Kiiski, Eero & Lehtonen, Timo. SET up and FLOW: FLOW-kokemuset SET-koulutuksessa. Nuorten palvelu Ry:n julkaisuja 2-1996.

961116 (Käytän tätä väriä merkitsemään omia kommenttejani)

Raportti SET-koulutusmallista ja sen suhteesta sosiaalipedagogiikkaan, elämyspedagogiikkaan ja optimaalisiin ns. FLOW-kokemuksiin.

Sisältö:
Tiivistelmä
Esipuhe

1.Social educational and Experimential Training (SET)

2.FLOW-kokemukset SET-koulutuksessa

3. Johtopäätökset

Lähteet

Liitteet

Tiivistelmä

Tarkastellaan sosiaalipedagogiikkaa soveltavaa elämyskoulutusta, jota kutsutaan nimellä SET (Social educatinal and Experimential Training). Erityisesti keskitytään tarkastelemaan SET-mallin suhdetta sosiaalipedagogiikkaan, elämyspedagogiikkaan ja FLOW-kokemukseen.

SET-mallilla on paljon yhteistä sosiaalipedagogiikan kanssa. Varsinkin jos koulutus toteutetaan sosiaalipedagogiikan alalla. Koulutusmallin sovellettavuus on kuitenkin sosiaalipedagogiikan alaa laajempi, joten sitä luonnehditaan sosiaalipedagogiikkaa soveltavaksi koulutusmalliksi.

Elämyspedagogiikka on nuorta eikä sitä voida pitää yhtenä ja saman asiana seikkailukasvatuksen kanssa. SET-koulutus pohjaa vahvasti elämykselliseen ja kokemukselliseen oppimiseen, joten sitä voidaan pitää siinä mielessä elämyspedagogisena koulutusmallina. Koska elämyspedagogiikka on saanut jo moninaisia tulkintoja, käytetään SET-koulutuksesta elämyskoulutus-termiä.

FLOW-kokemus on optimaalinen psykologinen kokemus, joita tuloksellinen koulutus tarjoaa mahdollisimman runsaasti. SET-malli tarjoaa hyvät edellytykset FLOW-kokemuksille. SET-koulutuksella on myönteinen vaikutus ryhmän me-henkeen ja se näyttää toteutuvan keskinäisen kunnioituksen ja tasa-arvon vallitessa.

Avainsanat: koulutus, sosiaalipedagogiikka, elämyspedagogiikka, elämyskouluts, FLOW-kokemus.

Esipuhe

Raportti on Kuopion yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen järjestämän Sosiaalihuollollisen sosiaalipedagogisen ajattelun koulutusohjelman päätöstyö. SET-mallia soveltavaa koulutusta on järjestetty jo parin vuoden ajan - esitelty, kehitetty. Ei ole ollut olemassa teoriaa tai mallia. SET-nimike keksittiin 1995 vuoden loppupuolella.

Käytännöllisiä välineitä SET-koulutuksen järjestämiseen ovat raportin tekijät. Eero Kiiski on perehtynyt elämyspedagogiikkaan ja Timo Lehtonen FLOW-ilmiöön. Sosiaalipedagogiikkaan on perehtynyt Juha Hämäläinen.

SET ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta on oiva apuvälin sen antamien kokemuksien perusteella. Hermann Nohl sanoi vuonna 1918: "Kansamme onnettomuuteen ei ole mitään muuta parannuskeinoa kuin sen nuorison uusi kasvatus iloisempaan ja luovempaan toimintaan". s. 6

1.Social educational and Experimential Training (SET)

11.SET:in toiminnallinen historia

SET:in juuret liittyvät nuorten koulutukseen, työllistymiseen ja yleiseen elämänhallintaan liittyviin vaikeuksiin. Taustalla nuorten turhautuminen ja koulutusjärjestelmien kyvyttömyys hoitaa tehtäviään. Vastaus nuorten hätähuutoon.

TEKEVÄ-projekti - erityisopetusta, oppivelvollisuus. (Eero Kiiski mukana)
Avaimet Ammattiin-kurssit -työttömille, oman elämän hallinta (EK kehittämässä; TL käynnistäjä ja kehittäjä)

Toiminnan kautta syntyneitä piirteitä: Toiminnallisuus, elämyksellisyys, oppimisympäristön laajentaminen, produktiivinen ja prosessinomainen työskentely, opettajakeskeisyydestä oppijakeskeisyyteen, yksilöllisyyden kunnioitus, ryhmän merkityksen korostaminen, luonnon kunnioittaminen ja sen käyttäminen oppimis- ja kasvuympäristönä, positiivisten kokemusten voimaan luottaminen, luovuus, selviytymiskyky.

Hankkeiden kehityskaaressa osallistuneiden s. 7 henkilöiden elämänhistoriasta tulleita tekijöitä: luonto, ilmaisullisuus, mieltymykset, harrastukset.

Mukana taustalla olleita teorioita: produktiivinen oppimismalli, ratkaisukeskeisyys, lateraalinen ajattelu, yhteisökasvatus, elämyspedagogiikka, ja monet muut.

KANTO-projekti - elämästä syrjäytymisvaarassa elävien nuorten tukemiseen. Mukaan Kuopion yliopisto ja tohtori Juha Hämäläinen - sosiaalipedagogiikka - olivat tietämättään soveltaneet työssään. Pohjana kuitenkin kokemus ja eri lähteiden antamat ideat. s. 8

12. SET ja sosiaalipedagogiikka

Sosiaalipedagogiikka on saksalainen verraten tuntematon käsite Suomessa. Aatehistoria ulottuu antiikkiin saakka. Itsenäisenä käsitteenä se syntyi 1800-luvun puolivälin aikoihin. (Hämäläinen, J. 1995, 13.)

Sen alan ja sisällön määrittely on vaikeaa - useita erilaisia tulkintoja ja teorioita. Yksinkertaisesti määriteltynä sosiaalipedagogiikka on pyrkimystä sosiaalisen kysymyksen pedagogiseen kohdentamiseen (Hämäläinen, J. 1995, 22). Useissa tulkinnoissa korostuu sosiaalisten ongelmien lievittäminen pedagogisin keinoin. Hämäläisen mukaan (1995, 319, 330) sosiaalipedagogiikkatarkastelee huono-osaisuutta ja syrjäytymistä pedagogisena ongelmana ja etsii innovatiivisia ratkaisuja näiden ongelmien kohtaamiseen, ehkäisemiseen ja lievittämiseen. Dal Mason (1991) mukaan kasvatus on sosiaalipedagogiikkaa määriteltäessä tarkastelu koskemaan koko ihmisen elämänkaarta ja -kirjoa ja otettaessa mukaan kasvatettavien yhteiskunnallinen sosiaalistamisprosessi. (muutettu, koska pojillakaan ei kieli taipunut)

961116 Miten tämä on sovellettavissa ryhmätyöhön ja oppivaan organisaatioon? Molemmissa on kysymys ongelmasta. Yrityksessä ongelma liittyy vuorovaikutukseen ja ongelman näkemiseen sekä sen ratkaisemiseen. Ihmiset ovat kyvyttömiä kohtaamaan ongelmaa omanaan ja ratkaisemaan sitä yhteistyössä. Pedagogiikalla tai kasvatuksella ymmärretään yrityksen yhteydessä sitä, että jonkun on opetettava ja toisten on opittava taitoja, joita heiltä puuttuu.

Alusta saakka tavoitteena on ollut käyttää ongelmien ratkaisuun ITSEAPUA. Herman Nohl piti Hämäläisen (1996, 18) mukaan pedagogista itsevastuullisuuden ja itseavun herättämiseen tähtäävää näkökulmaa sosiaalisen työn onnistumisen edellytyksenä. Olennaista oli myös sillä, että yhteiskuntaelämä otettiin kokonaisuutena. Ongelmia tarkasteltiin pedagogisesti ja niihin etsittiin pedagogisia ratkaisuja (Hämäläinen, J. 1995, 31, 52.)

Ilmeisesti kaikessa poisoppimisessa ja uuden oppimisessa on kysymys itsevastuullisuuden ja itseavun asiasta eli
oppimisen suorittaa aina ihminen itse. Periaatteessa on siis kysymys itsestäänselvyydestä. "Kannettu vesi ei kaivossa pysy!" Jos organisaatiossa ihmiset eivät lähde mukaan, ei millään uudistuksella ole mitään mahdollisuutta toteutua. Tämän mukaan ongelman ratkaisun tekee aina ihminen itse ja usein hänen on saatava apua joko ongelman havaitsemiseen tai sen työstämiseen.

Tässä on esitelty sitä sosiaalipedagogiikan osaa, joka on samansuuntainen SET-koulutuksen periaatteiden kanssa. s. 9 (mainittu monia nimiä)

Notropille sosiaalipedagogiikka merkitsi yhteiskuntaelämän kokonaisuudesta käsin todellisuutta jäsentävää sosiaalisen kasvun teoriaa, jonka tehtävänä oli mm. yhteisöllisyyden rakentaminen ja kansalaisten kasvattaminen yhteiskunnan jäsenyyteen (Hämäläinen, J. 1995, 68-70, 129).

Tämä soveltuu oppivaan organisaatioon ja siinä työskenteleviin ryhmiin, kun skaalaa hieman pienennetään. - ryhmätunne, yhteenkuuluvuus, ryhmähenki, ja -jäsenyys.

Laajemmissa tulkinnoissa on kysymys humaanisuuden edistämisestä ja ihmisyyden kohtaamisesta, ihmisen arvon korostaminen, ajatus ihmisestä arvona sinänsä - Natrop ja Nohl (Hämäläinen, J. 1995, 132.).

