Nosce te Ipsum! - Tunne Itsesi! - Kaiken ratkaisu

Miten “Tunne Itsesti!” tapahtuu?

Ilmeisesti hokema siitä, että ‘teitä on monia’ pitää paikkansa. Mieleeni tulee kuva siitä, miten Äärettömään päästään. Ensimmäinen ajatukseni oli, että on + ääretön eli äärettömän suuri luku ja sitä kuvaa vaikka ylöspäin suuntautuva nuoli. Kun sitä suuntaa edetään tarpeeksi kauas, löytyy + ääretön. Kysyin itseltäni, onko Äärettömään muita teitä? Lähdin etenemään nuolen vastakkaiseen suuntaan eli mahdollisimman pientä lukua kohti. Tarpeeksi kauas mentyä törmätään ilmeisesti - äärettömään eli äärettömän pieneen lukuun. Mitä tästä opitaan? Minulle se kertoi, että mentiinpä ylös tai alas äärettömän kauas, törmätään samaan Äärettömyyteen. Näinhän se näyttää olevan, rappiohenkilö eteni negatiiviseen suuntaan ja löysi Jumalan.

Vastaava suuntajuttu pätenee, jos kuvitellaan, että ollaan äärellisellä, suhteellisella alueella, jota kuvaa ympyräviiva ja sen sisälle jäävä alue. Mentiinpä keskipisteestä mihin tahansa suuntaan vaikka yhden asteen eroilla, törmätään aina ympyrän ulkopuoliseen eli minulle Äärettömään. Siis teitä on monia.

Päämäärä!?

Kirjoitettu 21.09.2006

Herman Hesse on sanonut "Siddhartha" kirjassaan:
"Etsiminen on päämäärään pyrkimistä, mutta löytäminen on vapautta -- avoinna olemista -- löytäneellä ei ole enää päämäärää."

Tuomas 2. Jesus said, "Those who seek should not stop seeking until they find. When they find, they will be disturbed. When they are disturbed, they will marvel, and will reign over all. [And after they have reigned they will rest.]"
Tuomas 2 Jeesus sanoi: "Ne jotka etsivät, niiden ei pitäisi lopettaa ennen kuin he löytävät. Kun he löytävät, he hämmentyvät (menevät sekaisin, kiihtyvät). Kun he hämmästyvät, he ihmettelevät ja hallitsevat kaikkea. [Sen jälkeen kun he hallitsevat, he lepäävät]."

TR tulkinta: Olen kokenut, että löytö oli hämmentävä, koska se ei ollut mitään, mitä olin odottanut. Kun löytö tai löydöt ovat tapahtuneet, ne ovat itsestään selvyyksiä.

Ydin tässä jakeessa on se, ettei Armoa tule automaattisesti eikä ennalta määrättynä, vaan sitä on etsittävä. Ihmisen on tehtävä teko. Etsiminen tuottaa kärsimystä tai toisella tavalla erossa olo tuottaa kärsimystä = ajattelevan, toivossa elävän ihmisen normaali olotila. Sen poistaminen on ajattelevan ihmisen toiminnan eli elämän varsinaisen motiivi. Hämmästys tulee Päämäärään pääsemisen jälkeen siitä, ettei Löydetty asia ole se, mitä ihminen etsi. Ajatteleva ihminen etsi pysyvää onnen tilaa, jatkuvaa autuutta. Mutta hän joutui kokemaan minän kuoleman, lapsenmieliseksi tulemisen ja ennen kaikkea kaikki kääntyi päälaelleen - mihin hän uskoi ja miten hän ajatteli asioiden olevan.

Koin toisaalta tietyssä vaiheessa etten enää päässyt eteenpäin, vaan jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni todella rukoilemaan ja pyytämään apua. Minulle tämä kertoi, että ihminen ei pääse omin pyyteellisin ponnistuksin Päämäärään, vaan jossakin vaiheessa hänen täytyy heittäytyä ilman mitään turvajärjestelmiä 'Jumalan käsiin' (Herman Hessen ehdoton heittäytyminen).

