(Huomautus: Tällä värillä merkityt osat ovat minun omia kommenttejä periaatteessa itselleni sekä vaimolleni!)
Osa 1 ITSESI JA MUID
1. Ryhmän arvoitus 2
2. Osallistuminen 5
3. Kommunikointi 11
4. Vaikuttaminen 15
5. Ongelmia ja ristiriitoja 17
6. Työkyky ja luovuus 20
7. Mietittävää ryhmille 21
Björne, Ralf, Grahm, Åke, Rostvall, Bengt, Ryhmä: Kirja siitä, mitä ryhmässä todella tapahtuu ja miksi. Management Press ja Insinööritieto Oy. Insinööritieto Oy 1981.
Takakansi: Ryhmällä on kaksi tärkeätä tavoitetta. Sen on oltava hyödyllinen ympäristölleen ja jäsenilleen. Kehittyäkseen ja ollakseen hyödyllinen ryhmä tarvitsee niin järjestystä, tietoa ja sopeutumista kuin murtautumista tuntemattomaan, uhmakkuutta, muutosta.
961111 Ryhmän on välttämätöntä olla hyödyllinen ympäristölle vain siinä mielessä, jos ryhmä on saanut ulkopuolisen toimeksiannon, kuten esimerkiksi, että ryhmän on koonnut yrittäjä. Onko ryhmä hyödyllinen ulkopuolelle, ympäristölle silloinkin, kun se etsii pääasiassa omaa hyötyään? Onko ympäristössä oltava hyödyn mittaaja, eli ryhmän toiminnasta konkreettisesti hyötyvä taho, vai puhutaanko ympäristöstä yleensä?
Onko ryhmän oltava pakosta hyödyllinen jäsenilleen? Ryhmä on saanut ulkopuolisen antaman tehtävän, mutta ei saa hyötyä itselleen, miten käy? Ryhmä työskentelee, mutta joko se ei ole tehokas tai se voisi olla vielä tehokkaampi. Voidaan siis väittää, että jos ryhmä ei koe olevansa hyödyllinen itselleen ja sitä kautta yksittäisille jäsenille, se ei toimi hyvin. Monelleko jäsenelle ryhmän on oltava hyödyllinen ollakseen hyödyllinen ryhmälle? Onko olemassa sellaista todellista kokonaisuutta kuin ryhmä nauttimassa hyödystä, vai nauttivatko vain yksittäiset ryhmän jäsenet hyödystä?
Onko lauseessa kysymys ryhmän olemassaolosta. Eli ryhmä tulee olemaan tulevaisuudessa edellytyksellä, että siitä on hyötyä jäsenille ja ympäristölle.
Eli em. paksunnettu lause tuntui oleelliselta silloin, kun vilkaisin takakantta, mutta nyt se tuntuu liian ympäripyöreältä.
Esipuhe: Kirja on kertomus siitä, miten ryhmät kehittyvät ja mitä ryhmälle ja sen jäsenille saattaa tapahtua.
Voiko ryhmälle tapahtua muuta kuin että se joko on tai ei ole? Eli ryhmä on abstrakti, se ei tunne.
Ryhmäpsykologia on monimutkainen ja abstrakti tieteenala.
Sisältö:
1. Ryhmän arvoitus
- työskentelemme, elämme ja kuulumme ryhmiin
11. Pois yksinäisyydestä
- eri syistä kiinnostuneita ryhmistä, kuuluvat ryhmiin
- työskentely tehokkaampaa, tuottavampaa
- poistaa vieraantuneisuutta ja yksinäisyyttä
- parempi tapa kehittyä, kypsyä älykkääksi
ja vastuuntuntoisemmaksi
- kasvaa sosiaalinen tietoisuus ja oppii solidaariseksi
- toiset epäilevät, ovat kriittisiä,
kollektivismia, persoonallisuus latistuu
- huonoja kokemuksia. s. 10
12. Ihminen on laumaeläin
- ihminen mielellään hakeutuu toisten ihmisten pariin:
turvallisuus
- maailman monimutkaisin kieli syntynyt
- ulkopuolelle jääminen tuhoisaa, pelottavaa.
Pahin rangaistus on, kun ihmisestä tulee ryhmässään "läpinäkyvä" eli elävältä kuollut.
13. Me olemme siis laumaeläimiä
Meillä on suhteellisen hyvä käsitys omasta identiteetistämme.
On oikein vain, jos sillä ei tarkoiteta itsensä tuntemista, sillä se on maailman vaikein asia.
Tai pikemminkin minulla on selvä käsitys siitä, kuka minä olen, mistä minä tulen ja mihin olen menossa. Minä ajattelen ja mietin näitä asioita.
Aamen - miten tämä on ymmärrettävä. Niinkö että mietitään, mutta ei saada selville Kaikkea, vaan jotain, ja kuvitellaan, että se se on.
Identiteettikäsityksemme eli tietoisuutemme omasta itsestämme, saamme toisilta ihmisiltä. Pienryhmiltä: perhe, ystävät, työryhmä.
Saamme sen aluksi vanhemmiltamme ja muita kanssaihmisiltä. Muodostamme oman hapuilevan kuvan, johon liitämme muiden kommentteja. Tutkimme ja tutkimme, sekä kehitämme mutta ennen kaikkea toivomme. Aikuisella ihmisellä on esimerkiksi hyvän teon yhteydessä aina sekä oma että toisten käsitys. Minulla on hieno auto toiset ihailevat sitä ja minä ajan tyylikkäästi ja saan ihailuja osakseni. Itse on vähän ajan päästä enää ole tyytyväinen. Mikä silloin on toisten ihmisten ihailun merkitys minun hyvyyttäni, identiteettiäni arvioitaessa? Totuus on, että toisten ihailu antaa lohtua, mutta oma tietoisuuteni johtaa minut hakemaan aina lisää ja lisää. Mitä se kertoo identiteetistä? Onko oleellisempaa hetken tyytyväisyys vai jatkuvasti toistuva kehittymis-, kasvu-, muutospyyde eli joko tiedon tai rahan lisäsaaminen.