Jos oppivassa organisaatiossa lähdetään ihanneorganisaatiosta, jonka muodostavat "ihanneihmiset" eli itsensä tuntevat ihmiset, jotka eivät toteuta ihannetta hyvä-paha-teemalla, vaan ovat sekä-että-ihmisiä, jotka näkevät hyvän ja pahan sekä arvojen lävitse, silloin törmätään em. sanoihin, humaanisuus, ihmisyys, arvo sinänsä. Ihmiselle tulee arvo sinänsä, kun minä = sinä => luonto => Kaikkeus, jolloin arvokeskustelu häviää. Arvo ei esiinny silloin vain suhteellisena vertailun apuvälineenä, vaan kaikella on arvonsa, elämällä on arvo samoin kuin kaikella sillä, mikä on mukana yksilön elämässä.

Nohlilla keskeiseksi käsitteeksi muodostui pedagoginen suhde, jonka "ydin ja samalla kaiken pedagogisen vaikuttamisen edellytys on pedagogiseen rakkauteen perustuva tuottamus, jonka pohjalle pedagoginen auktoriteetti ja kunnioitus rakentuvat" (Hämäläinen, J. 1995, 170.) Suhteelle on tyypillistä riippumattomuus ulkopuolisista tahoista, joustavuus, tilannekohtaisuus ja herkkyys. Pedagogisessa suhteessa rakkaus, pitäminen, luottamus ja kunnioitus liittävät ihmiset yhteen (Hämäläinen, J. 1995, 166-167, 171).

Nämä liittyvät oppivassa organisaatiossa moneen eri tahoon ja niiden välillä vallitseviin suhteisiin. Ilmeisin on ongelmaa selvittävän henkilön rooli sekä ryhmään että johtoon. Toisaalta, jos oppimisprosessia on esittämässä johto, silloin sen on oltava samassa tilassa ryhmän ihmisten suhteen. Kolmantena on ryhmän jäsenten suhde toisiinsa silloin kun oppiminen on tapahtunut. Kysymys on taas vain itsensä tuntemisella saavutettavasta asiasta.

Bollnowia lainaten Hämäläinen (1995, 171) toteaa pedagogisen suhteen tarkoittavan "toisen rinnalle astumista, hänen ihmisyytensä kohtaamista ja hänen ihmisenä kasvamisen mahdollisuuksien etsimistä, pyrkimystä korkeampaan henkiseen elämään". Hämäläisen mukaan (1995, 170) "toisen ihmisyyttä etsivän pedagogisen rakkauden rinnalla kaikki metodiikka on toisarvoista". s. 10

Bollnow, F. 1981, Der Begriff des pädagogischen Bezugs bei Herman Noh. Zeitschrift für Pädagogik, 27 (2), 135-168.

Pedagogisella suhteella ymmärrän oppivan organisaation yhteydessä sitä asennetta, joka on henkilöllä, joka oppimista auttaa tai edellyttää. Kysymys on siis oppivan henkilön motivoinnista eli siitä, millä edellytyksellä hän omaksuu toisen opettamaa tai kertomaa. Luonnollisesti ollaan tekemisissä lievemmän tilanteen kanssa, kun jos opetettava kärsii erittäin syvästä luottamuspulasta opettajaa tai ympäristöä yleisemmin itse elämää kohtaan.

Thierschiä lainaten Hämäläinen (1995, 221-222) toteaa sosiaalipedagogisen toiminnan koskevan ihmisten monimutkaisia ja ratkaisemattomia arjen tehtäviä ja sosiaalipedagogisen työntekijän on osallistuttava toimintaan koko persoonallaan, ilman että hänen olisi tarpeen piilottaa minuuttaan - kokemuksiaan, intressejään, pelkojaan, mahdollisuuksiaan. Elämismaailmaan suuntautuminen pyrkii auttamaan ihmisiä hallitsemaan oman elämänsä arkea (Hämäläinen, J. 1995, 223).

Thiersch, H. 1986. Die Erfahrung der Wirklichkeit. Weinhwim/München: Juventa.

Yksilön subjektiuden ja itsenäisyyden vahvistaminen ja tukeminen. Sosiaalipedagoginen käytäntö tähtää sellaisten elinolojen luominen, joissa ihmisen subjektius toteutuu (Hämäläinen, J. 1995, 231)

Työn ylimpänä tavoitteena tuli olla niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin ohjaaminen itseapuun, ihmisten omien voimien kirjoittaminen itsensä auttamiseen /Hämäläinen, J. 1995, 162).

Yksi Fisherin ajattelun peruskäsite oli yksilöllisyys (Hämäläinen, J. 1995, 165). Myös Hämäläisen (1996, 23) mukaan "yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen periaatteen ohella yhteisöpedagogiset näkökohdat kuuluvat perustavalla tavalla sosiaalipedagogisiin strategioihin ja ohjelmiin". Ryhmätyötaitojen kehittämisen ohella ryhmässä opiskeleminen ja ryhmän jäsenenä toimiminen voi edistää yksilön subjektiutta ja elämänhallintaa (Hämäläinen, 1996, 40).

Liittyy suoraan oppivaan organisaatioon ja ryhmätyöhön. Tarpeiden tyydyttäminen oppimisessa on oppimisen ehto.

Sosiaalipedagogiikan moninaisille tulkinnoille on löydettävissä muutamia yhdistäviä näkemyksiä. Sellaisia ovat Juha Hämäläisen (1995, 293, 299, 301) mukaan:

- ihmisen yhteisölliseksi ja yhteiskunnalliseksi olennoksi tulkitseva ihmiskäsitys,
- kasvatuslähtöinen ihmis- ja yhteiskuntakäsitys,
- ihmisten arkeen suuntautuminen,
- elämänhallinnan ja subjektiuden tukeminen, sekä s. 11
- sosiaalisen ja pedagogisen yhdistävä ajattelutapa.

Nämä ovat yleisimpiä totuuksia mitä on olemassa. Ihminen ei ole yksin. Ihminen ei ole Valmis. Ihmisellä on ongelmia. Ainut, mitä on, on arki eli elämä. Ainut, mitä ihmiselle on, on minä. Mitä on siis sellainen, joka ei ole minään, arkeen, oppimiseen suuntautuvaa?

Oppivassa organisaatiossa on kyse minästä, arjesta ja oppimisesta, koska ei olla valmiita vaan on ongelmia, joita ei nähdä ja joihin ei osata siksi puuttua.

Sosiaalipedagogiikan "tavoitteena on luoda ihmisten arjesta yksilöllisen luovuuden ja inhimillisen kasvun paikka sielläkin, missä mahdollisuudet tähän ovat kaikkein puutteellisimmat" (Hämäläinen, J. 1995, 293-294).

Oppivasta organisaatiosta em. lauseen erottaa "kaikkein puutteellisimmat"-kohta. Toisaalta lauseessa on maailman suurimmaksi luokiteltava virhekäsitys. Luovuus ja kehitys ovat maailmojen suuruisen kuilun erottamia täysin vastakkaisia asioita. Kehitys on ajatusjärjestyksen kulmakivi ja luovuus on ei-ajatusjärjestelmän epämääräinen selittäjä. Kehitys pitää sisällään positiivisen riittämättömyyden ja sitä lähdetään tavoittelemaan tulevaisuudesta jonkin menetelmän avulla. Luovuus on taasen sekä-että-käsite eli ihminen joka on luova ei ole juuttunut johonkin hyvään eikä hän toisaalta suhtaudu sen vastakohtaan, pahaan vältellen, vaan hän on sekä-että-ihminen.

Se mitä siis lauseella tarkoitetaan on, että ihminen pyritään saamaan takaisin toivojaksi, joka kehityksenä pidetyn teeman puitteissa ryhtyy tavoittelemaan parempaa, jota luonnollisesti kukaan ei ole riittävässä mitassa saavuttanut eikä tule ikinä saavuttamaan. Kysymys on normalisoinnista ja siitä, että ihminen, joka ei ole jostakin syystä mukana em. noidankehässä, kokee itsensä huonommaksi ja vajavaiseksi tai sitten auttaja kokeen niin, ja lähtee auttamaan ihmistä noidankehään.

Työotteena on tien raivaaminen ihmisen elämänhallintaa edistäville ja ylläpitäville oppimisprosesseille sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi, lievittämiseksi ja korjaamiseksi (Hämäläinen, 1995, 309). Työotetta on mahdollista käyttää monissa ammateissa eikä se pelkisty vain sosiaalityöhön (Hämäläinen, 1995), 309).

Del Masonin (1991) mukaan sosiaalipedagoginen ongelma syntyy silloin kun "asiakas" ei pysty aktivoimaan itseään muuttamaan omaa tilannettaan toivomaansa suuntaan.

Tämä on oppivan organisaation ja sosiaalipedagogiikan yhdistävä elementti. Ulkopuolinen apu tai organisaatiossa kimmoke ja ohjaus, opetus. Eli yrityksessä työryhmä ei tämän ajattelun mukaan tiedä, että sillä on ongelma tai että ympäristö on muuttunut ja sillä on ongelma.

Sosiaalipedagogiikka luo sellaisen sosiaalisen kentän asiakkaan ympärille, että tämä pystyy sen puitteissa harjoittelemaan ja kokeilemaan elämän edellyttämiä taitoja saaden jatkuvaa palautetta ja tukea.

Tässä on oppivaan organisaatioon toimintatapoja. Turvakentän luonti. Jatkuva tuki ja palaute uuden kokeiluun ja käyttämiseen.