Herman Hessen hyppy ja minun ‘pöytäesimerkkini’
Lainaus minun ‘kirjojen Kirjasta’:
Saksalainen kirjailija ja taiteilija Herman Hesse puhui rajan ylittämisen yhteydessä varauksettomasta hypystä. Käsittääkseni termi ei kuitenkaan ole hänen keksimänsä, vaan sen toi ensimmäisenä julkisuuteen joku saksalainen filosofi. Termi kuvaa täydellisesti niitä vaatimuksia, joita Rajan ylittämiseen vaaditaan. Olen tulkinnut omalta osaltani termin siten, että ihminen hyppää ikään kuin pilvenpiirtäjän huipulta Jumalan käteen. Se on mielestäni hypyn psykologinen vaatimus. Ihminen hyppää siis mielestään varmaan kuolemaan löytääkseen Elämän elämässä. Nyt kirjoittaessa tuntuu, että Hyppy on miltei parempi sana kuin Havahtuminen. Tai olisiko oikein sanoa, että Rajan ylittämisessä on kyse Hypystä Havahtumiseen.

Kehitin jossakin vaiheessa ‘pöytäesimerkin’. Piirsin ympyrän ja kysyin, mitä elementtejä tuli mukaan. On helppo havaita, että on olemassa ympyräviiva tai pyöreän pöydän reuna sekä ympyräviivan sisäinen alue eli pöydän pinta. Mitä vielä ympyräviiva tai pöydän pinta määrittelee?
Se määrittelee alueen, joka jää rajallisen ympyräviivan ja pöydän ulkopuolelle eli siis Äärettömyyden. Niin yksinkertaista on määritellä se alue, jonka ajatus ymmärtää ja sen, mistä sillä ei ole mitään käsitystä.
Tästä kehitin oivalluksen, että ajatus on tuo rajallinen, suhteellinen ympyräviivan sisäinen alue. Ajatus voi laajentaa alaansa, mutta silti se on minusta aina rajallinen. Mielestäni Wittgenstein ja von Wright määrittelivät ehkä tietämättään tai ainakaan he eivät Absoluutista puhuneet, kun he sanoivat, ‘että siitä, mistä ei voi puhua on vaiettava’. Toisin sanoen siitä mitä voimme ajatuksen avulla saavuttaa, voimme puhua, mutta siitä mitä emme sen avulla saavuta, ei voi puhua ja siksi on parempi vaieta.

Ihminen pystyy etenemään pöytäesimerkkiä käyttääkseni lähemmäksi ja lähemmäksi reunaa. Tämä on minusta matkaa kohti Itsensä Absoluuttista tuntemista. Viimeinen etappi ei onnistu ihmisen pyyteen avulla eli omin ponnistuksin, vaan on ‘heittäydyttävä’ Armoon. Rajan
Eräs mielenkiintoinen huomio ympyräviivasta on, että jos ihminen on ympyrän sisällä, hän ei näe tai havaitse ympyrän rajapintaa. Jotta hän sen voisi tehdä, hänen on ‘Hypättävä’ ympyrän ulkopuolelle, ja oikeastaan vasta sieltä hän käsittää, että ajatuksen eli rajallisen alueen ulkopuolella on jotain. Eli vasta siellä hän oivaltaa että Absoluutti on olemassa. Samalla hän alkaa todellisen Itsensä Näkemisen tai tuntemisen, koska itse, minä on ajatuksen suhteellinen tuotos.
‘Hyppy’ on siis pakollinen ehto Itsensä Absoluuttiselle Tuntemiselle!
Päämäärä on aina sama ja tiet ovat erilaiset aluksi, mutta muuttuvat lopulta samanlaisiksi.

‘Hyppykään’ ei ole vielä kaikilla samanlainen. Joku etsii Jumalaa ja saa Armon hypyn. Ehkä tämä selittää uskovaisten vikoiluhalua, koska Hypyn jälkeen kaikki ihmisen raadollisuus paljastuu eikä ehkä välittömästi pysty Oivaltamaan, että kaikki ihmiskunnan raadollisuus ja pahuus on myös minussa. Jäljelle jää silloin ympäristön ja lähimmäisten raadollisuus.