Ryhmä vaikuttaa meihin enemmän tai vähemmän koko ajan.
14. Pienet ryhmät ja suuremmat
Olemme osa sosiaalista yhteisöä ja riippuvaisia toisista ihmisistä sekä aineellisesti että henkisesti.
Pienryhmä vai suurryhmä?
Miten ryhmä hoitaa jäsenensä?
Miten päätökset tehdään ja miten
ryhmää johdetaan?
Mikä on ryhmän tavoite?
Mikä on ryhmän suhde muihin ryhmiin?
Ryhmä ei ole mikään yksittäisilmiö, vaan on olemassa monia eri muotoja. s. 11
15. Kasvotusten
Pienryhmä, henkilökohtainen tapaaminen, tutustutaan toisiin ihmisiin.
Laajat yhteisöt vaikuttavat pienryhmän tapahtumiin. Ulkoinen uhka => hajoaminen ja uusi liittyminen. Erotetaan jäsen. Johto erotetaan. Omien etujen ajaminen johtaa hajoamiseen.
Ryhmässä enemmän kuin 10 jäsentä => jakautumista pienryhmiin. Mukavampaa. Yhteenkuuluvuus syntyy yhteydestä, läheisyydestä. Miltei luonnonlaki. Turvallisuus.
Lähikontakti ei aina onnistu eikä turvallisuudentunne täyty.
16. Kenen tavoite on ryhmän tavoite?
Ryhmällä pitää olla yhteinen tavoite, muuten ei pitkäaikainen. s. 12 Kaikki pitävät tavoitetta mielekkäänä. Voi olla yksinäisyyden välttäminen, ystävällisyyden osoittaminen.
Ryhmäongelma syntyy kun väsytään, ei kiinnosta enää yhtä paljon.
Tavoite hyväksytään tai ainakin otetaan omaksi. Ylhäältä määrätty tavoite tuo ongelmia. Suhtautuminen tavoitteeseen muuttuu ajan oloon. Hyväksytäänkö muutos sisällä ja ulkona. s. 13
17. Ryhmä elää omaa elämäänsä
Ryhmällä oma sielu ja oma tahto. Voiko olla niin, etten pidä ryhmästä sen asemasta ette pidä ryhmässä olevista yksittäisistä ihmisistä. Onko ryhmä vain abstraktio?
Ryhmä on enemmän kuin jäsentensä summa. Tuntuu oikealta. Voiko ryhmä tuntea itsensä toimintakyvyttömäksi? Ihmiset epävarmoja työn suhteen tai toistensa suhteen. Kaikki tämä epävarmuus yhtyy.
Jos ryhmällä on oma elämä, sitä voidaan kehittää. Oppii toimimaan tehokkaammin.
Tuntuu esittävän ainoana perustana sen, että on enemmän kuin jäsentensä summa. Onko niin, että ongelmat ovat ihmissuhdeongelmia, mutta ne nimetään ryhmäongelmiksi, koska se on turvallisempaa, ryhmä ei esitä mitään, vaan yksittäiset ihmiset.
18. Sopeutumistako?
Mitä tapahtuu ryhmän jäsenille
ryhmässä?
Sopeutuvatko he ryhmän työskentelytapaan?
- yhdenmukaistumiseen
- mukautumiseen
- ei rehellisiä mielipiteitä
Jokainen sopeutuu - ryhmän vaikutus kasvaa. Nuorisoryhmä - sopeutuminen - yksin jääminen. Aikuinen ja poikkeavuus - ei suosittu, petturi.
Tarvitaan sopeutumista, mutta myös aloitteita ja persoonallisuutta.
19. Valtapeliä
- ylläpidetään järjestystä
- jäsenet kurissa
- jäsenet solidaarisina
- askelia tuntemattomaan
- niskoitteleviakin tarvitaan.
Kilpailevia voimia: ryhmädynamiikka - voimapeliä - ryhmän monet voimat.
Näkemys ryhmädynamiikasta: Ryhmällä on kaksi tärkeää tavoitetta. Sen tulee olla hyödyksi sekä ympäristölle että jäsenilleen. Pystyttävä kehittymään, jotta kykenee tehtäväänsä että tyydyttämään jäsentensä osallistumisen tarpeet. Siksi sopeutumisen ja aktiivisuuden välinen ristiriita on positiivinen s. 15 ja se on pyrittävä säilyttämään ryhmässä.
110. Sinä olet, mitä toiset luulevat sinun olevan
Ryhmän jäsenillä on eräs perusongelma, josta tulee myös ryhmän ongelma. Heidän tapansa toimia riippuu siitä, miten he uskovat toisten suhtautuvan itseensä ja arvostavan heitä.
- käyttäydyt helposti niin kuin kuvittelet ryhmän jäsenten sinusta ajattelevan - olet hiljainen - hiljennyt entistä enemmän - hiljaa oleminen on sallittua. Tiedostamatonta.
Etua ryhmällä että jäsenten oma käsitys itsestä sekä toisten mielipiteet toisista ovat samansuuntaisia. Väärinkäsitysten selvittäminen (asioiden selvittäminen) auttaa ryhmän kehitystä. s. 16
111. Keskustelun aiheita
Minkälainen on tehokas ja hyvä ryhmä? Näkemyksiä puitavaksi.
- On työskenneltävä ilman kiinteää työnjakoa.
- On pysyttäydyttävä asiakysymyksissä ja vältettävä tunteiden ilmaisemista ja periaatekysymyksiä.
- Hiljaisuus ryhmässä on myöntymisen merkki.
- On yritettävä selvittää ristiriidat avoimesti ja on pyrittävä yksimielisyyteen, eikä pidä tyytyä enemmistöpäätöksiin.
- Kompromissi on parempi kuin keskustelu erimielisyyden aiheesta.
- On oikein, että se joka tietää eniten, päättää asioista.
- On keskusteltava yhteistyökysymyksistä, vaikka ne olisivatkin vastenmielisiä.
- Jokaisella on velvollisuus ilmoittaa olevansa tyytymätön ryhmään, ellei viihdy siinä. s. 19
2. Osallistuminen
Hyvin työskentelevän ryhmän jäsenet osallistuvat ja ovat kiinnostuneita. Aktiivinen osanotto on tärkeää.