SEK-koulutus ei ole sosiaalipedagogiikasta johdettu työmuoto, vaan itsenäisesti kehittynyt koulutusmuoto, joka sittemmin on alkanut ammentamaan teoreettista perustaa siitä. Tässä esitetyt sosiaalipedagogiikan muodot ovat yhdensuuntaisia SET-koulutuksen periaatteiden kanssa. SET-koulutusta käytetään kuitenkin myös muuhun kuin sosiaalityöhön, esim. tiimikoulutukseen ja siksi sitä on syytä nimittää sosiaalipedagogiikkaa soveltavaksi koulutusmalliksi. s. 12

13.SET ja elämyspedagogiikka

Elämyspedagogiikka SET-koulutuksessa ymmärretään lähtökohdiltaan Hahnilaisena elämyspedagogiikkana, joka on saanut nimensä saksalaisen kasvatustieteilijä Kurt Hahnin (1886 - 1974) mukaan (Schoel, J., Prouty, D. & Radcliffe, P. 1988, 4). Perusti ensiksi koulun Saksaan 1939 ja uuden koulun sodan jälkeen Skotlantiin. Hänen mallilleen perustettiin 1941 Outward Boud-koulutusvekosto, joka on levinnyt ympäri maailmaa (Cavén, S. 1995, 8-9).

Hahnin lähtökohtana oli suojella nuorisoa huonolta fyysiseltä ja psyykkiseltä kunnolta, aloitekyvyttömyydeltä, vastuunottamattomuudelta itseä tai toisia kohtaan sekä itsekurin ja pitkäjänteisyyden puutteelta (Tiainen, P. 1995a, 24-25). Yksilökohtaisesta lähtökohdasta on kehitytty kohti demokraattista ryhmätoimintaa. Pedagogisena ideana oli, että oppiminen ja kasvaminen tapahtuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa heidän kohdatessa haasteita uusissa olosuhteissa. Tärkeää on tämän prosessin vaikutusten ulottaminen jokapäiväiseen elämään (Tiainen, P. 1995b, 14-15).

Opittavia asioita ei tarjota valmiina, vaan oppiminen nähdään löytämisenä ja keksimisenä, luovana prosessina. Koulutukseen sisältyy aina välittömyyden, ennalta-arvaamattomuuden ja yllätyksellisyyden aineksia (Telemäki, M. 1995a, 16).

Yksilön käyttäytymiseen vaikutetaan tajunnan, aistien ja tuntemuksien välityksellä. Hahn määritteli kaksi oppimisen ja kehittymisen tapaa: tunteen ja aidon toiminnan yhdistäminen sekä itsensä voittaminen toiminnassa. "Pedagogiikan toimintakeinot sisältyvät käsitteisiin elämys, kokemus, hetkellisyys, tilannesidonnaisuus, välittömyys, luonto, aitous ja yksinkertaisuus" (Karppinen, S. 1996, 117).

Seikkailulliset leikit ja toiminnot eivät ole itsetarkoitus, vaan ne ovat kasvun välineitä. Tehtävien suunnittelu ja toteutus on ryhmäprosessi, joka puretaan keskustellen jokaisen harjoituksen jälkeen. Roolijakoja muutetaan ja etsitään yksilön uusia voimavaroja. Vastuu itsestä ja muista, johtajuus ja yhteistyö, päätöksenteko, tavoitteenasettelu ja ongelmanratkaisu, turvallisuus, opitun soveltaminen, luottamus, kärsivällisyys ja ympäristöön suhtautuminen ovat keskeisiä ryhmäprosesseja harjoitusten aikana (Tiainen, P. 1995a, 24-25). s.13

Jos oppivan organisaation tavoitteet ovat samoja kuin edellä paksunnetussa kohdassa, silloin ydinkysymykseksi organisaation yhteydessä tulee, miten niitä opetellaan, jos niitä ei ole edes kunnolla koskaan opittu? Eli ydinasiaksi tulee se, miten ne opetetaan. Onko retki paras tapa opettaa em. asioita?

Hahnin kasvatusta leimaa vahva usko ihmiseen aktiivisena, vastuullisena ja täysivaltaisena kansalaisena (Telemäki, M. 1995b, 28). Elämyspedagogiikka poikkeaa seikkailutoiminnasta nimenomaan kasvatuksellisen sisältönsä vuoksi. Siinä on aina kasvatuksellinen päämäärä (Marila, A. 1996, 27). Elämyspedagogiikassa on nähtävissä monia sosiaalipedagogisia elementtejä ja sitä voidaan monessa tapauksessa pitää sosiaalipedagogisena toimintana.

Erot minusta tulee aina vain siinä, ketä koulutetaan, koska kouluttamisessa on aina kyse oppimisesta ja erilaisesta, persoonallisesta kasvusta, kehityksestä. Asiakas on joko täysi reppana tai reppana, joka ei sitä tiedä. Heillä kaikilla on ongelma, jota he eivät itse osaa ratkaista.

Elämysten kautta oppiminen vaikuttaa holistisesti ihmisen tunteeseen, mieleen, fyysiseen olemukseen ja järkeen (Karppinen, S. 1996, 119).

SET-koulutuksessa elämyspedagogisin metodein ohjataan ryhmä turvalliseen toimintaan ja kasvuun, jossa jokaisella yksilöllä on oma arvokas paikkansa. Ryhmä löytää nopeasti me-hengen ja on valmis toimimaan asettamiensa päämäärien hyväksi. Jäsen saa turvallisen ympäristön toteuttaa myös yksilöllisiä haasteitaan ryhmässä. Ryhmän prosessia voidaan ohjata kasvatuksellisiin päämääriin ja soveltaa yhteisiä kokemuksia käytännön elämän ongelmatilanteisiin.

SET-koulus vaikuttaa ihmisiin voimakkaasti ja kokonaisvaltaisesti, joten ohjaajan eettinen vastuu ja korkea ammattitaidon merkitys korostuu. s. 14

14. SET:in keskeiset periaatteet ja sovellukset

- Ihmisen ja luonnon kunnioittava kohtaaminen,
- yksilön subjektiuden tukeminen ryhmän avulla,
- hyvän elämän tavoitteleminen ja
- usko ihmisen tuontaiseen luovuuteen ja haluun tehdä hyvää.

Nämä ovat raamit monimuotoiselle koulutukselle.

Kasvatuksen ja koulutuksen perustana on molemminpuolinen kunnioitus. Paitsi jokaista yksilöä on kunnioitettava sitä ympäristöä jossa yksilö elää ja toimii sekä ympäristöä yleisemmin ja koko maailmankaikkeutta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Subjektius on ihmisen kykyä asettaa päämääriä ja toimia niiden saavuttamiseksi. Se on ihmisen yksilöitymisen edellytys ja mahdollisuus ihmisten yhteisyyden löytämiseen. Se on kykyä tehdä valintoja ja toimia niiden mukaisesti. Se on yhtäältä käytännöllistä elämänhallintaa ja toisaalta sisäistä tasapainoa ja tyyneyttä.

Oppivan organisaation peruskamaa.

Subjektius kehityy parhaiten ryhmässä ja ryhmän kautta. Luopumalla oman navan ympärillä pyörimisestä ihminen voi kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi. Subjektius kehittyy toiminnan ja sen tuomien kokemusten ja elämysten kautta, joihin voidaan sitoa myös subjektiuden pohtiminen.

Tässä on joku vialla. Lähtökohta näyttäisi olevan, ettei ole olemassa mahdollisuutta ilman ryhmää. Mielestäni on vain kyse siitä, että ryhmä auttaa, jos ei muuten osaa löytää itseään. Ryhmässä toimiminen on kehityksen tulos ja sen tulos, että sillä tehokkaammin päästään materiaalisiin tuloksiin. Vahvuus tulee siitä, että ei ole enää arvoa heikko ja ihminen pystyy olemaan minän sitä kieltämättä tai toisten arvioiden siihen vaikuttamatta heikko. Heikkous ei häviä, vaan sen merkitys häviää. Miten itsenäisyys voi olla ryhmätyön tavoite? Sanan varsinainen oikea merkitys tulee siitä, että löytäessään itsensä ihmisestä tulee periaatteessa riippumaton minän ja sinän dominoinnista sekä siten hänestä tulee yhtä Kaikkeuden kanssa.

Hyvän elämän tavoitteleminen on useimmille ihmisille arvo sinänsä. Joillekin se on ulkoisia puitteita, mutta se on eri asia kuin missä mielessä tässä hyvää elämää käytetään. Se on arvokkaita päämääriä ja nautinnollista ponnistelua niiden saavuttamiseksi. Se on kehon ja mielen, sisäisen ja ulkoisen, yksilöllisen ja yhteisen sekä tavoitteiden ja toiminnan välistä tasapainoa. Se on FLOW:ta ja sisäistä rauhaa. s. 15

Tässä on perusväärinkäsitys tai tulkinnan lopullisen asian määrittelemättömyyttä. Mikä on hyvän elämän arvokas päämäärä? Mikä on arvokasta hyvän elämän sisällöksi? Vastaus on, mikään arvokas, arvioitava, verrattava, suhteellinen ei ole hyvän elämän päämäärä. Jos niin olisi, silloin päämäärä ei ole lopullinen päämäärä vaanainoastaan tavoite ja silloin on sanottava, että koska ihminen ei löydä riittävää päämäärää, hyvän elämän tavoite on päästä kehityksen, tavoittelemisen, hetken tyytyväisyyttä antavien osapäämäärien noidankehässä pyöriminen. Kaiken tasapaino ja harmonia on taas Oikeata Asiaa, mutta se tarkoittaakin taas Täydellistä Harmoniaa, jota ei sinänsä saavuteta em. keinoilla. Eli kyseessä on ristiriita Täydellisten Tavoitteiden ja suhteellisten päämäärien välillä.

Jokaisen yksilön hyvä elämä on erilainen. Oleellista on kuitenkin siihen uskominen, että jokaisella elämällä on oma tarkoituksensa, jota ihminen luonnollisesti etsii. Siksi ihminen saavuttaa todellisen onnen ja kokonaisvaltaisen FLOW:N vasta löytäessään sen suuren ja tärkeimmän päämäärän, jonka varaan voi rakentaa koko elämän merkityksen.

