihmisille. Miksi tällainen valtava urakka on esitetty? Mikä sen ydin on? Ydin on se, etteivät opetuslapset, vaikka ovat kaikessa läsnä Usko Valtuutukseen. Se ei ole mitenkään ensisijaisen tärkeä asia, mutta ilman sitä ei Jeesuksen toiminnalla olisi mitään merkitystä. Sana ei leviäsi Oikeassa muodossa.

17. Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
18. Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta.
19. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
20. Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'"
21. Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.

Selitys: Uskosta ei puhuta, mutta teot ovat nyt kuin liukuhihnalta ja edelleen täysin käsittämättömiä ajatukselle.

22. Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.

Selitys: Tässä tulee mieleen, että kirjoittajalle tapahtuu sama lipsahdus kuin minulle. Köyhä on nimenomaan Päämäärässä oleva. Hänelle ei tarvitse Evankeliumia levittää. Minäkin olen viitannut, että se määrittelisi ajattelevan. Ehkä on parasta sanoa, että ajatteleva on syntinen ja Päämäärässä oleva Köyhä.
Jakeen varsinainen asia on kertoa, millaisella Valtuutuksella Jeesus tekojaan tekee.

23. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
24. Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
25. Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
26. Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
27. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
28. Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.

Erittäin tärkeä kohta: Tässä on kertomus ensin siitä, miten merkittävä henkilö Johannes on. Tarina nousee ikäänkuin pilviin. Sen jälkeen sanotaan, että Päämäärään päässyt on suurempi. Taas on kyse vaarasta, joka tulee ajattelevalle ihmiselle, ja kuvastaa sitä, miten suhteellisilla sanoilla on jopa Jeesuksen välittää viestiä. Jos Johannes oli Päämäärässä ja toinen henkilö on Jumalan eli Taivasten Valtakunnassa eli Päämäärässä, kyse on yhdestä ja samasta ei mistään suhteelisesta paremmuuden vertaamisesta.
Ydin ei olekaan mittaaminen ja vertaaminen, vaan Päämäärän merkityksen korostaminen.

29. Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
31. Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?
32. He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet'.

Selitys: Vaarallinen kohta. Tässä käytetään tulevaa määrettä, jolla kuvataan Päämäärään päässyttä. Hän on myös lasten kaltainen eli Lapsenmielinen aikuinen. Nyt sitä käytetään syntisten kuvaamiseen.

33. Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'.
34. Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'
35. Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty."
36. Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.
37. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
38. ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
39. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."
40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". -
41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
42. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".
44. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
45. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.
46. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.
47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Evankeliumi Luukkaan mukaan 8

1. Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa,
2. niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,
3. ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa.
4. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5. "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
10. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.

Tärkeä kohta: Kertoo sen, mitä Jeesus tekee kansa kanssa ja mitä opetuslasten kanssa. Vertaus on ilmeisesti vaikeampi tai jopa mahdoton tajuta. Ja niin se on tarkoitettukin. Opetuslapsille sen sijaan selitetään paremmin, eivätkä hekään Oivalla Sanaa.

11. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

Tärkeä kohta: Kenellä on Valo? Kuka sen haluaa varmimmin piiloon? Lapsenmielinen ’terveesti hullu’ Päämäärään päässyt haluaa mennä alussa kaappiin piiloon. Tässä on ohje Päämäärään päässeelle, mitä hänen tulee tehdä.
Tärkeä tässä kohdassa on myös edellinen jae, koska se kertoo selkeästi, kenestä lamppuesimerkissä on kyse. Kuka on pudonnut hyvään maahan? Kuka tuottaa muuttuneesta sisimmästään, Hyviä tekoja?

17. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

Erittäin tärkeä kohta, jota ei ole missään muualla: Missä Päämäärä on? Ihminen kuvittelee, että se on kaukana tulevaisuudessa, koska en ole sitä menneisyydessä löytänty eikä se tunnut tässä hetkessäkään olevan. Siispä sitä etsitään, ikään kuin se olisi kätketty. Mikä on aina ihmisen elämässä mukana? Missä me elämme? Me elämme aina ja ainoastaan tässä hetkessä, Nytissä. Jos Päämäärä tapahtuu Nytissä, se ei ole salattu eikä sitä ole kätketty. Sen kätkee vain ihmisen oma ajattelu, joka täyttää Nytin. Sellainen elämä on kuin illuusio, joka peittää alleen Totuutuuden. Maailman paras piilo. Kukaan ajatteleva ihminen ei olisi sitä voinut keksiä. Jos jonkun, niin tämän takia minä Uskon Absoluuttiin.

18. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan."
19. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20. Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua".
21. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät".
22. Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen". Ja he lähtivät vesille.
23. Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.
24. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.
25. Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"

Erittäin tärkeä kohta: Jos et vielä ole uskonut siihen ajatukseen, että opetuslapset eivät olleet vielä Oikeassa Uskossa Jeesuksen Valtuutuksen suhteen, niin eiköhän se mene nyt kaaliin tai sitten ei koskaan. Syy pelkäämiseen ennen ’me hukumme’ ja jälkeen oli Jeesuksen mukaan Uskossa - ’missä on teidän uskonne’. Revi siitä!
1. Ennen hullumispelkotilannetta he olivat olleet mukana ja nähneet Ihmetekoja, mutta he eivät uskoneet Valtuutukseen.
2. Tuulen tyynnyttäminen oli Ihmeteko, mutta he eivät uskoneet vieläkään Valtuutukseen vaan pelkäsivät, koska ajatus ei voinut ymmärtää yliluonnollista asiaa.
Ydin tämän jälkeen onkin, milloin opetuslapset eivät enää pelänneet vaan reagoivat tilanteeseen Iloiten.
Jos tuo vaihe on vasta ylösnousemuksen jälkeen, silloin senkin merkitys tulee uuteen valoon ja joudutaan kysymään, oliko sekin pakollinen vain opetuslasten Uskon tähden? Minä Uskon näin!

26. Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa.
27. Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa.
28. Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa."
29. Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.
30. Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.
31. Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen.
32. Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan.
33. Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.
34. Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.
35. Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät.
36. Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.
37. Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut heidät; niin hän astui venheeseen ja palasi takaisin.
38. Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotansa sanoen:
39. "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt". Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt.

Selitys: Markuksella taisi tämä tarina olla, että älä kerro matkalla, vaan mene kotiin.

40. Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.
41. Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa,
42. sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.
43. Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.
44. Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.
45. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua".
46. Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta".

Selitys: Päämääräässä olevalla on Voima tai Valo. Tämän mukaan se on se, joka parantaa. Ilmeisesti on kyse Pyhästä Voimasta eli Pyhästä Hengestä.

47. Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi.
48. Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".
49. Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tyttäresi on kuollut; älä enää opettajaa vaivaa".
50. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee".
51. Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.
52. Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu".
53. Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi.
54. Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!"
55. Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.
56. Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut.

Erittäin tärkeä kohta: Tässä ovat mukana kaikki Ihmeteon elementit. Pelko on Uskon puutteen osoittaja. Usko riittää avun saamiseen. Apua haetaan toiselle ihmiselle. Sadanpäämiehen tapauksessa kohde oli palvelija. Tässä kohde on yhtä vähäpätöinen. Mies hakee apua tyttärelle. Käsittääkseni isän suhde tyttäreen oli samalainen kuin nykyarabiyhteiskunnissa. Ketkä nauroivat? Nauroivatko kaikki mukanaolijat siis myös opetuslasten pääjehut; Pietari, Johanne ja Jaakob? Todennäköisesti nimenomaan näin. Tuntuu melko idoottimaiselta. Vähän aikaa sitten Jeesus herätteli kuolleita oikealta ja vasemmalta ja opetuslapset olivat paikalla. Heiltä olisi odottanut toisenlaista käyttäytymistä. Edes sitä, etteivät he olisi nauraneet. Mutta opetuksellisesti sinulle lukijalle, asia täytyy kertoa nimenomaan näin. Ja silti sinä et todennäköisesti aina tähän päivään saakka ole nähnyt asiaa noin. Epäilen, ettet näe vielä tämän jälkeenkään. Uskon, että selitykseni ovat johtamassa sinut yhä suurempaan epätoivoon, koska olet ajatteleva ihminen, etkä voi tosiasioille mitään, mutta et silti tiedä, missä ulospääsytie on.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 9

1. Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja.
2. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
3. Ja hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta.
4. Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää matkallenne.
5. Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan."
6. Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.

Selitys: Sanaahan he eivät voineet julistaa, koska he eivät vielä Uskoneet, eivätkä he siten Oivaltaneet sitä.

7. Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista",
8. mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös".
9. Ja Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?" Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet.
10. Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia.
11. Mutta kun kansa sai sen tietää, seurasivat he häntä; ja hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat.
12. Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sillä täällä me olemme autiossa paikassa".
13. Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle".
14. Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin".
15. Ja he tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan.
16. Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi.
17. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi; ja heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista vakallista palasia.

Erittäin tärkeä asia opetuslasten Uskon synnyttämiseen, mutta turhaan. Sillä se, joka kerran Uskoo ei sen jälkeen enää koe pelkoa.

18. Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?"
19. He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös".
20. Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus".
21. Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä kenellekään tästä puhumasta.

Erittäin tärkeä asia, joka todistaa yksiselitteisesti, mikä oli Jeesuksen Opin ja Ihmetekojen kohdeyleisö. Hän oli tullut opetuslasten tähden ja vasta heidän kauttaan välillisesti muiden ihmisten ja tulevien ihmisten tähden.
Ja kuten kerrottu se, että opetuslapset suullansa sanovat hänen olevan Valtuutettu, ei tarkoita, että heidän mielensä olisi sitä miltä. Ison johtajan alaiset liioittelevat aina pomostaan. Usko vaatii teon. Suusanallinen teko ei ole mistään kotoisin.

22. ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös".

Selitys: Ensimmäinen viittaus tulevaan kohtaloon. Kuolemasta oli annettu demoja ja osoitettu, ettei sen pitäisi olla mitenkään erikoinen asia.

23. Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
26. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.
27. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan."

Selitys: Jos Jumalan Valtakunta tarkoittaa samaa kuin Taivasten Valtakunta ja kuten kerrottu on jälkimmäinen saavutetaan elämän aikana Päämäärään pääsemällä, Uskomalla. Vai väitätkö, että ihminen oppii Uskomaan vasta kuoleman jälkeen. Tässä on tietty ristiriita. Kuolemattomuudesta on puhuttu monessa paikassa. Yleensä sanonnalla viitataan nimenomaan siihen, ettei Päämäärään päässyt maista kuolemaa. Se ei taasen minusta ole muuten mahdollista, paitsi siten, että ihminen joka on Päämäärässä elää Nytissä, joka on sama kuin Ikuisuus. Menneisyys on menneitä Nyttejä. Tulevaisuudessa on tulevia Nyttejä. Kaikki ne toteutuvat Nyttinä menneisyyden ja tulevaisuuden välisessä tilassa. Nytti ei voi sisältää hitustakaan menneisyydestä eikä tulevaisuudessa. Jos joku on elänyt tai tulee elämään Nytissä, sinä tapaat hänet kun pääsee Nytissä elämiseen.

28. Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
29. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
30. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias.
31. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.
32. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa.
33. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi". Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi.
34. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen.
35. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä".
36. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.

Erittäin tärkeä seikka: Opetuslasten reaktio tarkoitti sitä, että he pelkäsivät joko sitä, mitä olivat nähdeet tai sen kertomista. Jos jälkimmäinen oli kertomattomuuden syy, he pelkäsivät tekevänsä itsestään pöljän kertomalla kokemuksensa.

37. Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan.
38. Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni;
39. ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja vaivoin se hänestä poistuu, runnellen häntä.
40. Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos, mutta he eivät voineet."
41. Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne."

Tärkeä kohta: Näyttää sen, miten Jeesus koki opetuslapsensa. Hän alkoi olla kyllästynyt heidän epäuskoisuuteensa. Koki olemisen heidän kanssaan kärsimykseksi.

42. Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä.
43. Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa:
44. "Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin".
45. Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.

Selitys: Opetuslapset siis pelkäsivät Jeesuksen kuolema-asiaa ja jopa siitä kysymistä.

46. Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.

Selitys: Mistä ihmeestä opetuslasten pölvästipäihin tuli tällainen kysymys. Loogista! Jeesus kuolee ja esille tulee johtajakysymys. Eli kuka heistä on suurin. Hänestä tulee seuraava johtaja. Samalla he pääsivät pälkähästä sen suhteen, etteivät kyennee parantamaan sekä siitä, että heidät haukutaan pystyyn epäuskonsa tähden ja sitten he voivat vielä sivuuttaa Jeesuksen kuolemisasian.

47. Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
48. ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."

Tärkeä kohta, joka on hämärretty: Tässä annetaan ymmärtää, että kyse on nimenomaan fyysisestä lapsesta. Viimeinen osa sen sijaan pistää asiat uralleen. Siispä lapsi rinnastetaan kaikista pienimpään. Aikuinen ei voi olla sitä fyysisesti hän voi olla sitä vain mentaalisessa mielessä. Siis myös tykönsä ottaminen kuvaa Lapsenmieliseen suhtautumista. Vaatimus on yliarvioitu. Ajatteleva ihminen suhtautuu Häneen kuin saastaan ja pitää häntä viimeisenä. Suhtautuminen ei muutu ohjeita antamalla. Kyse on taasen muusta kuin ohjeesta.

49. Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme".
50. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne".