Joku suorittaa Hypyn meditaation, muuttuneen tajunnan avulla ja hän tavoittelee ehkä Harmoniaa ja jopa Nirvanaa.

Toinen, minusta turvallinen tapa Hypätä on, kun pyritään pelkästään Itsensä Tuntemiseen, kuten minä ilmeisesti tein.

Vaarallisimmat Hypyt ovat vahinkoja. LSD-kokeilut ovat saattaneet johtaa muutenkin reppanaihmisen porttikongissa kohtaamaan kaiken piilottamansa pahan minästä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Samoin jotkut ovat suorittaneet tiedostamattoman Hypyn synnytyksen yhteydessä, onnettomuudessa, itsemurhaa yrittäessään, jne. Heille Hypyn yhteydessä koettu on asia, josta he palaavat takaisin ja jonka he yrittävät joko unohtaa tai josta he kertovat ihmetarinoita.

Lyhykäisyydessään ‘Hypyssä’ on siis kyse tietoisuuden muuttumisesta. Se, joka ‘Hyppää’ kerran ainakin osittain omasta syystään, pystyy palaamaan Absoluuttiin tilaan takaisin.

Aluksi tämä Tila vaikuttaa siten, että ihminen alkaa Nähdä aste asteelta yhä enemmän ettei ajatuksen maailma ole kummoinen. Hänestä voi aluksi tulla vikoilija, koska ihmiselle tyypillisellä tavalla, hän Näkee vikoja vain toisissa. Vähitellen huomio kiintyy minää ja kaikki viat ja pahuus alkavat löytymään minästä.

Lopulta ihminen Oivaltaa, että kyse on samasta asiasta kuin lapsella möröstä sängyn alla. Mikä mörkö on ja miten se häviää? Mörkö on mielikuvituksen luoma otus ja se häviää, kun havaitaan, mistä sen olemassaolo johtuu ja lopetetaan kuvitteleminen.

Ihmisen ajattelu ja sen tuotokset ovat kuin tuo mörkö. Ihminen kuvittelee ajattelun avulla asiat siksi mitä ne ovat. Kuvin kuvittelumenetelmä häviää, myös sen tulokset häviävät. Minä on yksi näitä keskeisiä kuvitelmia. Kun se Nähdään, sen käy kuin sängyn alla olevan mörön.

Mihin tämä johtaa? Ihminen löytää ELÄMÄN elämässä. Kaikki mihin ihminen on siihen saakka uskonut menettää merkityksen. Mikään ei sen jälkeen enää ole kuin on siihen saakka ollut. Ihminen elää nyt NYTISSÄ.

“Onni ei ole asemalle saapumista, vaan matkalla olemista!”

Tavallinen ajatteleva ihminen elää toivossa. Hänelle se parempi on aina tulevaisuudessa silloinkin kun hän on sen toivomansa paremman saavuttanut. Aforismi tuo esille sen mahdollisuuden, että päämäärä onkin liike liikkeen vuoksi, koska mikään saavutettu ei tunnu olevan riittävää. Siis älykäs johtopäätelmä.

Todellisuudessa kyse on edellä esittämäni tavalla siitä, että ainut Todellinen Päämäärä löytyy NYTISTÄ ja NYTISSÄ elämisestä.

Minä ja ‘Nosce te Ipsum!’ - Miten minä tein sen - “Minun tieni”!

Kirjoitettu 26.09.2006

Minulle ‘Tunne Itsesi!’ kehotuksen toteuttaminen oli joko vahinko tai sitten se liittyi minun saamaan ohjaukseen. Uskon jälkimmäiseen.