Edellä esitettiin yksi ryhmän ongelma: jäsenillä on eri näkemys ryhmän työskentelyn tarkoituksesta. Tällainen ristiriita on lamaannuttava.
Mikä helpottaa ja vaikeuttaa osallistumista.
961111 Mikä on laivalla ravintolahenkilökunnalla näkemys työskentelyn tarkoituksesta? Jos tarkoitus on aikaansaada tyytyväinen asiakas, ja kaikki muut tarkoitukset on alistettava sille, miten käy, jos ei tiedetä, mikä tekee asiakkaan tyytyväiseksi?
21. Uteliaisuus ja epävarmuus
Tilanne: Uusi ryhmä - toisia tunnemme toisia emme tunne. Oletamme tuntevamme ryhmän tehtävät. Luottavaisina mukaan. Meillä on tietty asenne, jota leimaa uteliaisuus ja myönteiset odotukset. Koska on kuitenkin kyse uudesta ryhmästä, mukana on epävarmuutta - puhuvatko, hyväksyvätkö, ymmärtävätkö, uusien ihmisten tapaaminen.
Tyypillinen tilanne ryhmän alkuvaiheelle - kahdenlaisia tunteita ja asenteita: uteliaita ja epävarmoja. Halukkuutta on sekä ei ole. Uteliaisuus ja myönteiset odotukset pakottavat aktiivisuuteen - ryhtymään työhön. Epävarmuus kieltään toimimasta.
Kilpailevia voimia. Kilpailun tulos voi olla vaikuttava. Kuka ottaa vastuun? Vältetään ehkä kontakteja ja yhteistyötä. Puuhataan toissijaisten asioiden kanssa. Psykologinen ongelma muutetaan tekniseksi asiaksi, työjärjestykseksi. Edellistä uteliaisuus- ja epävarmuus-teema ei lausuta juuri koskaan julki, vaan se peitetään teennäisellä kohteliaisuudella ja huomaavaisuudella.
Ryhmän alkureaktiot ovat "normaaleja" ja tärkeä ryhmän kehityksen vaihe. Ongelma on vakava ja se vaatii toimenpiteitä. Se ei saa olla liian pitkäaikainen. Jos niin kuitenkin käy, se vaatii joltakin ryhmän jäseneltä erikoispanoksen. s. 19
22. Jokainen ajattelee vain itseään
Miten selviät epävarmuudestasi tavatessasi uusia ihmisiä? Epävarmuutesi vaikuttaa sinuun - käyttäytymiseesi - suojaudut itsekeskeisyyteen, itsekkyyteen. Se ei ole ryhmälle hyödyksi. Pyrit eroon epävarmuudesta - tietoisesti, tiedostamattasi. Haluat ratkaista epävarmuuden synnyttämän oman ongelmasi. Energiaa ei riitä ryhmätyöskentelyyn.
Tässä on yksi keskeisimpiä ryhmätyön estäjiä myös muulloin kuin alussa, jos lähtökohdaksi otetaan, ettei kenenkään minä ole riittävä, silloin ryhmässä olemista ja työskentelyä käytetään oman ongelman ratkaisemiseen tiedostamattomasti, jolloin energiaa ei riitä esimerkiksi asiakkaan tai kanssaryhmäläisen tekemiseen tyytyväiseksi tai ryhmätyöhön.
Kaikki painivat yleensä yksin epävarmuutensa kanssa. Kätkeminenkin vie energiaa. Keskitytään itseen. Jokainen ajattelee vain itseään: Mitä saan ryhmästä? Vaikutusvaltani suuruus? Miten lähelle haluan päästä ihmisiä? Miten paljon voi luottaa?
Itsensä ajatteleminen on luonnollisin ja tärkein asia, joka ihmisellä on, joten se ei voi olla negatiivinen asia, mutta jos se menee ylettömyyksiin, se häiritsee ryhmän tehtävän suorittamista ja sitä kautta ryhmän synnyttämää yhteishyötyä sekä epäsuorasti itselle saatavaa hyötyä. Minän hyöty on otettava mukaan ja valjastettava tehtävän suorittamiselle. Sitä ei saa missään tapauksessa ottaa pahaksi ja vältettäväksi asiaksi, koska silloin mennään hiekkalaatikko tilanteeseen, jossa lapsi pakotetaan jonkin hyvän arvon takia luopumaan luonnon vastaisesti omastaan.
Kysymykset liittyvät identiteettiin, valtaan, kontrolliin ja intimiteettiin.
Kysymys on minästä, minä arvosta. Minä on aina riittämätön. Ei ole riittävää identiteettiä - oman arvon tuntoa.
Kaikki pyrkivät selvittään em. asioita ryhmässä. Jollekin se on helpompaa jollekin vaikeampaa.
23. Miksi toimimme näin?
Tarpeemme ohjaavat toimintaamme. Toiminnan tarkoitus on tyydyttää tarpeemme - päästä tasapainoon.
Olen jo aiemmin sanonut samalla tavalla, eli tarpeen tyydyttäminen tarkoittaa pääsemistä pois puutostilasta - pahasta, tilaan, joka on +/-0 eikä siten välttämättä hyvä eli positiivinen. Mikä on ihmisen olennaisin puutostila, joka ei ole juuri muuten kuin tilapäisesti tyydytetty? Onko se minän riittävyys itselle?
Tarpeiden avulla selvitetään, miksi ihminen toimii kuten hän toimii. Käyttäytymisen ymmärtäminen lähtee tarpeiden ymmärtämisestä. Maslowin tarpeet ja niiden toteuttamisen järjestys. s. 20 Ruumiilliset, turvallisuus, sosiaaliset, arvostuksen tarpeet, itsensä toteuttaminen. Oleellista on, että ennen kuin päästään ylemmälle tasolle on alempi tyydytettävä.
