Olen jo jonkun aikaa puhunut, että minulle voitaisiin antaa nimeksi "Ei ihan, mutta..."
Kaikkiin mainitsemiini seikkoihin liittyy siis seuraavat elementit:
a. Ei ihan-kohta kertoo, miten päämäärä
jäi normaalissa mielessä saavuttamatta. En päässyt kohdan
lopulliseen päämäärään. Ennen kaikkea en siitä
tulevaa tyytyväisyyden tunnetta. Tietyihin tavoitelemiini kohdiin olisin
halunnut jopa jäädä.
b. Mutta-kohta kertoo, että
pääsin kuitenkin jossakin erikoisessa mielessä kohteessa niin
pitkälle, etten tuntenut erityisen pahaa mieltä. Tämä seikka
on merkittävä siksi, ettei normaalissa mielessä kokemani epäonnistuminen
johtanut matkan päättymiseen tai johonkin vielä pahempaan. Sain
siis loppujen lopuksi jonkinlaisen tyytyväisyyden tunteen kohteesta.
1.Uimamaisteri-tutkinto Kuopiossa joskus 50-luvun lopulla.
a. Ei ihan - jäi väliin 7.5
m:n korkeudelta sukeltaminen ja hengenpelastusuinti.
b. mutta suoritin kuitenkin kaikki
muut tehtävät ja ne olivat melko vaativia.
2. Oppikoulu - Kuopion yhteiskoulu
a. Ei ihan - olin erittäin huono
oppilas; jäin luokalle kaksi kertaa. Jos en jäänyt luokalle,
luin kesällä ehtoja kielistä. Sain lukiossa ehdot ainekirjoituksessa
- onko kukaan koskaan, missään saanut ehtoja ainekirjoituksessa? Sain
lukiossa pitkästä saksankielestä kokeissa pakkasen puolelle meneviä
numeroita.
b. mutta otin jostakin syystä
käyttöön kaksi menetelmää:
- kirjoitin oppikirjoista lyhennelmiä paperille = vaikutus realiin
- Englannin- ja saksankielisten kirjojen lukeminen = vaikutus em. kieliin
Tulokset näkyivät kohdassa 3. reaali = laudatur ja päästötodistuksessa
historia 10, englanti lyhyt = laudatur, saksa syksyllä nousi improbaturista
cum laude approbaturiksi. Olisin saanut 'cumun' paperit, vaikka saksa oli improbatur.
3. Oppikoulun ylioppilastutkinto
a. Ei ihan - ei mennyt nappiin; en päässyt
ylioppilaaksi keväällä vaan vasta syksyllä
b. mutta sittenkin ylioppilaaksi;
tuloksia kohdassa 2. ja ajatuksena, ettei Kuopion Yhteiskoulusta ole koskaan
kirjoittanut yhtä hyvää reputtajaa. Ilman edellä esitettyjä
arvosanoja, minulla ei olisi ollut minkäänlaista asiaa yliopistoon.Toisaalta
yliopistoon meno tuntuu vieläkin melko ihmeelliseltä asialta, kun
ajattelee, ettei minulla ollut algebrasta eikä geometriasta mitään
käsitystä - olin viitosen ainekirjoittaja - olin aina paitsi aivan
viimeisenä vuonna ollut kaikissa kielissä nelosen tai viitosen oppilas.
Merkittävään rooliin nousi siis historian 10 ja lähinnä
englannin koheneminen.
5. Armeija - Lappeenrannan rakuunapataljoonassa
a. Ei ihan - olisin oikeastaan halunnut
upseerikouluun sekä ennen että jälkeen asepalvelun. Se oli miltei
itsestään selvyys taustaani ja harrastuksiani ajatellen.
b. mutta jäin aliupseeriasteelle:
Armeija meni sentään melko hyvin? Pahkajärven leirin kilpailussa
vein partioni jaetulle voittosijalle. Voitto annettiin samalla ajalla - mitenkähän
lieneekään määritelty - partiolle, jossa oli saapumiserän
parhaana urheilijana (hiihtäjä) palkittu mies. Hän oli mukana
sotilasläänitasolla hiihtojoukkueessa, joka voitti sotilasläänin
mestaruuden. Minä olin paras varusmies meidän joukkueessa valtakunnan
tasolla puolustusvoimain kolmiottelussa. Toimme Mannerheimin tuopin pataljoonaan,
joka piti itseään Mannerheimin 'lemmikkinä'. Muita mitaleja tuli
ammunnassa mm. puolustusvoimain mestaruuskilpailuissa.