Tämä ohjaus tai se, että olin toteuttamassa jotain Korkeampaa Suunnitelmaa, kävi ilmeiseksi, kun nurisin mielessäni joskus 1987, etten halua tehdä sitä työtä, enkä halua kohdata minääni liittyvää epämiellyttävää materiaalia. Joulukuussa 1987 olin vaipumassa uneen, kun kuulin miesäänen, joka sanoi sanasta sanaan: “Sinulle on kerrottu kaikki marraskuussa!”

Jos minua on ohjattu, niin tavoitteena Ohjaajilla on pistää minut selittämään KAIKEN. Mistä se silloin alkoi?

1. Todennäköisesti ohjaus alkoi lukemisesta ja kirjoittamisesta. Jossakin vaiheessa minusta tuli ‘lukunarkomaani’. Luin kaikkea ja sittemmin lukeminen erittyi kirjoilijoiden koko kirjallisuuden lukemiseen. Viimeisin näistä oli Herman Hesse, jonka Siddharta-kirjan yhteydessä totesin ääneen, että “tähän loppuu lukeminen”. Ehkä se viittasi ohjaukseen. Olin saavuttanut riittävän kyvyn kirjoittamiseen. Toisaalta koin, etteivät kirjat enää pystyneet antamaan mitään ohjausta tai opetusta, vaikka olenkin jatkanut lukemista. Nyt luen vain viihtyäkseni tai ajan kuluksi.

2. Sain ehdot lukiossa ainekirjoituksesta. En siis osannut kirjoittaa. Kuitenkin se työ, jonka olen tehnyt on vaatinut lukemista ja nimenomaan englantilaisen kirjallisuuden lukemista, sekä kirjoittamista. Miten noin huono äidinkielen osaaja olisi voinut toteuttaa ‘Tehtävää’, jos hän ei osannut kirjoittaa? Lukeminen auttoi siis kirjoittamista.

3. Kielitaito? Olin kielissä alle arvostelun - niin ruotsissa kuin saksassa että tietenkin myös suomen kieliopissa ja kirjoittamisessa. Jostakin syystä opin lyhyen - 3-vuotisen - englannin erinomaisesti. Oppimiseen vaikutti oma menetelmäni eli englanninkielisten ‘paperbackin’ lukeminen. Mitä paksumpi kirja sitä parempi. ‘Tehtäväni’ yhteydessä luin paljon kirjallisuutta ja vain promille niistä oli suomen kielellä.

Tieheni ‘Tehtävän’ kannalta liittyy keskeisenä myös se, etten normaalin elämänpolun aikana ole pystynyt jämähtämään mihinkään kohtaan, koska en ole ollut riittävän hyvä tai päässyt tuon elämänpolun osan päämäärään. Tämä pätee niin yliopistouraani kuin opettajan ammattiini. Tästä asiasta keksin lauseen, jolla voin kuvata itseäni “ei ihan mutta”.

- Koulussa olin huono, mutta --- tein ihme ylioppilastodistuksen reaalin ja englannin avulla, ja pääsin yliopistoon.
- Yliopistossa olin huono, mutta --- tein erinomaisen, turhanpäiväisen laudaturin kv. politiikasta, suoritin kaikki kirjatentit, mutta en pystynyt kirjoittamaan gradua ja pääsin opettajaksi.
- En pätevöitynyt kauppaopettajaksi, puuttui työkokemus, loppuarvosana ja auskultointi, mutta --- opin kaikki kansantalouden käyräasiat ohjelmoitavalla laskurilla ja olin erinomaisen erikoinen matkailun markkinointipsykologian opettaja.
- Yhteenveto: Olin huono, mutta --- silti jotain erinomaista, joka esti minua lannistumasta ja tuhoutumasta omaan huonouteeni. Tämä takasi siirtymisen eteenpäin.

- Ainut asia, jossa olen päässyt loppuun on ‘Tunne Itsesti’!-asia. Olenkin kysynyt itseltäni, mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt matkalle esimerkiksi kauppaopettajaksi? Todennäköisesti taival olisi päättynyt siihen, ei olisi ollut enää mitään etsittävää, jonka avulla olisin kokenut tyytyväisyyden ja riittävyyden tunteen.