24. Suhteet muihin
Kolmannesta askelmasta ylöspäin meitä kiinnostavat suhteemme muihin ihmisiin. Sosiaaliset tarpeet: toiminta ryhmässä, ystävien ja perheen kanssa. Ryhmän työjärjestyksessä on harvoin ryhmän jäsenten ongelmia. s. 21 Ne ovat tärkeitä ja ne esiintyvät rivien väleissä.
Osallistumisen ja yhteistyön esteet voi voittaa vain keskustelemalla.
Tämä on ryhmätyöongelmien tärkein poistaja. Etsitäänkö keskustelulla tulosta eli ongelmat poistavaa konkreettista ratkaisua? Se ei sinänsä poista niitä, vaan tuo ne esille ja ne häviävät yleensä jo sillä.
Jokainen painii omien ongelmiensa parissa. Ratkaiseminen vaikeaa.
Onko tässä se väärinkäsitys, että yhden ongelma on jotenkin ainutlaatuinen tai etteivät kaikki juuri sillä hetkellä paini saman ongelman parissa? Kaikilla on sama ongelma - minän riittämättömyys itselle.
Ongelmat on ratkaistava, jotta päästään eteenpäin. Eräs ryhmän tavoite on huolehtia jäsenistään - auttaa jäseniä ratkaisemaan ongelmansa ja tyydyttämään tarpeensa. Ensimmäinen edellytys on rohkeus keskustella.
Jos ryhmä pysyy antamaan jäsenelle tämän, ei ryhmätyölle ole olemassa mitään esteitä, koska kaikki muut seikat ovat sekundäärisiä. Tietenkin edellytyksellä, että ongelmassa ja ratkaisussa on kyse minän riittävyydestä itselle.
Todellisuus on nähtävä sellaisena kuin se on.
Tämä lause pätee ennen kaikkea minän riittävyyden ongelmaan. Jo sen näkeminen on merkki siitä, että se on ratkaisussa.
25. Roolien esittäjät
Ryhmässä rooleja - ikään kuin roolijako: hiljainen, päätöksentekijä, ideatykki, välittäjä, lohduttaja. Sukupuolirooleja.
Roolin löytäminen (tr: pukeutuminen) on turvallista ja myönteistä (tr: henkilön itsensä pelokkuuden kannaltako). Tietää mitä tehdä. Toiset tietävät mitä tekee. Rooli on samalla VANKILA. Esiintyy halua muuttaa roolia. s.23
Alkuvaiheessa haetaan turvallisuutta. Halutaan löytää oma rooli. Se mahdollistaa tehtävän toteuttamisen ja kiinnostumisen toisista ryhmän jäsenistä. Myöhemmin roolit saattavat johtaa väsymiseen. Muutokset rooleissa saattavat johtaa sekaannukseen, jännitykseen.
961112 Jos tutkitaan rooleja tai ryhmän jäsenten asemia muuten, tutkitaan vajavaista maailmaa, ryhmätyöskentelyä, ja yritetään löytää siitä sellaisia yhdistelmiä, että ryhmä saataisiin muuttumattomana ja vajavaisena toimimaan. Jos taas puhutaan itsensä tuntemisesta ja sen vaikutuksesta ryhmätyöhän, puhutaan oman roolin ja turvallisuusjärjestelmän Näkemistä ja sen tuhoamista sekä vankilasta vapautumista.
Rooleihin liittyy toisaalta arvot. Mikä on arvokkainta ja parasta, ihanteellisinta toimintaa. Mikä minä olen ja mitä minä haluaisin olla, miten minä suhtaudun siihen, joka jo toteuttaa minun ihannettani? Arvostanko vai kadehdinko?
Kehittyneessä ryhmässä voidaan sallia monen roolin esittämistä, toimitaan monella eri tavalla. Yksilön vapaus ryhmässä on lisääntynyt. Työteho lisääntyy. Edellytetään moninaisia toimintoja: virikkeitä, aloitteita, päätöksiä, tekoja.
Yksilö kokee itsensä vapaammaksi, ryhmän tunnelma on vapautunut. Onko siis yksilö- vai ryhmäasiasta. Ihanne näyttäisi olevan siis, että yksilö vapautuu ja uskaltaa olla Kaikkea.
26. Kriisien selvittäminen
Ryhmä samoin kuin yksilö voi kasvaa, kypsyä ja kehittyä tyydyttämään jäsentensä ja ympäristönsä tarpeet. Kehitys on harvoin rauhallinen. Kehitys on tunnepitoinen prosessi, joka etenee hyppäyksin. Rauhallinen ilmapiiri on ryhmän kuolemaa ilmentävä olotila. Puuttuu ideoita, kiinnostusta, ärtymys valtaa alaa. s. 24
Ryhmän em. tila on kriisi. Voi olla dramaattinen tai kivuton. Kiinnostuksen häviäminen on kriisin ilmoittaja.
27. Näin voidaan ryhmässä työskennellä - taulukko
Ryhmässä voidaan keskittyä eri asioihin. Esimerkkejä. Mikä on niiden arvo ryhmälle tai yksilölle?
1. tutkia jonkin asian käytännön
hyötyä
2. ilmaista ryhmätunteita
3. arvioida eri asioita
4. olla aggressiivisia
5. tehdä aloitteita
6. seurata ryhmän jäsenten työskentelyä
7. tutkia asioita
8. olla lukkiutuneita
9. hakea tietoa
10. esittää pelisääntöjä
11. keventää kiristynyttä ilmapiiriä
12. ripittäytyä
13. houkutella esille erilaisia mielipiteitä
14. kokeilla yksimielisyyttä
15. kilpailla
16. tehdä yhteistyötä
17. luodata syvälle
18. sovittaa ristiriitoja
19. hakea sympatiaa
20. antaa tietoja
21. pelleillä
22. ehdottaa eri työskentelymuotoja
23. vedota johonkin
24. vetäytyä jostakin
25. sanoa mielipide
26. rohkaista muita
27. hakea tunnustusta
28. tehdä yhteenvetoja. s. 25
Miten nämä ryhmässä
tekemiset voidaan jaotella?
