Miksi-Mitä-Miten/Why-What-How
Miten “Tunne Itsesti!” tapahtuu?
Ilmeisesti hokema siitä, että ‘teitä on monia’ pitää paikkansa. Mieleeni tulee kuva siitä, miten Äärettömään päästään. Ensimmäinen ajatukseni oli, että on + ääretön eli äärettömän suuri luku ja sitä kuvaa vaikka ylöspäin suuntautuva nuoli. Kun sitä suuntaa edetään tarpeeksi kauas, löytyy + ääretön. Kysyin itseltäni, onko Äärettömään muita teitä? Lähdin etenemään nuolen vastakkaiseen suuntaan eli mahdollisimman pientä lukua kohti. Tarpeeksi kauas mentyä törmätään ilmeisesti - äärettömään eli äärettömän pieneen lukuun. Mitä tästä opitaan? Minulle se kertoi, että mentiinpä ylös tai alas äärettömän kauas, törmätään samaan Äärettömyyteen. Näinhän se näyttää olevan, rappiohenkilö eteni negatiiviseen suuntaan ja löysi Jumalan.
Vastaava suuntajuttu pätenee, jos kuvitellaan, että ollaan äärellisellä, suhteellisella alueella, jota kuvaa ympyräviiva ja sen sisälle jäävä alue. Mentiinpä keskipisteestä mihin tahansa suuntaan vaikka yhden asteen eroilla, törmätään aina ympyrän ulkopuoliseen eli minulle Äärettömään. Siis teitä on monia.
Päämäärä!?
Kirjoitettu 21.09.2006
Herman Hesse on sanonut "Siddhartha" kirjassaan:
"Etsiminen on päämäärään pyrkimistä, mutta löytäminen on vapautta -- avoinna olemista -- löytäneellä ei ole enää päämäärää."
Tuomas 2. Jesus said, "Those who seek should not stop seeking until they find. When they find, they will be disturbed. When they are disturbed, they will marvel, and will reign over all. [And after they have reigned they will rest.]"
Tuomas 2 Jeesus sanoi: "Ne jotka etsivät, niiden ei pitäisi lopettaa ennen kuin he löytävät. Kun he löytävät, he hämmentyvät (menevät sekaisin, kiihtyvät). Kun he hämmästyvät, he ihmettelevät ja hallitsevat kaikkea. [Sen jälkeen kun he hallitsevat, he lepäävät]."
TR tulkinta: Olen kokenut, että löytö oli hämmentävä, koska se ei ollut mitään, mitä olin odottanut. Kun löytö tai löydöt ovat tapahtuneet, ne ovat itsestään selvyyksiä.
Ydin tässä jakeessa on se, ettei Armoa tule automaattisesti eikä ennalta määrättynä, vaan sitä on etsittävä. Ihmisen on tehtävä teko. Etsiminen tuottaa kärsimystä tai toisella tavalla erossa olo tuottaa kärsimystä = ajattelevan, toivossa elävän ihmisen normaali olotila. Sen poistaminen on ajattelevan ihmisen toiminnan eli elämän varsinaisen motiivi. Hämmästys tulee Päämäärään pääsemisen jälkeen siitä, ettei Löydetty asia ole se, mitä ihminen etsi. Ajatteleva ihminen etsi pysyvää onnen tilaa, jatkuvaa autuutta. Mutta hän joutui kokemaan minän kuoleman, lapsenmieliseksi tulemisen ja ennen kaikkea kaikki kääntyi päälaelleen - mihin hän uskoi ja miten hän ajatteli asioiden olevan.
Koin toisaalta tietyssä vaiheessa etten enää päässyt eteenpäin, vaan jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni todella rukoilemaan ja pyytämään apua. Minulle tämä kertoi, että ihminen ei pääse omin pyyteellisin ponnistuksin Päämäärään, vaan jossakin vaiheessa hänen täytyy heittäytyä ilman mitään turvajärjestelmiä 'Jumalan käsiin' (Herman Hessen ehdoton heittäytyminen).