Selitys: Ihmisen suhtautuminen on tässä kuvattu Oikein. Vastaan oleminen on normaalia käyttäytymistä. Se, miten Päämäärään päässyt eroaa ajattelevista ihmisistä on, että häneltä on mennyt kyky olla vastaan. Hän ei siis ole välttämättä näyttävästi myöskään puolesta.

51. Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne.
52. Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa.
53. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.
54. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?"
55. Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.
56. Ja he vaelsivat toiseen kylään.
57. Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: "Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet".
58. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi".
59. Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua". Mutta tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa".
61. Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni".
62. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan".

Evankeliumi Luukkaan mukaan 10

1. Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.
2. Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
3. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.
4. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
5. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
6. Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.
7. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.
8. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan,
9. ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.
10. Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa:
11. 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle'.
12. Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.
13. Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.
14. Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.
15. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.
16. Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
17. Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".
18. Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.
19. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
20. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
21. Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

Tärkeä kohta: Ilmeisesti Jeesus innostuneena paljastaa tärkeä asian. Nyt tulee selitys siihen, mikä on todellisuudessa Lapsenmielinen. Hän on ihminen, jolle on annettu ymmärrys, hän Oivaltaa esimerkiksi Sanan. Kuka Oivaltaa? Opetuslasten kohdalla he Oivalsivat eli siis ajatuksen maailman sanalla ’ymmärsivät’ vasta kun he Uskoivat. Jos Uskominen on myös meidän elämämme ehto, silloin Uskomalla, me Oivallamme ja olemme siis tässä mielessä Perillä, Päämäärässä. Koska Oikea Usko vaatii Lapsenmielisen teon eikä sitä pysty tekemään muu kuin Itsensä Absoluuttisesti Tunteva ihminen, silloin IAT on se metodi, joka on Kaiken takana.
Jakeessa on yksi väärä sana - ’salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä’ Väärä sana on ’viisas’. Ymmärtäväinen sen sijaan on oikea sana. Ymmärtäväinen on älykäs ihmisen, eli ihminen, jolla ajatus pelaa hyvin. Sen sijaan Viisas on ihminen, joka on Päämäärässä ja tietää Kaiken.

22. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
23. Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.
24. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
25. Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28. Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

Erittäin tärkeä kohta: Laki ei olekaan siten kymmenen käskyä. Sekinhän on sitä, mitä lailla tarkoitetaan, mutta nyt ne sivuutetaan ja Ytimeksi paljastuvat Rakkauden Käskyt, jotka nekin on laitettu niinkuin oikein onkin yhteen. Vielä selvempää olisi ollut jos olisi otettu vain jälkimmäinen käsky ja sanottu, että enimmäinsen osa tulee täytetyksi toisen kautta.
Mikä vielä oleellisempaa Jeesuksen kommentissa jakeen 28 mukaan? TEE SE! Siispä ei riitä, että suu höpöttää, vaan asia pitää sisäistää ja teon pitää tulla tuosta Täydellisestä sisäistämisestä.

29. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

Selitys: Selvä viittaus siihen, että Vanhurskas merkitsee uskonnon mukaisessa Päämäärässä olemista. Henkilö halusi osoittaa, että hän on Perillä.

30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37. Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

Erittäin tärkeä kohta: Lähimmäistä ei tarvitse mitenkään määritellä. Se ei ole oleellinen osa, vaikka miehen kysymys siihen viittaa. Jeesus näytti puolestaan sen, mikä on oleellista, hän määritteli sen henkilön, joka kohteli lähimmäistä niinkuin itseään. Missään esimerkin yhteydessä ei näytetä, että samarialainen olisi tehnyt tekonsa pyyteellisesti. Toisaalta ei näytetä sitä, etteikö pyydettä olisi ollut. Se pyritään ilmeisesti osoittamaan niillä moninaisilla teoilla, joita samarialainen teki, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Ehkä toinen seikka, joka tässä suhteessa jää vähemmälle huomiolle on, että samarilaisia pidettiin pakanoina eli vääräuskoisina. Siispä heidän uskontoonsa ei ilmeisesti voida kuvitella pyyteellisiä hyviä tekoja Taivaaseen pääsyn varmistamiseksi. Sellaisen teon olisi voinut tehdä pappi. Tämä viittaa siihen, että samarialaisen teko oli siis Spontaani ja Minätön.
Viimeinen kohta 37 jakeessa näyttää, mitä vaaditaan. Vaaditaan teko! Mutta keneltä se vaaditaan? Taas vaatimusta ei esitetä tavalliselle, ajattelevalle ihmiselle. Hän ei pisti sellaista tekemään. Sellaisen tekee vain henkilö, joka on Päämäärässä.

38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

Luukas/1 | Luukas/2 | Luukas/3 | Luukas/4 |