1. on asioita jotka liittyvät ryhmän
tehtävään ja sen tehokkaaseen suorittamiseen
yhteistyössä tai ryhmän osana - normaaleja tekoja
2. on tekoja, jotka liittyvät ryhmässä olemisen
sosiaalisiin puoliin ja jotka joko edistävät
tehtävää tai haittaavat sitä
3. on tekoja, joita ei voi tehdä muuten kuin toisten ihmisten
kanssa tai välityksellä
28. Jätä tilaa toisen turvallisuudelle
Kriisin mahdollisuus, kun vanha ja tuttu tilanne joudutaan korvaamaan uudella ja vieraalla toimintatavalla. Kun ollaan vieraan tilanteen edessä - kriisinluonteinen siirtymävaihe. Hylätään turvallinen tapa toimia ja elää.
Ryhmällä uusi tehtävä - on löydettävä uusi työskentelymuoto. Roolijakojen muuttuminen. Jäsenten epävarmuustila.
Ratkaisuksi tulee jonkin muuttuminen - jonkin on muututtava. Turvallisuudesta on luovuttava.
Tässä on todennäköisesti yksi retki-asian vaikutus. Ihminen tulee turvallisesta, johon hän myös palaa, mutta joutuu siinä välillä turvattomaan ja uuteen tilanteeseen vaikkakin tuttujen kanssa. Eräällä tavalla tutut ovat tuntemattomia, koska heidän rooleistaan tai käyttäytymistään tässä uudessa tilanteessa ei ole tietoa tai takuuta. Roolit ja käyttäytyminen tuttujen kanssa muuttuu uudessa ympäristössä ja tämä uusi mahdollisesti vapautuneempi käyttäytyminen viedään vanhaan ympäristöön, joka onkin nyt sosiaalisesti erilainen.
Retkellä on siis samanlainen tunnelma, kuin jos työpaikalla tapahtuu jokin radikaali muutos, tai vaihdetaan työpaikkaa. Kyse on kriisistä.
Mistä nyt otetaan tukea. Ensimmäinen vaaratekijä on: TOIMINTAKYVYTTÖMYYS. Muistuttaa shokkitilaa - empimistä ja saamattomuutta. Paha olo. Vain yksi päämäärä eli pääseminen pois pahasta olotilasta.
Kuvaa elämää kokonaisuutena.
Toimintakyvyttömyydestä päästään eroon. Ongelma on silti jäljellä: teeskennellään, vähätellään, s. 26, kielletään, PAETAAN. Ihminen on kekseliäs. Vaaraksi tulee: DEPRESSIO. Alakuloisuus. Ilottomuus.
Avuksi tulee TODELLISUUDEN HYVÄKSYMINEN sellaisenaan. On ongelma. Sitä on ryhdyttävä selvittämään. Optimismi lisääntyy.
29.Taas ylöspäin
Edistyksen edellytys on todellisuuden hyväksyminen. Ideoita ja intoa. Selitetty kolme tapaa reagoida vaaraan: toimintakyvyttömyys, pako, depressio. Ovat vaaratekijöitä, koska ne voivat muodostua ylitsepääsemättömiksi ja ryhmä juuttuu johonkin tilaan. Toisaalta ne kuuluvat LUONNOLLISEEN RYHMÄN KEHITYKSEEN. Kehittyneellä ryhmällä on näitä kokemuksia ja ne auttavat sitä selviämään myös tulevista koettelemuksista. Niitä ei tule pelätä. Tunteiden annettava tasaantua. s. 27
Kriisin kehitysvaiheet: aaltoviivana
uuden vaikean tilanteen eteen joutuminen -> lamaantuminen -> kieltäminen, pakeneminen -> alakuloisuus -> todellisuuden hyväksyminen (pohja) -> ideoita -> kokeilua -> uusi tasapaino. s. 28
210. Mikä on osallistuminen?
Ryhmän jäsenten kiinnostukseen ryhmästä ja sen työstä liittyy erilaisia tunteita, iloa, intoa, epävarmuutta, lamaa, depressiota. Myös onnistuminen on tunnepohjaista. Tunteisiin liittyy eli ne heijastuvat myös siihen, miten ryhmä työskentelee tehtävänsä puitteissa , aktiivisesti ja osallistuvasti tai passiivisesti ja haluttomasti. Tunteet ja osallistuminen ovat kuin öljy koneelle. S. 29
Eli kysymys on yksinkertaisimmin sanottuna TYYTYVÄISYYDESTÄ.
3. Kommunikointi
Kommunikointi latinaa ja tulee sanasta communis, joka merkitsee "yhteistä". Merkitsee siis yhdessä tekemistä, jonkin jakamista - ajatus, elämys, tunne. Kommunikointikykymme on ehdottoman tärkeä yhteistyölle. Ilmaisemme asiat suoraan tai symbolein - sanoja, merkkejä, ruumiin kieltä.Kieli on kulttuurimme tärkeinä kommunikoinnin apuväline. s. 30
31. Molemminpuolisuus
Kommunikoinnissa tapahtuu monta asiaa samanaikaisesti. Annetaan merkki, tieto, signaali. Tietoinen tai tiedostamaton. Viesti otetaan vastaan aisteilla. Viesti tulkitaan ei vain oteta vastaan. Tulkinta antaa merkityksen. Vastaanottaja reagoi tulkintaansa. Vastaanottaja lähettää puolestaan viestin. Kommunikointi on molemminpuolinen tapahtuma. Viestin tulkinnalla on keskeisin merkitys.
32. Kieli
Kieli on opittua. Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu. Kieli, ajatus ja tieto ovat yhteydessä toisiinsa.
Sama kieli ei välttämättä johda ymmärretyksi tulemiseen. Sosiaalinen kasvatus, työ lyövät leimansa. s.31 Kokemukset. Viitekehys. Saman alueen ihmiset - viestintä helppoa. Kielelliset viitekehykset eroavat.
Ihmeellisintä on että yleensä ymmärrämme toisiamme ei niinkään se ettemme ymmärrä eli kommunikointivaikeudet tai -ongelmat..
Avuksi: Kuunteleminen ja selvittäminen. Kiireen poisto.