Viimeisessä päivärahakirjassa oli kohdaltani yliviivattu kersantin arvo, eli parhaat alikersantit nostettiin siviliin pääsyn edellä kersanteiksi, mutta minä töpeksin pelaamalla korttia tuvan alokkaiden kanssa ja jäämällä kiinni. Toisaalta minä en saanut siviliinpäätöstilaisuudessa minkäänlaista kunniamainintaa urheilusuorituksistani. Eihän ne tosin kovin ihmeellisiä olleet, mutta kuitenkin ylivertaisia muihin nähden.
4. Yliopisto
a Ei ihan - ei maisterin tai taloustieteiden
kandidaatin tutkintoa,
b, mutta paljon tietoa ja ennen
kaikkea tietoa paikoista, joista ei tarvitse etsiä, jos tarkoituksena on
etsiä elämän päämäärää. Gradusta
se jäi roikkumaan. Tosin tein vastaavan kirjallisen työn jo yliopistossa
sivulaudaturista ja myöhemmin tein gradun vaimolle aineesta, jota en edes
opiskellut. Tein sitten vielä vanhoilla päivillä oppivasta organisaatiosta
graduntekeleen (ulkopuolisen ohjaajan huomautus) seitsemässä tunnissa
ja kolmessa vartissa. Käytin tosin viisitoista vuotta aikaa materiaalin
kokoamiseen ja kirjoittamiseen tietokoneelle sekä muokkasin gradua viikon
ajan. Ei kelvannut kansantalouden graduksi Joensuun yliopistoon! Ajattelin ennen
eväämistä, että he voisivat rakentaa vaikka uuden tutkimuslaitoksen
sen varaan.... hohohooo! Meni siis yli 20 vuotta löytää aihe,
josta saattoi tehdä gradun, ja sitten se ei oikein sopinut kansantalouden
piiriin.
5. Kauppaopettaja Savonlinnan Liiketaloudellisessa instituutissa
a. Ei ihan - ei tullut kauppaopettajaa,
puuttui auskultointi ja riittävä, olikohan puolen vuoden työkokemus
jossakin 'oikeassa' työssä,
b. mutta olin silti paras matkailun
markkinoinnin psykologian, asiakaspalvelun, transaktioanalyysin, yms. opettaja
- en uskalla sanoa, miten laajassa mittakaavassa. Toisaalta opin käyttämään
taskulaskinta ja lopuksi ohjelmoitavaa tieteislaskinta sekä käyttämään
tietokonetta. Tieteislaskimella kävin lävitse kaikki ne laskutoimitukset,
jotka olisi pitänyt ymmärtää jo kansantaloutta opiskellessa.
Lisäki tutkin kaikki ennustamiseen liittyvät tilastolliset menetelmät
ja päädyin johtopäätelmään, ettei niillä
ollut mitään tekemistä sellaisten asioiden kanssa, joihin liittyi
ihmisen käyttäytymisen selittäminen ja ennustaminen.
6. Yrittelin kaikenlaista tullakseni yrittäjäksi.
a. Ei ihan - siis ei ole ottanut tuulta
yritystoimen harjoittaminen,
b. mutta sain kaksi kertaa starttirahaa
tilanteessa, jossa nimenomaan rahalla oli merkitystä esim. tietokoneen
hankinnassa ja ensimmäisellä kerralla siinä, että selvisin
opettajan ammatin loppumisesta.