Näin on päästy ‘KAIKEN selittäjän’ uralla vuotta 1985 eli ensimmäistä suurta kirjallista työtä edeltävään aikaan. ‘Selittäjä’ alkaa muuttumaan.

Aloin tiettyjen meditaationjuttujen harjoittelun. Lähinnä oli kyse itsensä rentouttamisesta unta odotellessa. Osa tästä tapahtui ennen 1985 työtä ja osa sen jälkeen. Voisi ajatella, että tässä oli kyse sisäisen koneiston virittämisestä toimintakuntoon.

Kävin kävelyllä ja hiihtelemässä järven jäällä. Tietyn matkan jälkeen erkanin ikään kuin valveminästäni ja aloin kuuntelemaan ajatuksen juoksua. Oli kuin kaksi minää. Se joka ajatteli ja tuon ajattelun seuraaja.

Tähän vaiheeseen liittyi lisäksi opettajan työssäni se, että jouduin lukemaan paljon kirjoja saadakseni lähdemateriaalia opetukseen. Ongelmani oli se, että jouduin opettamaan matkailuoppia, enkä käsittänyt ollenkaan mistä matkailussa on asiakkaan tyytyväisyyden kannalta kysymys. Miksi joku matkailija matkan jälkeen huokaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan, että “Oli pirun hyvä matka!” Eli en ymmärtänyt, mistä johtuu se, että asiakas on tyytyväinen? Tietyllä tavalla voidaan sanoa, ettei henkilö tiedä mitään matkailusta ellei hän pysty vastaamaan tuohon kysymykseen.

Ydinasia tielläni: Kaksi kysymystä kietoutui toisiinsa jo 1970-luvun lopusta ja 1980-luvun alusta alkaen.
a. Miksi en voi olla tyytyväinen itseeni? ja
b. Mistä johtuu matkailijan tyytyväisyys eli hänen kokemansa ja saamansa hyvä matkailutuote - hyvä laatu ja hyvä palvelu?

Vastaus näihin kysymyksiin tuli vasta vuoden 1996-työn yhteydessä. Voi tutustus asiaan kotisivullani www.lifeinlife.org.

Ydinteema tielläni oli: “Miksi ihminen käyttäytyy niin kuin hän käyttäytyy”. Tyytyväisyydessä, niin minun henkilökohtaisessa tunteessani kuin matkailijan tunteessa eli siis kaikkien ihmisten tavoittelemassa hyvässä tunteessa - ‘minä olen hyvä’ - on kyse ihmisen käyttäytymisestä.

Miten vastaukseen päästään? On tunnettava ihmisen käyttäytyminen. Yleinen käsitys on, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Heidän käyttäytymisensä on erilaista. Yksi etsii hyvää tunnetta, onnea, jne. rahan avulla, toinen osaamisen, taitamisen - taiteen - avulla ja kolmas tietämisen - tieteen avulla. Miten siis minä - yksi erilainen ihminen - voin löytää vastauksen erilaisten ihmisten erilaisiin tyytyväisyyden tunteisiin?

Jos ihmiset ovat erilaisia, ei ole olemassa yhtä vastausta vaan on olemassa miljardeja vastauksia. Miten minulle kävi, vastausta etsiessäni?

Ensimmäinen Oivallus oli 1985, ilman että pystyin sitä siinä vaiheessa selittämään, että kaikkien ihmisten käyttäytyminen on suhteellisen samanlaista tai syvimmältä ja merkittävimmältä osaltaan samanlaista. Tämä voi olla yleisemminkin tien kannalta tärkeä Oivallus eli sinun tiesi tärkein alkuOivallus.

Miksi näin? Siksi, että tuntemalla yhden ihmisen - sinun oman - käyttäytymisen, voit Oivaltaa, että se selittää myös kaikkien muiden ihmisten käyttäytymisen. Eli Tuntemalla itsesi - Tunnet KAIKKI.