Kohdusta syntyneen ihmisen Hyvä Elämä on samanlainen. Suhteellinen hyvä elämä on erilainen, mutta mitä sillä on merkitystä onko ihminen riittämätön itselleen ja omistaa markan tai biljoonan? Samalaisuus tulee suhteesta välineeseen ei välineen määrästä tai laadusta. Jokainen etsii, koska ei ole löytäjiä tai sitten löytäneet eivät koskaan voi olla varmoja löydöstään. Lopullisen Päämäärän löytäminen ei tuo onnea vaan hyvän ja pahan harmonian. Sen varaan ei rakenneta elämää se on Elämää.

SET on parhaimmillaan erilaisten ryhmien kouluttamisessa. Se tehostaa ryhmän toimintaa, parantaa ihmissuhteita ja avoimuutta ryhmässä, lisää ryhmän ja sen jäsenten luovuutta ja innovatiivisyyttä sekä parantaa ja tehostaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutusta, työnjakoa, joustavuutta, motivaatiota ja keskinäistä kunnioitusta. Yksilötasolla SET lisää elämänhallintaa ja vahvistaa subjektiutta sekä tarjoaa mahdollisuuden nautinnollisempaan ja merkityksellisempään elämään.

Oppivan organisaation ongelmien täydellistä kuvausta. Siis vaikka itsensä tunteminen on lopullinen tavoite, jolloin ihminen automaattisesti toimii Oikein, voidaan sanoa, että tietyillä keinoilla ja välineillä voidaan jäljitellä niitä etuja joita IT:llä saavutetaan.

Nopeuttaa ryhmäytymisprosessia, lisää oppijan motivaatiota ja ohjaa oppijat toiminnalliseen, oppijakeskeiseen ja nautittavaan opiskelukäytäntöön.

Auttaa ihmisiä ottamaan lisää vastuuta elämästä ja työstä. s. 16

Tuote-esittelyä - erilaisten kurssien sisältöä s. 17

2.FLOW-kokemukset SET-koulutuksessa

21.FLOW-kokemus

FLOW on amerikkalaisen psykologin Mihaly Csikszentmihalyin luoma ksäite, jolla hän kuvaa optimisaalista kokemusta, tilaa jossa ihmisen onnen kokemus on täydellisimmillään. Hänen mukaansa FLOW on tila, jossa ihminen antautuu johonkin toimintaan niin kokonaisvaltaisesti, että kaikki muu menettää hetkellisesti merkityksensä. Kokemus itsessään on niin nautittava, että ihminen on valmis tekemään suuriakin uhrauksia sen eteen (Csikszentmihalyi, M. 1991, 4).

Sekavaa, ehkä sanat eivät riitä kertomaan. Puhuu tilasta, jossa aika ja paikka häviää, ja josta herätessään ihminen haluaa siihen takaisin. Kysymys on siis Onnesta, yhtymisestä Kaikkeuteen. Kysymys ei ole kuitenkaan sanan varsinaisessa mielessä onnesta, vaan Harmoniasta. Sillä ei ole vastakohtaa paitsi, jos ajatellaan kahta eri käyttöjärjestelmää. Tämä tunne liittyy ei-ajatuksen käyttöjärjestelmään ja varsinainen onni ajatuksen hyvä-paha-käyttöjärjestelmään. Muuten sanat ovat oikein. Periaatteessa voidaan sanoa, että tuo tila on se, mitä ihminen etsii hyvän elämän välineillä, mutta se on Hyvä Elämä eli ELÄMÄ elämässä, ihmisen elämän Tavoite ja Päämäärä.

FLOW-kokemus syntyy kun psyykkinen energiamme kohdistuu realistiseen tavoitteeseen ja taitomme mahdollistavat tavoitteen mukaisen toiminnan. Toiminta edellyttää sellaista keskittymistä ja paneutumista, että hetkeksi kaikki muu unohtuu (Csikszentmihalyi, M. 1991, 6).

Keskittymistä ei ole eri asteista, vaan joko tai. Keskittyminen em. mielessä tarkoittaa ajatuksen hiljentymistä.

FLOW on jotakin minkä me saamme tapahtumaan. Koemme suurinta nautintoa ponnistellessamme omilla äärirajoillamme saavuttaaksemme haastavaksi ja arvostettavaksi kokemamme päämäärän.

Tämä on pieni onni eli Onnen käytännön sovellutus ja sinänsä siis tuloksia tuottava. Soveltuu siis oppivaan organisaatioon pyrittäessä saavuttamaan optimaalinen tila ajatuksen käyttöjärjestelmässä ollen ja ennen kaikkea toimien.

Tällainen toiminta ei aina toiminnan hetkellä ole pelkästään miellyttävää, siihen saattaa liittyä voimakasta fyysistä rasitusta, mutta siitä huolimatta se saattaa jäädä mieleemme yhtenä elämämme parhaana hetkenä ja kokemuksena (Csikszentmihalyi, M. 1991, 3-4).

Armeija- ja eräretkikokemukset.

FLOW-teoriaa voidaan soveltaa lähes rajattomasti ja aina kun tavoitellaan elämän laadun parantamista siitä voi olla apua. USA:ssa monia sovellutuksia. s. 18

211.FLOW, subjektius ja elämänlaatu

Ihmisen subjektius edellyttää vapautumista palkintojen ja rangaistusten määrittelemästä elämästä. Edellyttää taitojen ja toimintatapojen oppimista. Ne tuottavat nautintoa ja tyydytystä. Ellemme ole vapaita on elämämme kontrolloitua. On tunnettava tietoisuuden toiminta ja sen hallinta. Koska kaikki kokemuksemme liittyvät tietoisuuteemme, vain tietoisuutemme kontrollointiin harjaantuminen tekee mahdolliseksi todellisten valintojen tekemisen omassa elämässä (Csikszentmihalyi, M. 1991, 6, 17-28).

Vapaus on vapautta minästä ja siihen päästään vain itsensä tuntemisen kautta. Kyse on minän tiedostamisesta ilman hyvä-paha-teemaa eli arvottamista. Hyvä-pahakin liittyy luonnollisesti tietoisuuteen, mutta se liittyy joko tietoiseen tai tiedostamattomaan ajatteluun, jossa käyttömassana ovat tallenteet. Tietoisuus, jossa tallenteita ei käytetä liittyy ei-ajatuksen järjestelmää, josta voidaan käyttää nimitystä Oivaltaminen.

Ydinkysymys: Voiko seikkailu- ja elämysretken avulla päästä samaan tilaan kuin meditoinnin avulla, jolloin vaikka tilapäisesti tietoisuus muuttuu? Kyse ei ole siten suuresta itsensä tuntemisesta, mutta samasta asiasta pienemmässä skaalassa.

Intentiomme - se mistä olemme kiinnostuneet, mihin olemme suuntautuneet - lajittelevat ja valikoivat informaatiota tietoisuuteemme ja tietoisuudessamme. Intentiomme ovat hierarkkisesti järjestäytyneet ajatusta ja toimintaa ohjaamaan. Ovat välttämättömiä. Auttaa mieltämme rajaamaan käsiteltäviä asioita (Csikszentmihalyi, M. 1991, 28-29).

Tietoisuuttaa hallitseva ihminen voi omalla tahdollaan ohjata intentioitaan ja keskittymistään (Csikszentmihalyi, M. 1991, 30-33)

On totta itsensä tuntevalla huomioiminen on kaiken Näkemistä. Hän ei harjoita valikointia ellei harjoita sitä. Lisäksi se tapahtuu siten, ettei minä kiinnity havaittuun. Tämä on totta ennen kaikkea silloin, kun kyseinen ihminen huomioi minäänsä.

Kokemuksemme riippuu siitä, miten suuntaamme psyykkistä energiaamme, intentioitamme, huomioitamme ja keskittymistämme. Edellä esitetyt sanat liittyvät yhteen kokonaisuudessa, jota kutsumme minäksi. Nämä ovat ne elementit, joihin meidän on vaikutettava, jos haluamme parantaa elämämme laatua (Csikszentmihalyi, M. 1991, 33-35).

Sanat vaikuttavat olevan jotenkin väärässä järjestyksessä tai yhteydessä. Normaalilla ihmisellä on vähän energiaa ja hän ei silloin pysty keskittymään. Hän havainnoin intentioiden tai asenteiden automaattisen järjestelmän avulla, joka pyrkii etsimään hänelle tyytyväisyyden välineitä ja ennen kaikkea tutkailee koko ajan minän asemaa sekä minän arvoon vaikuttavia, ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä, joita toiset ihmiset lähettävät.

Itsensä tuntevalla on energiaa ja hän keskittää tarkkaavaisuutensa kaikkeen. Hän ei ole etsimässä minän arvoon liittyviä psykologisia sivelyitä. Hän on näkevä sokeiden maailmassa. Hänen intentionista voidaan sanoa, että se on Kaikenkattava, Universaali.

Usein jokin intentioitamme uhkaava tieto tai tapahtuma saa mielessämme kohtuuttomat mittasuhtaat. Ristiriita johtaa hallitsemattomaan tilanteeseen.

Tämä on tärkeä selittäjä ongelmille ja ongelmien näkökyvyn heikkoudellle: Kyse on siis ei pahasta vaan meidän kaikkein omimmasta ja tyypillisestä käyttäytymisestämme. Minulla on automaattitutka ja yhtäkkiä kaiken keskeisimmän tyytyväisyyden etsintävälineeni kuvaputkelle tulee häiriö, joka estää nautinnon saamisen ja minän sivelyn. Miten toimin? Järjestelmäni järkkyy. Teen kaikkeni tilanteen pelastamiseksi ja jos en voi sitä tehdä joudun ristiriitatilanteeseen.