Herman Hessen hyppy ja minun ‘pöytäesimerkkini’
Lainaus minun ‘kirjojen Kirjasta’:
Saksalainen kirjailija ja taiteilija Herman Hesse puhui rajan ylittämisen yhteydessä varauksettomasta hypystä. Käsittääkseni termi ei kuitenkaan ole hänen keksimänsä, vaan sen toi ensimmäisenä julkisuuteen joku saksalainen filosofi. Termi kuvaa täydellisesti niitä vaatimuksia, joita Rajan ylittämiseen vaaditaan. Olen tulkinnut omalta osaltani termin siten, että ihminen hyppää ikään kuin pilvenpiirtäjän huipulta Jumalan käteen. Se on mielestäni hypyn psykologinen vaatimus. Ihminen hyppää siis mielestään varmaan kuolemaan löytääkseen Elämän elämässä. Nyt kirjoittaessa tuntuu, että Hyppy on miltei parempi sana kuin Havahtuminen. Tai olisiko oikein sanoa, että Rajan ylittämisessä on kyse Hypystä Havahtumiseen.
Kehitin jossakin vaiheessa ‘pöytäesimerkin’. Piirsin ympyrän ja kysyin, mitä elementtejä tuli mukaan. On helppo havaita, että on olemassa ympyräviiva tai pyöreän pöydän reuna sekä ympyräviivan sisäinen alue eli pöydän pinta. Mitä vielä ympyräviiva tai pöydän pinta määrittelee?
Se määrittelee alueen, joka jää rajallisen ympyräviivan ja pöydän ulkopuolelle eli siis Äärettömyyden. Niin yksinkertaista on määritellä se alue, jonka ajatus ymmärtää ja sen, mistä sillä ei ole mitään käsitystä.
Tästä kehitin oivalluksen, että ajatus on tuo rajallinen, suhteellinen ympyräviivan sisäinen alue. Ajatus voi laajentaa alaansa, mutta silti se on minusta aina rajallinen. Mielestäni Wittgenstein ja von Wright määrittelivät ehkä tietämättään tai ainakaan he eivät Absoluutista puhuneet, kun he sanoivat, ‘että siitä, mistä ei voi puhua on vaiettava’. Toisin sanoen siitä mitä voimme ajatuksen avulla saavuttaa, voimme puhua, mutta siitä mitä emme sen avulla saavuta, ei voi puhua ja siksi on parempi vaieta.
Ihminen pystyy etenemään pöytäesimerkkiä käyttääkseni lähemmäksi ja lähemmäksi reunaa. Tämä on minusta matkaa kohti Itsensä Absoluuttista tuntemista. Viimeinen etappi ei onnistu ihmisen pyyteen avulla eli omin ponnistuksin, vaan on ‘heittäydyttävä’ Armoon. Rajan
Eräs mielenkiintoinen huomio ympyräviivasta on, että jos ihminen on ympyrän sisällä, hän ei näe tai havaitse ympyrän rajapintaa. Jotta hän sen voisi tehdä, hänen on ‘Hypättävä’ ympyrän ulkopuolelle, ja oikeastaan vasta sieltä hän käsittää, että ajatuksen eli rajallisen alueen ulkopuolella on jotain. Eli vasta siellä hän oivaltaa että Absoluutti on olemassa. Samalla hän alkaa todellisen Itsensä Näkemisen tai tuntemisen, koska itse, minä on ajatuksen suhteellinen tuotos.
‘Hyppy’ on siis pakollinen ehto Itsensä Absoluuttiselle Tuntemiselle!
Päämäärä on aina sama ja tiet ovat erilaiset aluksi, mutta muuttuvat lopulta samanlaisiksi.
‘Hyppykään’ ei ole vielä kaikilla samanlainen. Joku etsii Jumalaa ja saa Armon hypyn. Ehkä tämä selittää uskovaisten vikoiluhalua, koska Hypyn jälkeen kaikki ihmisen raadollisuus paljastuu eikä ehkä välittömästi pysty Oivaltamaan, että kaikki ihmiskunnan raadollisuus ja pahuus on myös minussa. Jäljelle jää silloin ympäristön ja lähimmäisten raadollisuus.
Joku suorittaa Hypyn meditaation, muuttuneen tajunnan avulla ja hän tavoittelee ehkä Harmoniaa ja jopa Nirvanaa.
Toinen, minusta turvallinen tapa Hypätä on, kun pyritään pelkästään Itsensä Tuntemiseen, kuten minä ilmeisesti tein.
Vaarallisimmat Hypyt ovat vahinkoja. LSD-kokeilut ovat saattaneet johtaa muutenkin reppanaihmisen porttikongissa kohtaamaan kaiken piilottamansa pahan minästä ja tulokset ovat sen mukaisia.