33. Kaksitasoinen kommunikointi
Tällainen keskustelu on mahdotonta. s.32
Kaikki keskustelut ovat kaksitasoisia. Sopusoinnuttomista keskusteluista ongelmia. Sanovat toista ruumis viestii toista.
34. Kätketyt viestit
Tuttu ihminen, ymmärrät kätketytkin viestit. Ymmärrät vähemmälläkin. Ryhmässä yhteistyön oppiminen ja sujuminen edellyttää tätä. Aktiivinen kuuntelu on epäitsekästä toimintaa. Oma epävarmuus esteenä. s. 33
35. Ohipuhuminen
Erityisen ikävä muunnos kommunikointihäiriöissä on ohipuhuminen. Ajatusten perille meno lähes mahdotonta. Johtaa harvoin mihinkään rakentavaan. Eivät kuuntele. Olettavat ettei toisella ole mitään järkevää sanottavaa. Kommunikoinnilla saatetaan lisäksi vahvistaa piilossa olevia oletuksia tai asemia. Odotukset ja asenteet näkyvät kommunikoinnissa. Leimaaminen ja sen purku. s. 34 Tilanteen Näkeminen saattaa ratkaista.
36. Taulukkosivu: Toisen ymmärtämisen ydin
Minä en koe asioita kuten sinä.
Koen sinut silti kokevana ihmisenä.
Koen itseni sellaisena kuin sinä koet minut.
Minä koen sinut sellaisena kuin sinä koet sinut.
Toisen kokemuksia tulkitaan sillä miten itse koetaan - miten minä koen että sinä koet minut - miten sinä koet että minä koen sinut.
Yhteiselämän fenomenologia on tiede, joka tutkii minun ja toisten kokemuksia. Miten minun tapani kokea sinut suhtautuu sinun tapaasi kokea minut eli yksilöiden välisiä kokemistapoja. Minun tapaani kokea sinun käyttäytymistäsi ja sinun tapaasi kokea minun käyttäytymistäni. s.35
Asialla on saattanut olla englantilainen psykiatri Laing.
37 Bumerangeja
Heittoase palautuu heittäjälle. Viestit palautuvat vastauksina ja reaktioina. Vastaamattomuuskin on vastaus. Ratkaisevinta on ymmärtäminen, tulkinta. Viestin kulussa häiriöitä, vastaan otossa väärintulkinta ja bumerangi poksahtaa päähämme.
Usein vastauksemme ja reaktiomme on arvolatautunut. Seurauksena on vaikeuksia. Jos ryhmän tavoitteena tai ryhmän on tehtävänsä takia kehityttävä, arvioinnit estävät sen. s. 36
38. Rajoituksia ja vapauksia
Kommunikointia häiritsee enemmän tai vähemmän se, ettemme tiedä toisesta kaikkea (tr: tiedä, tunne toista tarpeeksi).
Jos tuo on häiritsevää, miten häiritsevää on, ettemme tunne itseämme, eikä naapurikaan tunne itseään?
Ihmiset ovat myös epävarmoja sen suhteen, miten paljon he uskaltavat paljastaa. Itkeä, kirota, olla eri mieltä, tyhmä. Eli miten paljon uskaltaa ja haluaa antaa itsestään.
Pystyykö antamaan vain sen puitteissa, mitä rajoittuneesti itsestään tuntee. Uskaltaako antaa vain sen, minkä itsestään on Nähnyt? Miten paljon antaa, jos ei ole mitään salattavaa itseltään? Jos Näkeminen tarkoittaa sitä, että ihminen on nauranut jo kaikelle itsessään, haittaako häntä, jos joku muukin osallistuu nauramiseen?
Todennäköisesti em. epävarmuus siitä, mitä uskallamme kommunikoida ei vähenny, vaan poistuu täysin silloin kun ihminen tuntee itsensä. Vaikka ihminen ei tuntisi kaikkia omi piirteitään eli niitä, joita ei ole konkreettisesti käynyt läpi, mutta ihminen tietää niidenkin sisällön tai luonteen, eikä silloin pelkää paljastaa itseään niidenkään seikkojen osalta. Eli vasta itsensä tunteminen eli "tehtaan ja sen tuotteiden" tunteminen vapauttaa ihmisen olemaan mitä ihminen on.
Kommunikointia häiritsevät myöskin käsitykset: mikä käsitys toisesta tai toisilla sinusta. Saattaa johtaa joko välttelevään kommunikointiin tai kommunikointiin oletetun käsityksen mukaisesti. Näin kommunikoinnin vapaus vähenee.
Kommunikoinnissa saamme lisää tietoa toisistamme. Mitä laajempi on molemminpuolinen tieto, sitä vapaampaa kommunikointi. Tämä pitäisi olla ryhmätyön sujumisen päämäärä eli toistensa tunteminen. Silloin ristiriitoja ei sivuuteta, vaan niiden kohdalle pysähdytään ja ne ratkaistaan. Ryhmää auttaa tämän vuoksi, jos se on muutenkin yhdessä. Opitaan uusia piirteitä ryhmän jäsenistä.
Tekstissä tämä on kirjoitettu "Mitä suppeampi molemminpuolinen tieto sitä vapaampi kommunikointi.
Tuntemisessa ja muutenkin yhdessä olemisessa on kyse taasen retkeilystä. Kaikki piirteet eivät tule ilmi tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, jos siellä pelataan rooleilla. Rooleista irtautuminen käy parhaiten uusissa ympyröissä.