Tietoisuutemme on epäjärjestyksessä. Mieltä järkyttänyt asia on paha tai vaarallinen, vaikka informaatiossa ei olisi mitään näkyvää arvolatausta. Merkitys syntyy vasta tietoisuudessamme informaation ja intentiomme suhteesta. s. 19 Vaikuttamalla ajatteluumme ja tulkintoihimme, vaikutamme siis asioiden merkitykseen, niiden hyvyyteen tai pahuuteen (Csikszentmihalyi, M, 1991, 36-39).

Emme vaikuta siihen, miten tulkitsemme asian hyväksi tai pahaksi, vaan siihen tulkitsemmeko vai emmekö tulkitse ollenkaan.

212.FLOW:n ominaispiirteet

Optimaalisille kokemuksille on tyypillistä toiminnan tavoitteellisuus, tiettyjen sääntöjen mukaan toimiminen ja sekä psyykkisen energian investoinnin että tiettyjen konkreettisten taitojen hallinnan välttämättömyys.

961117 Tässä on kyse samasta asiasta kuin Todellisen Luovuuden Asenteen ja luovan ajattelun tilanteessa. Toisin sanoen käytetään löysästi termejä. Optimaalinen kokemus, jos silla viitataan Täydelliseen Onnentilaan on nimenomaan saatavissa ei-tavoitteellisena Nyttiin tipahtamisena. Jos taas on puhe suhteellisesta optimaalisesta kokemuksesta, niin ilmeisesti se saavutetaan esimerkiksi retken elämysvaiheessa ja se johtaa osittaiseen elämän näkemiseen.

Optimaalisen kokemuksen saavuttaminen edellyttää tiettyjen sääntöjen (kielen) ymmärtämistä ja noudattamista (Csikszentmihalyi, M. 1991, 49-50). Ei vaadi sen sijaan fyysistä voimaa tai erityisiä taitoja.

Kun ihmisiltä kysytään miltä mahdollisimman positiivinen kokemus tuntuu, he mainitsevat Csikszentmihalyi tutkimusten mukaan ainakin yhden ja usein kaikki seuraavista tuntemuksista:

1. Toimintaan liittyy mahdollisuus sen suorittamiseen loppuun asti
2. Voimme keskittyä siihen mitä teemme
3. Toiminnallamme on selkeä päämäärä ja
4. Saamme siitä välitöntä palautetta
5. Irrottaudumme arkipäivän murheista
6. voimme harjoittaa itsessämme kykyä kontrolloida omaa toimintaamme
7. Paradoksaalisesti "minä" vahvistuu, vaikka se toiminnan aikana tavallaan häviää ja lakkaa olemasta
8. Ajantaju katoaa.

Näistä elementeistä syntyy sellainen syvän ilon kokemus, jonka eteen on valmis uhraamaan valtavasti energiaa (Csikszentmihalyi, M. 1991, 49).

Tärkeintä oppivassa organisaatioissa sen osanottajien kannalta samoin kuin luovuudessa on tietyn asenteen saavuttaminen. Se joka pystyy toteuttamaan tuon asenteen synnyttämisen joillakin itseään tuntemista pienemmillä vippaskonsteilla, on kuningas. Tosin se taas johtaa idean jäljittelemisen helppouteen.

Edellä mainituista kohdista 1-4 ja 6ovat silkkaa järjestelyä, jotka ovat vaikuttamassa teon onnistumiseen. Sen sijaan 5, 7 ja 8 liityvät niihin tunnelmiin, joita teon tehtäessä tai ennen kaikkea teon tekemisen jälkeen tunnetaan.

Teon synnyttämiseksi on päästävä tiettyyn tilaan, jota estämässä on sekä ympäristö että ihminen itse. Ihmistä itseä voidaan auttaa tilaan rakentamalla teon ympäristö sopivaksi ulkopuolisten toimijoiden taholta. Tekoa tehtäessä ei ole tuntemuksia, aika ja paikka häviävät. Se ei ole onnen tunteessa kylpemistä. Sitä voidaan kuvat keskittymisellä. Teon jälkeen syntyvät tuntemukset. Jos tuntemukset ovat oletetun kaltaisia, ne johtavat ehkä paradoksaalisesti haluun palat edellä esitettyihin tilanteisiin, jotta voisi kokea saman tunnelman uudelleen.

Ensimmäinen kohta tarkoittaa sitä, että toiminnan haasteellisuus on tasapainossa omien kykyjen kanssa. Liian suuret tai pienet haasteet estävät FLOW-kokemuksen syntymistä (Csikszentmihalyi, M. 1991, 52, 74).

Toinen kohta tarkoittaa kokonaisvaltaista keskittymisen tilaa. Ihminen käyttää kaiken energiansa niin intensiivisesti, että hän ikään kuin sulautuu osaksi toimintaa ja lakkaa olemasta tietoinen itsestään toiminnasta erillisenä olentona. Toiminnan kannalta epäoleellista ei huomata (Csikszentmihalyi, M. 1991, 53, 71).

Tässä saattaa olla ydinasiaa. Kyse on siis minän häviämisestä. Minä ei ole huono tai hyvä eikä sitä verrata toisiin ympärillä oleviin ihmisiin. Kyse on samasta tilasta, jossa ihminen on hengenvaarallisessa tilanteessa. Minä häviää siis keinotekoisesti, kun saavutetaan tietty tekemisen tila.

Kolmas ja neljä kohta tarkoittavat sellaisia päämääriä ja sellaista palautetta, joka on s. 21 sopusoinnussa yksilön perimmäisten tavoitteiden kanssa. Jos toiminta on luonteeltaan sellaista, ettei konkreettista tavoitetta voida määritellä, on ihmisellä oltava vahva sisäinen varmuus omasta toiminnasta ja sen motiiveista niin, että hän pystyy aina välillä sanomaan itselleen onnistuiko hän vai ei (Csikszentmihalyi, M. 1991, 54-56, 214).

Olen todistanut tämän. En ole tiennyt päämäärää, koska se on Annettu. Mutta en ole ollut pelkästään sen antamisen varassa, vaan olen saanut myös Palautetta tilanteessa, jossa oma sanominen ei ole enää antanut lohtua epäilyille.

Oppivan organisaation jäsenten tilanteessa kyse on päämäärän ulkoisesta asettamisesta ja sen sisäistämisestä sekä ulkoisen sekä sisäisen palautteen antamisesta. Edellinen kertoo hyvin sen, mikä on näiden kahden osapuolen arvo. Sisäinen on tärkein, mutta jos siinä esiintyy epäilyä, on ulkopuolisella palautteella tärkeä merkitys sisäistä vahvistavana tekijänä.

Viides kohta liittyy keskittymiseen ja toimintaan antautumiseen. Kaikki huomio keskittyy itse toimintaa. Kaikki muu häviää ja menettää siinä hetkessä merkityksensä (Csikszentmihalyi, M. 1991, 58).

Tilan saavuttaminen ei ole ydin, vaan se miten se saavutetaan, ja mikä auttaa sen saavuttamista. Mitä ulkoinen tekijä voi tehdä ja mitä sisäisesti joudutaan tekemään. Periaatteessa on kysymys yksinkertaisesta asiasta. Kun tuntee itsensä, minä häviää. Silloin eletään Nytissä ja jos siinä tehdään tekoja, ne ovat minättömiä. Jos minä on mukana teossa, sitä tehdään minän sen hetkisen arvoasetelman mukaan ja teolla pyritään pönkittämään minää. Samalla tulevat myös toiset ryhmän henkilöt minineen ja omine pyyteineen mukaan tekemiseen.

Eräs tapa päästä tähän tekemisen tilaan keinotekoisesti on saattaa ihmiset jollakin tempulla tilaan. Onnistuminen teossa johtaa haluun sen tilan toistamiseen minän pyyteen avulla. Koska teon tulos on hyvä ja tila tekoa suoritettaessa oli hyvä, ihmisestä tulee toistaja. Tässä vaiheessa on tärkeätä ulkoinen palautteen antaminen ja teon purkaminen jälkikäteen yhdessä.

Kuudes kohta perustuu siihen, että ihminen ei nauti kontrolloituna olemisesta, vaan vaikeiden tilanteiden kontrolloimisesta, niiden hallitsemisesta. FLOW:ssa ihminen lakkaa pelkäämästä "kontrollinen menettämistä" ja toisaalta saavuttaa hallinnan tunteen (Csikszentmihalyi, M. 1991, 59-61).

Taas on sekoilua. Kaikkein suurin ja merkittävin kontrolloija on ihminen itse, minä. Kontrollin menettäminen tarkoittaa minän kuolemista itsensä tuntemisen tai jonkin tempun kautta. Ihminen pelkää kaikkein eniten kontrollin menettämistä. Merkittävimmillään se merkitsee se mitä ihminen nimittää kuolemaksi. Kuolemaakin on monenlaista. Ihminen voi kuolla eläessään ja jatkaa elämää. Kyseessä on minän kuoleminen tai kuoleutuminen hetkeksi. Ihminen ei tiedä kontrollin menettäessään menettäneensä kontrollin. Kun hän "herää" tilasta, jossa hän oli kontrollin menettäneenä, hän kokee sen sanoinkuvaamattoman hyväksi tunnetilaksi. Hallinnan tunne johon viitataan on myöskin jälkikäteen havaittava tilanne, jonka ilmi tulemiseen voi tilanteen valvoja tai opettaja vaikuttaa ja hänen nimenomaan täytyy antaa palautetta asiasta. Periaatteessa on kysymys samasta tapauksesta kuin ohjatussa LSD:n käytössä.