Mikä on ihmisen kannalta tärkeintä? Mikä heijastuu kaikkeen tietoon ympärillämme? Ihmisen käyttäytyminen! Se on KAIKEN tiedon takana tai tärkeimpänä tekijä. ‘Montako kuuta on Uranuksella’ - ‘Miten hai lisääntyy’ - ‘Miten maapallon asukkaan syntyivät’? Kaiken takan on ihmisen käyttäytyminen, se miksi haluamme tietää ja mitä tiedollamme teemme. Kaikki ihmisen ympärillä oleva liittyy häneen itseensä ja hänen käyttäytymiseen.

Tästä syystä ‘Tunne itsesi!’ käskyn toteuttaminen johtaa ‘KAIKEN tietämiseen’. Tästä oli kyse myös minun 1987 joulukuussa kuulemastani äänestä: “Sinulle on kerrottu KAIKKI marraskuussa!”

Ilmeisesti tämä on myös se tavoite, johon sinun on tielläsi päästävä. Sinullekin kerrotaan KAIKKI tietyssä ‘Tunne itsesi!’-vaiheessa. Et ymmärrä sitä, etkä tajua, miten se on mahdollista, mutta kun menet eteenpäin tiesi on tässä vaiheessa suora, et juuri harhaile, koska tiedät vastaukset, kun niihin törmäät. Sinä et tunne tietäväsi KAIKKEA, mutta huomaat tietäväsi, kun törmäät asiaan. Sinulla on siis ikään kuin valmis tieto.

‘Tunne itsesi!’ on juuri tuon kerrotun äänen ja sen käsittämän tapahtuman kaltainen. Ei sinulle kerrota pitkää tarinaa. Se tapahtuu silmänräpäyksessä ja sisältää Absoluuttisesti KAIKEN. Näin tapahtuu siis ihmisen käyttäytymisen tuntemisen kanssa. Ei pysty kertomaan sitä miten se tehdään, mutta pystyn kertomaan, miten se tapahtuu sinussa eli miten se on ainoastaan mahdollista tapahtua.

Ensimmäinen edellytys on, että ‘kaikkien ihmisten käyttäytyminen on samanlaista’.

Toinen edellytys on, että tietty seikka johtaa siihen, että kaikki käyttäytyminen tuosta seikasta johtuen on samanlaista eli tuo seikka ikään kuin ‘maalaa’ kaiken samalla sävyllä ei saman väriseksi, mutta kuitenkin samansävyiseksi. Se lyö leiman kaikkeen käyttäytymiseen.

Tämä toinen ehto tekee mahdolliseksi sen, että KAIKEN tietämisen eli ‘Tunne itsesi!’-asian takana ei ole pitkä tarina, vaan se tapahtuu silmänräpäyksessä ja sisältää KAIKEN.

“Kun tunnet ‘tehtaan’, tunnet sen ‘tuotteet’! Tästä on kyse. Kaikki ‘tehtaan’ tuotteet värjäytyvät sillä, ettei “kukaan ihminen ole itselleen Riittävä”. Tämä värjää kaiken ajattelevan ihmisen toiminnasta ja käyttäytymisestä.

Miten siitä päästään irti? Lopettamalla värjääminen toiminnan Oivaltamisen jälkeen. Tästä on Itsensä Tuntemisessa kyse. Värjääjiä ovat ajatus ja ennen kaikkea sen muokkaama MINÄ, ITSE. Kun minä ja sen toiminta tunnistetaan, menettää se vallan. “Mörkö häviää, kun mörkö havaitaan!” Niin yksinkertaista se on ja samalla maailman vaikein asia tehdä.

Tähän loppui tämä lyhyeksi tarkoitettu ‘makupala’ Itsensä Absoluuttisesta Tuntemisesta. Lisää löydät kotisivulta
www.lifeinlife.org siellä on koko tarina miltei päivä päivältä - ‘lippusien ja lappusien’ sekä ‘isojen töiden’ muodossa ja kaikki lukemani kirjallisuus käännettynä ja lyhennettynä.

Lopetettu: 26.09.2006 klo 14.49

EditR

egion4