39. Kommunikointi ei ole oma lukunsa
Kommunikointi on kirjattu erilleen, mutta käytännössä näin ei ole. Kommunikointi on osoitus siitä, että ihminen on sosiaalinen eläin. s. 37
310. Taulukko: Mitä tiedämme toisistamme? Kommunikaation rajoituksia ja vapauksia. S. 38
Taulukko kuvaa yksilöä (minua) ja yksilön suhdetta toisiin (J. Luftin mukaan). Malli lähtee siitä, että me kehitymme yhdessä ihmisinä ja kommunikoidessamme olemme riippuvaisia toisistamme saamistamme käsityksistä.
|
TÄMÄN TIEDÄN ITSESTÄNI |
TÄTÄ EN TIEDÄ ITSESTÄNI |
|
|
TÄMÄN TIETÄVÄT TOISET MINUSTA |
Julkinen minäni. Tällä alueella voimme kommunikoida vapaasti. (AVOIN MINÄ, JULKISIVU) |
Tämän toiset tietävät minusta tai |
|
TÄTÄ EIVÄT TOISET TIEDÄ |
Salainen minäni. Yksityinen minäni. Osaa siitä pidän omanani - osan siitä voisin ehkä näyttääkin. (KÄTKETTY MINÄ, YKSITYISALUE) |
Tuntematon minäni. Voin oppia |
961113 Taulukko on miltei täydellistä soopaa. Ainakin näin on sen tärkeimpien alueiden osalta.
a. Kaikilta tuntemattoman oleva alue on AINA voittopuolisesti asioita, jotka ovat niin pahoja ja minän kannalta huonoja, ettei niitä haluta missään tapauksessa nähdä ja tunnustaa omiksi. Niiden merkitys on siinä, että jos ne ovat PIILOSSA ne vaikuttavat ja jos ne Nähdään niiden vaikutus loppuu. Toisaalta ne ovat ITSENSÄ TUNTEMISEN kannalta ydinalue. Minä olen sekä hyvää ja ihailtavaa (omasta ja toisten mielestä) että pahaa ja piilotettavaa. Itsensä tunteminen ei voi rajoittua vain hyvän tuntemiseen. On nähtävä myös paha.
b. Toisaalta toisilla ei ole sen parempi näkökyky kuin minulla itseni suhteen. Toiset vain pystyvät tarkastelemaan avoimemmin minun pahoja puoliani, koska ne eivät ole heidän omaansa. Itsensä suhteen he ovat aivan yhtä sokeita. Tässä mielessä kaksi sokeaa itsensä suhteen voivat auttaa toisiaan näkökyvyn löytämisessä. Tosin siinä on se epäilyttävä seikka, että toisen näkemisen tulos on hyvin helppo mitätöidä ja kumota.
Toisaalta se, mitä ihminen piilottaa itseltään jää myöskin toiselta näkemättä, koska ihmiset leikkivät mielellään tietyn laista empatia leikkiä, älä paljasta minun tekosyitäni niin minäkään en paljasta sinun tekosyitä - aika, raha, jaksa, jne.
c. Toisten käsitys minusta ei ole oleellista, jos minä tunnen itseni. Sillä on merkitystä vain sokeiden maailmassa, jossa minun hyvyyteni tai arvoni on riippuvainen toisten mielipiteestä. Tämä ei ole tärkeä siksi, että se riittäisi minulle, sillä minun oma mielipiteeni itsestäni on aina tärkein, ja se on jokaisella ihmisellä hänelle itselleen riittämätön. Tässä riittämättömyyden tilassa toisten arvio on tietyllä tavalla lohdullinen. Esimerkki: Kukaan ei ole omasta mielestään riittävän rikas tai kaunis, mutta jos hän on suhteellisesti ottaen rikkaampi tai kauniimpi kuin toinen, se antaa ainakin hieman lohtua riittämättömyyden tunteeseen, jonka henkilö luo omasta itsestään.
d. Ihminen ei opi tuntemaan itseään toisten avulla. Toiset voivat olla heräte, mutta ei tiedon todellinen lähde. Itsensä tunteminen tapahtuu aina Näkemällä se mitä ihminen on sellaisena kuin se on aivan samalla tavalla kuin peili näkee ihmisen ilman ajattelua ja siten ilman hyvä- tai pahaleimaa.
4. Vaikuttaminen
Liisa Ihmemaassa:
Mitä tietä kuljettava?
Mihin haluat mennä?
Ihan sama?
Silloin on ihan sama minkä tien valitset! s.39
41. Vaikuttaminen ja johtaminen
Jotta ihminen voisi kehittyä, pystyttävä vaikuttamaan omaan tilanteeseen.
Onko kehitys ihmisen tavoite.
- Minne kehitys vie?
- Mitä tietä kuljettava, jotta pääsee
päämäärään?
- Onko kehityksellä päämäärä ja
mikä se on?
- Ei kehityksellä ole päämäärää
tai loppua, kehitys on hyvä sisäänsä.
- Onko silloin väliä mihin se johtaa, jos sillä ei ole
päämäärää? Eikö silloin
päämäärä ole, että sinulla on
"matkamittari", joka näyttää vain sen, että on
kuljettu?
Kehittävät työtehtävät auttavat. Omaan tilanteeseen saattaa olla vaikea vaikuttaa. Saattaa johtaa ja tarkoittaa sitä, että henkilö ryhtyy johtamaan.
Johtajuus tarkoittaa vaikuttamista ryhmän työskentelyyn. Jokainen voi vaikuttaa tähän ryhmässä. Pyrkimyksenä on delegointi.
Ennen ei ollut näin. Johtajuus tarkoittaa tänään sitä, että henkilöllä on tietoja ja kokemuksia ryhmän tämän hetkisestä tehtävästä. Johtajuus on enemmän TILANTEEN aiheuttamaa kuin henkilöön KYTKETTY ILMIÖ. Vastuu ulospäin.
42. Johtajan panos
Tehokas ryhmätyö vaatii erilaisia työpanoksia. Ryhmää johdetaan hyvin silloin kun saadaan esille oikeat ideat ja ne johtavat tehokkaaseen toimintaan. s. 40
Työ on jäsenneltävä järkevästi. Aloitetaan oikeasta päästä. Ehkä vaatii perusinformaation hankintaa. Tiedon ja kokemuksen omaajat esille.
43. Ensimmäinen häiriö
Olemassa joukko häiriöitä, jotka liittyvät
johtajuuteen ja ryhmässä vaikuttamiseen.
- jonkun hallitseva käyttäytyminen. Käyttää
yhteistä aikaa.
Valta-asemaan pyrkiminen ja pääseminen on yleensä
seurausta ryhmän epävarmuudesta.
44. Toinen häiriö
Edellisen vastakohta:
- hiljainen ja passiivinen ihminen. s. 41
Heitä ei yleensä ymmärretä ryhmää
häiritseviksi. Ovat todellisia häiriköitä.