Oppivan organisaation tilanteessa on siis kyse ihmisen viemisestä pikku pakolla tilaan, jossa hän tekee tekonsa turvallisessa ympäristössä. Kun hän on tehnyt teon ja palannut takaisin, hänelle on selitettävä kaikki ja tehtävä tapauksen toistamisesta turvallista rutiinia.

Seitsemäs kohta kertoo "minän" väistymisestä sivummalle, yhteenkuuluvuudesta ympäristön kanssa, muuttumisesta "samaksi lihaksi ja vereksi" toiminnan ja toimintaympäristön kanssa.

Kyse ei ole väistymisestä sivummalle, vaan minän kuolemisesta, häviämisestä. Mielenkiintoista on, ettei seuraavassa lauseessa sanota suoraan, että samalla muututaan samaksi lihaksi myös ympärillä tai mukana olevien ihmisten kanssa. Eli ei ole minää ja sinää erästä kaikkien perusteellisinta kahtiajakoa, vaan minä on sinä eli on kyse Kaikkeutena olemisesta.

Ilmiöön liittyy usein myös henkilökohtaisten tunteiden, kuten nälän ja kivun, hetkellinen väistyminen. Tällaisella hetkellisellä itsestä luopumisella on tärkeä rooli vahvan minän rakentamisessa (Csikszentmihalyi, M. 1991, 63-65).

Kyse on siis tarpeiden aistimisen loppumisesta. Sama liittyy kyllä myös tunteisiin, koska niiden ydin on minä.

Sitten seuraa taas kertomus siitä, ettei joku käsitä mitään. Kysymys ei ole vahvan minän vaan minättömyyden rakentamisesta. Tätä voitaisiin testata siten, että kysytään, mitä kuuluu vahvaan minää ja se mitä sieltä löydetään on itse asiassa minättömyyttä, kuten pelottomuutta jopa fyysisen kuoleman suhteen. Voiko sen vahvempaa enää olla? Huom! luopuminen on nyt parempi sana kuin väistyminen.

FLOW-kokemukseen voi liittyä ajantajun katomainen, mutta sitä ei voida pitää keskeisenä seikkana eikä edellytyksenä FLOW:n kokemiselle (Csikszentmihalyi, M. 1991, 66-67).

Käsittääkseni se kuuluu olennaisena osana. Se on näyttäjä tai mittari. Jos kyseiseen johtopäätelmään on tultu haastatteluiden kautta, niin voidaan kysyä, kokivatko kaikki sen, vaikkeivat sitä osanneetkaan tai uskaltaneet sanoa. Miltä ajan katoaminen tuntuu, vai näkyykö se ainoastaan täydellisenä keskittymisenä ja minättömyytenä. Toisaalta miten näkyy se, ettei aika ole kadonnut? Se näkyy siten, ettei tehtävän suorittamisesta tule mitään, koska tekemiselle varattua aika-avaruutta käytetään pyyteelliseen minä-toimintaan kuten pelkäämiseen, arasteluun, toisten tekemisten seuraamiseen. arvioimiseen ja siis ajattelemiseen. Ajatteleminen ja tekeminen sattuvat harvoin täysin yksiin.

Toiminta toiminnan itsensä vuoksi on FLOW:lle tyypillistä. Sen tuottamalla toiminnalla (tr: vaikutuksella ihmiseen) saattaa olla pitkäaikaisia seuraamuksia, mutta silti ne ovat FLOW:n kekemisen kannalta toissijaisia. FLOW-kokemus tuottaa nautintoa itsessään, ei vain vaikutusten kautta. Kokemus nostaa helposti elämän aivan uudelle tasolle. Kun toiminta on itsessään ja välittömästi palkitsevaa, elämä on mielekästä tässä ja nyt, mahdollinen tulevaisuuden ja mahdollisesti löytyvän mielen sijasta (Csikszentmihalyi, M. 1991, 67-70).

Tässä ja nyt eläminen on ajattomuutta. Aika on menneisyyttä ja tulevaisuutta. Nyt ei ole aikaa. Se on menneisyyden ja tulevaisuuden rajapinta. Toiminta ei itsessään ole palkitsevaa, vaan se tunne joka toiminnasta tulee. Ihminen joka elää näin luon menneisyyden Nyteistä samanlaisia eli teko Nytissä pitää huolen tulevaisuudesta. Seurauksena on, että toivominen loppuu, koska eihän sellaista tule toivoneeksi, joka on jo varma. Pitkäaikaiset seuraamukset tarkoittavat minusta sitä, että elämä muuttuu. Elämä on pääasia ja se väline, jolla muutos saadaan aikaan on sivuseikka ja vielä vähäisempi seikka on sillä, mitä toiminta konkreettisesti tuotti. Ihmisen tapa on yleisesti sellainen, että hän painottaa konkreettista välinettä silloin kun hän ei voi mitata tunnetta.

FLOW:lla voi olla negatiivisia vaikutuksia. Se voi aiheuttaa riippuvuutta. Sen nimissä voidaan tehdä paljon tuomittavia tekoja. s. 22 FLOW ei siis ole absoluuttisesti hyvä asia, niin kuin ei mikään muukaan tässä maailmassa. Se on hyvä, koska se tarjoaa mahdollisuuden rikkaampaan ja merkityksellisempään elämään (Csikszentmihalyi, M. 1991, 62, 69-70).

Olen eri mieltä asiasta en siitä, että sitä voidaan käyttää väärin. Olisi mielenkiintoista miettiä sitä, miten paha tehdään vastakohtana sille mitä tehdään Nytissä ilman minää ja ajatusta. Onko niin, että paha tehdään aina ajatellen eli minän avulla, mutta Ajaton ja minätön teko on aina hyvän ja pahan yhdistelmä eli Hyvä ilman ajatusta, Absoluuttisen hyvä.

213. Mistä ja miten FLOW syntyy

FLOW-kokemukset voivat liittyä peleihin ja leikkeihin, urheiluun, taiteisiin tai uskonnollisiin rituaaleihin. Sen voi kokea omassa työsään, ihmissuhteissaan, perheessään tai yksin ollessaan (Csikszentmihalyi, M. 1991, 72-77).

Sen syntymiseen vaikuttaa ympäristö ja toisaalta yksilön kyky hallita omaa tietoisuuttaan (Csikszentmihalyi, M. 1991, 77-83).

Sosiaalisessa ympäristössä vallitseva arvojen ja normien puute kuten totalitäärisesti ohjattu yhteiskunta, joka pakottaa ihmisen vieraantumaan omista tunteistaan ja tavoitteistaan, ovat esimerkkejä ulkoisista tekijöistä, jotka estävät ihmisiä kokemasta FLOW-kokemuksia. Yksilöllisistä tekijöistä esimerkiksi keskittymiskyvyn puute, liika yrittäminen ja yli-innokkuus vaikeuttavat FLOW:n kokemista (Csikszentmihalyi, M. 1991, 83-86).

Harvinaisen sekava kuvaus. Tarkoitetaanko, että totalitaarisessa järjestelmässä on haittaavia tekijöitä. Puuttuuko siitä järjestelmästä arvot ja normit. Onko olennaista pelkästään omista tunteista ja tavoitteista vieraantuminen?

Mielestäni minän olemassaoloon liittyvät arvot ja normit. Jos ne ovat päällä ja ohjaamassa käyttäytymistä, ei ole olemassa vapautta kokea flow-nimistä kokemusta. Toisaalta totalitaarisessa systeemissä tavoitteet ja normit annetaan ylhäältä käsin, jolloin ihmiseltä puuttuu oma sitoutuminen. Sitoutumista osoitetaan pelkästään ulkoisin näytöin. Kysymys on siis samasta kuin oppivassa organisaatiossa, jos siellä ylhäältä käsin määrätään, että nyt kaikki oppivat.

Estävät tekijät ovat aina henkilökohtaisia. Esitetyt yksilölliset tekijät kuvastavat ylettömyyttä. Sen sijaan ei käsitellä eikä esitetä mitään konkreettista todellista estettä.

Ihmisissä on eroja sen suhteen miten he pystyvät kokemaan em. kokemuksia. Keskittymiskykyiset saavat sellaisen kokemuksen helpommin. Kyse ei ole perinnöllisyyden kautta tulevasta kyvystä. Keskittymään voi oppia. Kasvatuksella näyttäisi olevan merkittävä osuus onnen kokemiseen (Csikszentmihalyi, M. 1991, 86-89). s. 23

Jos keskittymiskyky on ydin, kenellä sitä on vähiten? Mitä keskittyminen tarkoittaa? Mikä keskittymistä asiaan, tehtävään tai vastaavaan yksityiskohtaan estää? Onko ajatuksen laukkaaminen ja poukkoilu merkki keskittymisen puutteesta? Mikä estää ihmistä nukkumasta eli keskittymästä pääsemään tiettyyn lepotilaan? Ajattelu eli minä-ajatukset! Kenellä on eniten minä-ajatuksia ja pyyteellisyyttä? Periaatteessa niin on ihmisellä, joka on kaikkein epämääräisin oman itsensä hyvyyden ja riittävyyden suhteen, joka on koko ajan etsimässä hyvää, nautintoa tai välttämässä pahaa, minän tyytymättömyyttä lisäävää ja sen arvoa laskevaa.

Helpoin tapa aloittaa elämänlaadun kohottaminen eli FLOW-kokemusten lisääminen, on keskittyminen aluksi oman kehon ja aistien hallintaan. Juokseminen saattaa tuottaa em. kokemuksia. Liike itsessään ei tuota FLOW:ta, vaan siinä on aina oltava mieli mukana. Lihasten ja aivojen on osallistuttava tasapuolisesti, muuten ei FLOW:ta synny (Csikszentmihalyi, M. 1991, 94-96). Kävely, tanssi, seksi, jooga tai judo. Näöstä, hajusta, mausta.