Samoin jotkut ovat suorittaneet tiedostamattoman Hypyn synnytyksen yhteydessä, onnettomuudessa, itsemurhaa yrittäessään, jne. Heille Hypyn yhteydessä koettu on asia, josta he palaavat takaisin ja jonka he yrittävät joko unohtaa tai josta he kertovat ihmetarinoita.
Lyhykäisyydessään ‘Hypyssä’ on siis kyse tietoisuuden muuttumisesta. Se, joka ‘Hyppää’ kerran ainakin osittain omasta syystään, pystyy palaamaan Absoluuttiin tilaan takaisin.
Aluksi tämä Tila vaikuttaa siten, että ihminen alkaa Nähdä aste asteelta yhä enemmän ettei ajatuksen maailma ole kummoinen. Hänestä voi aluksi tulla vikoilija, koska ihmiselle tyypillisellä tavalla, hän Näkee vikoja vain toisissa. Vähitellen huomio kiintyy minää ja kaikki viat ja pahuus alkavat löytymään minästä.
Lopulta ihminen Oivaltaa, että kyse on samasta asiasta kuin lapsella möröstä sängyn alla. Mikä mörkö on ja miten se häviää? Mörkö on mielikuvituksen luoma otus ja se häviää, kun havaitaan, mistä sen olemassaolo johtuu ja lopetetaan kuvitteleminen.
Ihmisen ajattelu ja sen tuotokset ovat kuin tuo mörkö. Ihminen kuvittelee ajattelun avulla asiat siksi mitä ne ovat. Kuvin kuvittelumenetelmä häviää, myös sen tulokset häviävät. Minä on yksi näitä keskeisiä kuvitelmia. Kun se Nähdään, sen käy kuin sängyn alla olevan mörön.
Mihin tämä johtaa? Ihminen löytää ELÄMÄN elämässä. Kaikki mihin ihminen on siihen saakka uskonut menettää merkityksen. Mikään ei sen jälkeen enää ole kuin on siihen saakka ollut. Ihminen elää nyt NYTISSÄ.
“Onni ei ole asemalle saapumista, vaan matkalla olemista!”
Tavallinen ajatteleva ihminen elää toivossa. Hänelle se parempi on aina tulevaisuudessa silloinkin kun hän on sen toivomansa paremman saavuttanut. Aforismi tuo esille sen mahdollisuuden, että päämäärä onkin liike liikkeen vuoksi, koska mikään saavutettu ei tunnu olevan riittävää. Siis älykäs johtopäätelmä.
Todellisuudessa kyse on edellä esittämäni tavalla siitä, että ainut Todellinen Päämäärä löytyy NYTISTÄ ja NYTISSÄ elämisestä.
How the ‘Know Thyself!’ happens?
Written in 30/09/2006
I think it is true, that there are many ‘roads’. To my mind came a picture of the plus infinity, meaning the picture of bigger and bigger number. If you go long enough in that direction, you find the plus Infinity. I asked to myself, are there other road into the Infinity? I started to go the opposite direction to the minus infinity, smaller and smaller number. What did I got? I got the minus Infinity, meaning the same Infinity than with the plus Infinity. What did I learn? I learned that it is the same what direction you go, when you go far enough, you meet the Infinity.
I imagined then an area of a circle. The area has boundaries the circle line. To me it represent the relative area of the thinking. The area of the thinking grows, but there will always be something outside, that the thought doesn’t reach. That means to me the Infinity or the Absolute. How to get there, outside the relative ‘circle’ of the thought? You can take what ever ‘road’ and you get there, if you go far enough.
The Goal!?
Herman Hesse has said in his book called “Siddhartha”: “Searching is movement towards a goal, but to find is freedom -- it means being open -- when you find there will be no goal anymore.”
Written in 10/03/2006
Thomas 2. Jesus said, "Those who seek should not stop seeking until they find. When they find, they will be disturbed. When they are disturbed, they will marvel, and will reign over all. [And after they have reigned they will rest.]"
My words: I experienced the same thing so, that I was bewildered, when nothing was as I thought should be. When a certain time passes, the things you see now are as it should have been all the time.