7. Luontomatkailun asiantuntijakurssi, Savonlinna.
a. Ei ihan - ei tullut asiantuntijaa luontomatkailuun,
b. mutta opin jotain ryhmätyöskentelystä, ryhmässä olemisesta ja ennen kaikkea kurssi pelasti minut osoittamalla, että minä todella tiesin jotain matkailusta ja ihmisen käyttäytymisestä. Nousin tietyllä tavalla pohjalta ylemmäksi.
8. Todennäköisesti pienempiä vastaavia asioita on useita. Esimerkiksi kelpaavat harrastukseni; ampuminen, pingis, perhokalastus, perhonsidonta, purjehdus. Tulkitsin aikoinaan näiden harrastusten loppumisen siten, että itse asiassa etsin niistä niitä seikkoja, jotka pistävät ne 'tikittämään'. Kun tiesin taustalla olevan psykologian, luovuin harrastuksesta. Se ei antanut enää mitään haastetta eikä siten johtanut sen pitemmälle. Siirryin uuteen harrastukseen, kunnes siirtyminenkin päättyi.
Tavalliselle ihmiselle käy niin, että kun hän pääsee johonkin riittävän hyvänä pitämäänsä päämäärään elämässä, hän jämähtää siihen ja käyttää kaiken voimansa kohdan 'laajentamiseen' ja 'syvemtämiseen' eli alkutyytyväisyyden mentyä ohi, hän edelleen etsii tyytyväisyyttä samasta kohdasta voimistamalla toimintaa.
En siis saanut mistään kohdasta pysähtymiseen tarvittavaa tyytyväisyyden tunnetta, vaan etsinnän oli jatkuttava. Siihen vaikutti se, etten kokenut musertavaa epäonnistumista. Ajatukseni mukaista olisi ollut päästä päämäärään ja jäädä siihen. Kun puhun matkasta puhun janasta jossa on alku- ja loppupiste. Jos olisin jäänyt johonkin kohteeseen, se olisi ollut sen matkan loppu.
Koen, että ainut mikä on mennyt nappiin eli johtanut päämäärään on henkinen juttu - minä tiedän Kaiken ihmisen käyttäytymisestä eli siitä, mikä on oleellista ihmisen käyttäytymisessä ja mikä tekee ihmisistä käyttäytymiseltään samanlaisia. Saman asian voi sanoa siten, että minä Tunnen Itseni Absoluuttisesti. Tarkemman kuvan siitä, mitä IT tarkoittaa löydät jatko-osista.
Voin siis sanoa, että olen matkan, janan lopussa, Perillä Ehdottomassa, Lopullisessa Päämäärässä. Hyväksyn täysin sen, että esittämäni asia tuntuu hullulta. Se on ajatukselle hölynpölyä, ei-järjellistä. Kuten kerroin aiemmin, matka suorittaminen em. tavalla ei ollut minun ajatusteni mukaista. Tästä syystä epäilen sitä, että toteutin jonkun Toisen Suunnitelmaa.
Kuvittelin joskus, että Lopulliseen Päämäärään ei ole päässyt juuri kukaan, koska en ole tavannut Täällä toisia ihmisiä, jotka selittäisivät ihmisen käyttäytymisen samalla tavalla kuin minä teen. Olen tavannut kuitenkin viime aikoina ihmisiä, jotka ehdottomasti ovat Päämäärän puolella. Heidän matkansa on ollut erilainen. Vaikuttaa tosin siltä, etteivät Päämäärässä olevat henkilöt käsitä sitä. He ovat Havahtuneet (Anthony de Mellon sana; kirjan nimi) eri menetelmiä käyttämällä tai tiedostamattaan, Oivataneet, huumanneet itsensä huumeilla, Mietiskelleet, Jooganneet itsensä Oivalluksen Ovesta ulos eli ajatuksen käyttöjärjestelmästä Oivalluksen Käyttöjärjestelmään. Jos siis haluat tutustua siihen, mitä Havahtuminen on, lue Mellon kirja. Jos sen jälkeen haluat tietää, mitä siitä seuraa eli mitä Itsensä Absoluuttinen Tunteminen on, lue minun tekstit.