Mitä monotoninen liike tekee ajattelulle? Se hiljentää ajatuksen ja antaa tilaa kokemukselle. Onko laadussa kysymys paremmasta? Jos on, silloin sillä ei ole mitään tekemistä Todellisen Kokemuksen kanssa, koska minättömässä tilassa ei ole suhteellisuutta eikä vertaamista, se on.

Jokainen voi kokea FLOW:n (Csikszentmihalyi, M. 1991, 97).

Nautinto ei riipu siitä mitä tekee vaan miten tekee (Csikszentmihalyi, M. 1991, 99).

Ei ole kyse miten tekee, vaan miten pääsee oikeaan tilaan tehdäkseen.

Fyysinen ohella FLOW ilmenee mielen tasolla.

Se ilmenee aina mielen tasolla. Välineenä voi olla fyysinen tekeminen.

FLOW:n kokemiseen liittyy ajatus jatkuvasta oppimisesta. Muodollisen oppimisen jälkeen tähdätään syvällisempään ymmärtämiseen, mitä itsen ympärillä ja itsessä tapahtuu (Csikszentmihalyi, M. 1991, 141-142).

Jatkuva oppiminen on jatkuvaa kehitystä eli taustalla on siis jatkuva tyytymättömyys itseen. Ihmisen tavoite ei ole olla jatkuvasti tyytymätön vaan löytää tila, jolloin voi olla Lopullisen Tyytyväinen ja Riittävä minässä. Periaatteessa menetelmän ydin on siis Päämäärän löytäminen, mutta oltaessa sinne matkalla ja tilapäisesti sellaisessa tilassa, että tietoisuus on parantunut täydellisestä sokeudesta, voidaan tyytyä parantuneeseen ymmärtämiseen ja oppimiseen.

214. Miksi toiset nauttivat ja toiset kärsivät

Ihmisen on otettava elämä haltuunsa muuten se on tylsää ja epätyydyttävää. Työstä on mahdollista nauttia, vaikka sillä tekeekin toisen rikkaaksi. Ihminen, joka oppii nauttimaan työstään ja lakkaa tuhlaamasta vapaa-aikaansa huomaa pian koko elämänsä muuttuneen paljon aiempaa tarkoituksellisemmaksi (Csikszentmihalyi, M. 1991, 162-163).

Löytääkö ihminen siis elämän tarkoituksen FLOW:n avulla? Mikä se on tai mikä se on tässä esitetyn perusteella? Ainut mitä on esitetty on, että elämän tarkoitus on nautinto ja onnellisena oleminen. Psykologian mukaan ihminen tavoittelee nautintoa ja pyrkii välttämään pahaa, pelkoa. Jos tässä on kyse samasta nautinnosta, kysymys on suhteellisesta tavoitteesta eli paremmasta. Toisaalta nautinto ja pelko ovat samalla akselilla eli pelko tekee nautinnon mahdottomaksi. Kyse on siis samasta tavoitteesta ja sen kahdesta tarkastelutavasta. Ihmisen ydin on siis yhä parempi elämä. Se ei ole Hyvä Elämä Lopullisena Tavoitteena, koska ajatus ei ymmärrä kehityksen eli yhä paremman etsimisen loppumista.

Toisaalta voidaan ajatella, että lauseissa on oppivan organisaation perustotuuksia. Jos sinä et voi olla se, jotka rikastuu, vaan sinun täytyy olla se joka rikastuttaa, sinun tehtäväsi on tehdä tilanteesta mahdollisimman hyvä. Jos löydät nautinnon työstä, sinun ei tarvitse käyttää vapaa-aikaa työstä toipumiseen ja jo siten sinä rikastat elämääsi.

Työ on usein pakkoa ja pakollista aineellisen hyvän saavuttamisen vuoksi. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla epämiellyttävää (Csikszentmihalyi, M. 1991, 144-145).

Työn määrä on hyvin suhteellinen. Se, joka saa työstä FLOW-kokemuksia, ei periaatteessa tee lainkaan työtä (Csikszentmihalyi, M. 1991, 143-145).

Tämä voisi olla oppivan organisaation "myynnin" perusperiaate. Haluatko sinä työskennellä tällä tavalla, jos se olisi mahdollista?

Työstä voi nauttia kehittämällä itseään, kehittämällä työtään tai tekemällä molempia. Tuottaakseen FLOW:ta työnkin on täytettävä samat FLOW:n edellytykset kuin muidenkin toimintojen. Ennen kaikkea sen on oltava autotelistä eli itse itsessään nautittavaa (Csikszentmihalyi, M. 1991, 144-150). Ei ole oleellista mitä tekee, vaan miten tekee.

Oppivan organisaatio-ajattelun ydin.

Oikeastaan FLOW:ssa on kyse kaaoksen muuttamisesta harmoniaksi. Vastoinkäymiset ja hallitsemattomat asiat aiheuttavat mielen kaaosta. Opittava hallitsemaan kaaosta. Kontrolloitava kontrolloimatonta. Löydettävä negatiivisestakin palautteesta positiivinen palaute. s. 25

Kaaos, joka on kaaosten kaaos on ihmisen oma mieli, joka sekään ei periaatteessa ole kaaosta, vaan hyvin johdonmukaisesti organisoitua pyyteellistä toimintaa ja riittävyyden takaavan löytämistä. Periaatteessa FLOW tulee siitä, että em. toiminta Nähdään ja se loppuu siihen.

Kun vastoinkäymisistä selvitään, ne eivät enää olekaan pahoja asioita. Toisaalta auttaa se, että nähdään, että muillakin on ongelmia ja hekin selviävät niistä.

Miksi toiset stressautuvat asioista, joista toiset ammentavat uutta voimaa ja intoa. Vastaus on yksinkertainen. He muuttavat tilanteen FLOW:ta tuottavaksi kokemukseksi ja nauttivat elämästä ja työstä. Seuraavilla seikoilla näyttää olevan yhteys tällaiseen kykyyn:

- Epäitsekeskeinen itsevarmuus: käyttää energiaa ei vastustamiseen vaan elämiseen sopusoinnissa ympäröivien voimien kanssa. Pyrkivät parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja keskittyvän oman elämän todellisuuteen. Luottavat itseensä, ympäristöönsä ja omaan paikkaansa siinä.

- Maailmaan keskittyminen: Katselee oman navan asemasta kaikkea ympärillään. Tietoinen mahdollisuuksista ja pystyy olemaan objektiivinen. On avoin joka suuntaan.

- Uusien ratkaisujen löytäminen: Tarkastelee asioita kokonaisvaltaisesti myös omaa itseään. Ei sulje mitään pois. Kaikkea voidaan harkita muutettavaksi. Etsii avoimesti uusia strategioita. (Csikszentmihalyi, M. 1991, 203-208).

Kysymys on Maslowin luovasta elämänasenteesta tai poikkeuksellisesta potilaasta ja selviytyjästä. Ydin on siis suhde minään ja sen ratkaisemisesta.

- "Autotelinen ihminen" (itse itsessään hyvä): kääntää potentiaaliset uhat nautittaviksi haasteiksi ja säilyttää sisäisen tasapainon. Tylsistymättömyys, ahdistumattomuus ja FLOW:n miltei jatkuva kokeminen. Asettaa itse elämänsä päämäärät.

- Tavoitteiden asettaminen: Selkeät ja varmat tavoitteet. Itse valitut. Tietoisuus vahva. Sitoutuu tavoitteisiin voimakkaasti. Toisaalta voi muuttaa tavoitteita joustavasti. On yhtä aikaa päämäärätietoinen että joustava. s. 26

Huom dikotomia - kahtiajakautuneisuus kuten luovuus, poikkeuksellinen potilas, jne

- Paneutuminen ja syventyminen: Tasapaino tavoitteiden ja taitojen välillä, ympäristön havainnointi ja toiminnan sopeutuminen tehtyihin havaintoihin.

Voiko olla tasapainoa tavoitteiden ja taitojen välillä ilman jonkin asteista itsensä tuntemista? Millainen tilanne on, jos ihminen tuntee itsensä?

- Keskittyminen siihen mitä tapahtuu: Täydellinen keskittyminen, mieli ei harhaile. Oman itsen ja sen miltä näyttää pohdiskelu on täysin väistynyt, tilalle on tullut keskittyminen "koko sydämellä". Sijoittaa psyykkistä energiaa siihen ympäristöön, systeemiin, jossa hän on mukana ja saavuttaa tämän liiton kautta entistä korkeampia tasoja.

Milloin ihminen pääsee tilanteeseen, ettei minällä ole mitään mielenkiintoa ihmiselle itselleen? Hän tuntee itsensä. Miltä näyttää liittyy pyyteeseen. Ei siihen miten on vaan mikä sen vaikutus on.

Mielenkiintoinen kommentti on energian "vuotamisesta". Ilman muuta on totta, että ko. henkilö vaikuttaa ryhmäänsä ja asiakkaisiinsa. Nytissä eläjä ei säästä, koska seuraava nyt pitää huolen itsestään. Toisaalta hänellä on energiaa vaikka tuhlata, koska hän ei tuhlaa sitä minä-pyyteisiin ja -ajatuksiin.

- Nauttiminen välittömistä kokemuksista: Jokainen hetki on hyvä. Nauttiminen pienistä asioista.