The key in this text is, that the Mercy doesn’t come automatically, but you have to search it and to Know a lot of Yourself. The journey brings first sorrow and pain. In an other way to say it, also been away, from this Seeing, meaning the life of the ordinary, thinking person is also painful. To get rid of it is the main purpose of this person. The disturbance that was talked in the verse of Thomas comes in one sense from the finding of not the eternal happiness, but the state were good and bad are together. Also the death of me is not a small thing and to See all the bad things of the world in oneself.
In certain time I felt, that I couldn’t go any further away and first time in my life I had to beg for the Mercy. I got the Mercy and it told me, that you can manage so far by yourself, but not a step further away. In a certain time, you have to through yourself ‘to the hands of God - The unconditional jump of Herman Hesse.
Herman Hesse - the unconditional jump and my ‘table excample’
This is from my ‘BOOK of the books’:
The German author and artist Herman Hesse talked about grossing the border of the unconditional jump. If I know it enough the term is not his but it was invented by some German philosopher. The term describes perfectly, what is needed to cross the Border. To me it means mentally the same, than to jump from the roof of a skyscraper. That is to me to find the LIFE in life. Now when I was writing this, I think that the word Jump is even better than the word Awakening. Or is it right to say, that when you ‘go’ over the Border you Jump to Awakening.
In some times I developed an example of the ‘table’. I drew a circle and asked what did I draw or how many things are described. I think you say, that there is an area inside the circle. Then you may see, that there is the circle line. What else? From this example came also the table thought.
Wittgenstein and his Finnish student von Wright said, that there are things, that may described as senseless. I don’t know the right word they were using. Perhaps it was absurd. In Finnish the word senseless is wary near to a word crazy. I think they meant, that you cannot think about some things, because your thinking process cannot understand them and doesn’t have a clue of them.
To me the thinking process of all the human beings are limited, it is relative. It can grow and the boundaries go further, but there is always the limit. So to me Wittgenstein found the God in his game with the words.
With the table example I can say, that we can go further and further away to the edge of the table and the last thing is the Jump of the Mercy over the edge.
On interesting thing is, that when a person is inside the circle line, he or she doesn’t see the area beyond the circle line or even the edge of the line. So if you like to see the circle or the table, you have to go to the space that is beyond the circle.
This means, that you Perceive the Absolute = the Area beyond the relative thinking process, if you shut down the thinking on go ‘outside’. From there begins the Seeing and Knowing Yourself. Also you have to bee ‘outside’ me, because other ways it disturbs the cenario.
The JUMP is a compulsory thing before the Knowing Absolutely Yourself!
The Goal is always the same, only the road differ, but even they become the very similar near the end
Even the jump is different for different people. One is looking for the God and goes to the Mercy Jump. It may explain the need of the fault finding of many religious people. Because when you jump you see all the faults and it is usually easier to see the faults of others. This may be one one of the reasons the believers are staying with the congregation. They See to much and suffer and the only salvation is to stay.
Other persons can Jump in meditations. It is a good way to Jump, you know then what you are doing and you are reaching towards Harmony and Nirvana.
The most dangerous Jumps happen accidentally, LSD-trip shows you all the badness in you and the trip turns bad.
Some may Jump when giving the birth, during the accident, in suicide attempt. If this happens, they come back and want to forget. This same is called the time the consciousness will changes. I believe that a person who makes the Jump wanting it can return back.
At first this condition gives the person the possibility to SEE more and more of oneself and the world of thought is not the only one. He or she becomes the person who see all the faults until the main subject starts to be him- or herself. All the badness of the world is found in me.
At last the person PERCEIVES, that there is the same question than with the child and the boogyman. When you see under the bed the boogyman disappears, because it has never even been. So stop imagine.
The thoughts of a human being is like the boogyman. The human being thinks things to be something and as long it lasts the things are like he imagines them to be. When he stop’s, they disappear as the boogyman. One that doesn’t exist is very easy to kill. You only need to SEE.
To where it lead’s the person? The person finds the LIFE in life. He stops been a person and a personality and the individual. Nothing is anymore the same. He or she lives in NOW.
“Happiness is not to reach the station, but to go on travelling!”
In a way the thinking person lives in the hope of the future. Even when he reach the goal, he was looking for after a wile he starts to hope again. This aphorism is a little bit good, even if it is wrong. The goal of the aphorism is to be in the movement forever. The goal is the movement. I wanted to reach to the Goal during my life.
The only real GOAL, without any movement anymore is in NOW, TO LIVE IN NOW. So easy!