215.FLOW ja elämän tarkoitus

Lopullinen askel on kaikkien tavoitteiden sitominen yhteen, todellisen tavoitteen löytäminen, koko elämän muuttaminen kokonaisvaltaiseksi FLOW:ksi. Kun on päämäärä, joka on riittävän haastava koko elämän tavoitteeksi ja josta kaikki muut tavoitteet ovat loogisesti johdettavissa, ja investoi kaiken energian sellaisten taitojen kehittämiseen ja hiomiseen, joilla päämäärä on saavutettavissa, on löytänyt tasapainon tunteen ja toiminnan välille, on saavuttanut tilan jossa kaikki elämän erilliset alueet tulevat yhdeksi ja tulevat tarkoituksellisiksi niin historian ja nykyhetken kuin tulevaisuudenkin näkökulmasta (Csikszentmihalyi, M. 1991, 214-215).

Miten on selitettävissä, että Csikszentmihalyin tietää tämän, mutta ei tiedä kaikkia niitä asioita, jotka minä olen kertonut. Tekeekö hän kompromissin seikkailu-kokemuksen suhteellisuudessa ja ymmärtää kuitenkin Kaiken vai eikö hän osaa silti selittää, vaikka hän ymmärtää Kaiken? Uskoisin jälkimmäiseen.

Pienen lapsen spontaanisuus on FLOW:ta. Ei tarkoita että lapsi olisi koko ajan onnellinen, mutta hän on harvoin onneton ilman hyvää syytä. Aikuinen ihminen on ainut eläin, joka voi olla onneton ja tyytymätön, vaikka kaikki hänen biologisesti määräytyvät tarpeensa olisivat tyydytetyt. Emme voi etsiä ratkaisua elämäämme lapsen maailmasta. Kun omena on poimittu pahan tiedon puusta, ei paratiisiin enää ole paluuta (Csikszentmihalyi, M. 1991, 227-230).

On yllättävää, että C. ymmärtää ja käyttää samoja sanoja. Toisaalta hänen ymmärtämättömyytensä näkyy siitä, ettei hän sano hyvän ja pahan tiedon puusta eli että hyvä kuuluu samaan tietoisuuden, ajattelun järjestelmään. Siis inhimillinen ajatuksen tajuama hyväkin on "pahaa" kun ajatellaan Hyvää.

Hän on oikeassa, ettei aikuinen voi löytää Täydellistä Kokemusta kuten lapsi. Syys on se, että aikuisen on löydettävä se aikuisena eli ratkaistava se painolasti, jonka aikuinen on luonnollisella tavalla saavuttanut.

Mielenkiintoinen keksintö on biologinen tyydytetty tila ja siitä huolimatta vallitseva riittämättömyys. Se on se automaattisesti käyttöjärjestelmän avulla saavutettu riittämättömyyden tila eli mikään suhteellinen ei ole tarpeeksi, ja vain Täydellinen Riittämättömyys lopettaa etsimisen.

Elämänsä suuren päämäärän voi löytää omista kokemuksista. Usein ajatellaankin sen olevan seurausta lapsuuden traumoista. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan ole oleellista se, mitä itse asiassa on tapahtunut, vaan se, miten se on ymmärretty ja tulkittu. s. 27

Kuvaa ymmärtämättömyyttä. Ilmeisesti tarkoitetaan, että suuren päämäärän oleminen piilossa johtuu lapsuuden traumoista. Siis ei ymmärretä, että suuri päämäärä on ajatuksen hyvän ja pahan tietoisuuden eli suhteellisuuden takana piilossa. Tosin se miten ihminen on elänyt, millaisen kasvatuksen hän on saanut, ja ennen kaikkea millaiset ovat olleet hänen kohtukokemuksensa kuudesta kuukaudesta yhdeksään kuukauteen vaikuttavat siihen, miten piilossa suuri päämäärä on.

Tämän päivän ja tulevaisuuden haaste onkin löytää yhtenäisyys ja ykseys, muihin ihmisiin ja luontoon menettämättä kallisti ansaittua itsenäisyyttä (Csikszentmihalyi, M. 1991, 239-240. s. 28

Tyypillistä sekoilua. Minuus on erottautumista. Kaikkeus on todellista. Siis minuus on harha, joka ei ole todellista, vaan kuvitteellista, ja se häviää samalla tavalla pelkästään Näkemällä.

22.Millaiset edellytykset SET-koulutus tarjoaa FLOW-kokemuksille

SET on voimakkaasti elämyksellisyyteen ja omaehtoiseen, useimmiten ryhmässä tapahtuvaan kokemiseen perustuva koulutusmenetelmä.

FLOW-kokemusten todennäköisyyttä SET-koulutuksessa tutkittiin kyselyillä. Pyrittiin selivittämään (Liite 1.) Millaiset edellytykset koulutus oli tarjonnut FLOW-kokemuksen synnylle. Pohjana käytettiin Raimo Lindhin tekemää (1995b, 71) tiivistelmää FLOW-kokemuksten ehdoista.

Mielestäni täysin järjetön kysymys, koska koulutettavat ja yleensä ihmiset eivät tiedä siitä mitään. Yleensä ihmiset eivät edes tiedä ovatko he onnellisia tai tyytyväisiä.

Väitteitä. Jos yhtyvät väitteisiin, sitä paremman edellytyksen koulutus tarjoaa FLOW-kokemuksen saamiseen.

Kartoitettiin ryhmähenkeä ja sen parantumista. Työttömiä nuoria n. 19 v. s. 29 Toinen ryhmä aikuisia tiimikoulutuksessa n. 34 v.

Koulutus koettiin myönteisenä. Yksimielisiä me-hengestä. s. 30

3. Johtopäätökset

SET ja FLOW kuuluvat yhteen. Elämyskoulutus tarjoaa hyvä edellytykset FLOW-kokemusten synnylle. FLOW on elämyksellisen oppimisen huipentuma.

FLOW voi muuttaa ihmisen koko elämän. Ei ole automaattinen seuraus FLOW-kokemuksesta. Sen merkitystä ei tule kuitenkaan aliarvioida. FLOW ei myöskään seuraa automaattisesti SET-koulutuksesta.

Edellisestä lauseesta olen eri mieltä. Jälkimmäisestä samaa mieltä.

FLOW:n voi kokea mainiosti ilman SET-koulutusta. Siitä huolimatta ne sopivat yhteen. SET up and FLOW! s. 31

Lähteet

Cavén, S. 1995. Seikkailutoiminnan historia. Teoksessa Aaltonen T. (toim.) Seikkailuohjaajan käsikirja. Helsinki: Lasten Keskus Oy.

Csikszentmihalyi, M. 1991 Flow. The Psychology of Optimal Experience. New York: Harper Perennial.

Del Masa, R, 1991. Sosiaalipedagoginen viitekehys kriittis-emasipatorisen teorian valosssa. Julkaisematon moniste.

Hämäläinen, J. 1995. Sosiaalipedagogiikan oppihistoriallinen kehitys Saksassa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 26. Kuopio: Kuopion yliopisto.

Hämäläinen, J. 1996. Sosiaalipedagoginen strategia koulutuksessa ja työstä syrjäytyneiden ja syrjäytysuhan alla elävien nuorten auttamiseksi. Snellman instituutin arkistosarja 1/1996. Kuopio: Snellman instituutti.

Hämäläinen, J. 1996b. Luento Kuopion yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen sosiaalihuollollisesta sosiaalipedagogiseen - koulutusohjelma 14.03.1996.

Karppinen, S. 1996. Elämyspedagogiikka sopeutumattomien erityisopetuksessa. Teoksessa Siljander, S. & Ulvinen, V-M (toim.) Syrjäytymisestä selviytymiseen: vaikeuksien kautta elämänhallintaan. Oulu: Oulun yliopisto.

Lind, R. 1995. Suggestiopohjaista pedagogiaa suomalaisittain. (toim. Raimo Lindh ja Kirsi Mustonen). Helsinki: Helsingin yliopisto, Vantaan täydennyskoulutuslaitos.

Lindh, R. 1995b. Mielikuvaoppiminen erityispedagogiikan laadun uudistajana. Erityisopetuksen tutkimus- ja menetelmätieto 3/95. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuslaitos.

Schoel, J., Prouty, D. & Radcliffe, P. 1988. Islands of Healing. Hamilton: Project Adventure, Inc.

Telemäki, M. 1995a. Elämyksistä onnistumisen kokemuksia. Nuorten Palvelu ry:n tiedote 2/1995. Kuopio: Nuorten Palvelu ry.

Telemäki, M. 1995b. Seikkailun isä Kurt Hahn. Lapsen Maailma 2/1995. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Tiainen, P. 1995a. Elämyspedagogiikan alkuajat. Nuorten Palvelu ry:n tiedote 1/1995. Kuopio: Nuorten Palvelu ry.

Tiainen, P. 1995b. Outward Bound toiminta. Seikkailukasvatus 1/1995. Helsinki.: Lastensuojelun Keskusliitto, seikkailuturvallisuusprojekti.

Liitteet

Kysysmykset:
1. Koin koulutuksen päämäärän selkeäksi.

2. Minulla oli koulutuksen aikana tilaisuuksia asettamani päämäärän saavuttamiseen.

3. Koulutuksen aikana kaikki aistit ja mieli keskittyivät siihen mitä tehtiin.

4. Ajattelin omaa itseäni tavallista vähemmän, välillä en lainkaan, minä-tietoisuuteni/- keskittyneisyyteni oli tavallista vähäisempää. (tr. laitoin tavuviivan.)

5. Koulutus tuotti minulle nautintoa.

6. Toiminta itsessään muodostui palkitsevaksi.

7. Sain onnituessani nopeaa ja välitöntä palautetta.

8. Ryhmähenki ja "me"-tunne parantui ja vahvistui.

9. Koulutuksessa vallitsi tasa-arvo ja keskinäinen kunnioitus. 1. 2. 3. 4. tavoite oli 1.

Original file name: 9611kiisk

This file was converted with TextToHTML - (c) 1995 Logic n.v. - Kris Coppieters