Aiheuttaa epävarmuutta toisissa ryhmän jäsenissä.
Eikö viihdy? Olemmeko huonoja? Muodostuu rooliksi.
Kummankaan edellisen käyttäytyminen ei kuvaa ryhmää eikä auta tehtävän suorittamista.
On poikkeavaa käyttäytymistä ja siksi häiritsevää ja epävarmuuteen johtavaa. Häntä ei tunneta eikä hänen mielipiteitään - hän on tuntemattoman vaarallinen.
45. Kolmas häiriö
Henkilö on poikkeava silloin, kun hän ei hyväksy ryhmän asettamia pelisääntöjä. s.42
Haaste ryhmälle, pelisäännöille, yhteishengelle.
Useita tapoja käsitellä. Otetaan vakavasti ja keskustellaan. Toinen tapa on syrjiä tai poistaa ryhmästä. Kolmas tapa on käyttää rangaistuskeinoja.
Kysymys on toisinajattelijasta ja ryhmän kyvystä suhtautua häneen.
46. Neljäs häiriö
Ongelmiin joudutaan, jos ei synny uusia ideoita ja ratkaisuja. Yhteentörmäys saattaa johtaa valtataisteluun. Kysymys on voittamisesta ei asiasta. Kysymys on ryhmän sisäisestä johtajuudesta ja arvovaltataistelusta. Kulttuurissamme ihaillaan voittajaa. Kompromissi on jo puoli häviötä.
Em. taisteluista häviää henkilökohtainen näkökanta vain jos ryhmä on kyllin kypsä. Selvittäminen antaa yleensä ryhmälle hyviä kokemuksia. s. 43
Apu tilanteeseen on tullut yleensä pelkän keskustelun avulla - saadaan ihmiset keskustelemaan.
47. Viides häiriö
Kuvioihin juuttuminen saattaa olla ryhmän kannalta tuhoisaa. Kuviot on murrettava. "Autoritäärinen ansa".
Ongelma liittyy valtaan. Tehokkaassa ryhmässä jäsenet suhtautuvat kriittisesti siihen mitä sanotaan. Kyse ei kieltävyydestä vaan tutkivuudesta. Jokainen ajattelee itse ja tuo sen julki.
Turhanpuhuja johtaa "autoritääriseen ansaan" - puhuu ilman sanomaa. Tuijotetaan olemattomaan asiantuntemukseen. s. 44 Hänellä on valta hallita. Toiset voimattomia.
Ongelmia syntyy, kun lakkaamme ajattelemasta omilla aivoillamme ja julkipuhumasta. Toinen ongelma syntyy, kun uskotaan asiantuntemukseen eli omaan käsitykseemme hänen tiedoistaan. Kolmas ongelma syntyy siitä, että em. asiantuntija ei saa paljoa irti ryhmästä.
48. Voimia
Johtajuus ja vaikuttaminen ovat voimia, jotka ylläpitävät ryhmän toimintaa ja valtapeli auttaa sitä kehittymään. Ovat ryhmädynamiikan osia. s.46
49. Taulukko: Vaikuttaminen ja vallan muodot
Valta kuuluu ihmisten välisen yhteispelin tärkeimpiin tekijöihin. Käsitys vallan käytöstä vaikuttaa ryhmän jäsenten tuntemaan vastuuseen, velvollisuuden tunteeseen ja mielihyvään.
Franch'en ja Raven'in kuvaus tavasta käyttää ja ymmärtää valtaa.
1. Palkitseva valta - jollakin mahdollisuus, valta palkita
2. Rankaiseva valta - jollakin mahdollisuus rangaista
3. Laillinen valta -
4. Henkilökohtainen valta - identifiointi, ihailu, jne.
5. Tiedon valta. s. 45
5. Ongelmia ja ristiriitoja
Puhutaan ryhmästä, joka on selvittänyt kehityksen
alkukarikot eli perusongelmat.
- epävarmuus pois
- jäykkä roolijako pois
- johtajuuskriisit on selvitetty
- hyvä yhteishenki - avoin ja työkykyinen
Silti ongelmia, jotka haittaavat yhteistyötä. s. 47
51. Rasitteita
Tilanteen sisällettävä haasteita tai ongelmia, koska silloin se on improvisoiva ja hauska. Rajan ylitettyä muuttuvat kriisit stressaaviksi = emme löydä hyviä ratkaisuja. Painetta. Rasitusta ruumiille ja sielulle. Tietyn pisteen jälkeen ideointikyky heikkenee. Toivottomuus. Mitä enemmän painetta sitä syvemmälle mennään.
Tilanne on tutkittava ennen kuin liian myöhäistä. ideointikykyä, yhteystyökykyä. Työnantaja ei ole kiinnostunut stressatusta ryhmästä.
On siis tiettyjä asioita, joita ryhmän on tehtävä itse itselleen ilman tehtävän antajan puuttumista.
52. Puolustus
Ihmisellä kyky suojata itseään ongelmilta ja rasituksilta. Tämän oivaltamista voidaan pitää vuosisadan havaintona psykologian alalla. Kyse on PUOLUSTUSMEKANISMEISTA. Freud: Ilman näitä mekanismia elämämme olisi tuskaisempaa, epätoivoisempaa.
Ihminen kiertää jo kaukaa pahaksi luokittelemansa. Tulee tiettyjen ongelmien kiertäjäksi. Kyse on nimenomaan minään liittyvistä asioista ei niinkään ryhmätyöstä. Siksi itsensä tunteminen on hankalaa, koska se liittyy minän huonoon, pahaan eli minän ongelmakohtiin. Olen samaa mieltä oivalluksen suuruusluokasta en sen soveltamisesta, koska myös tutkijoilla on itsensä tuntemisen ongelma. Eli sitä sovelletaan elämää pienemiin asioihin.
Viimeinen lause on erittäin tosi. Miten ihminen voi kestää jatkuvan kehityksen ja toivon oravanpyörän, joka ei johda muuhun kuin suhteelliseen parempaan, mutta silti ollaan koko ajan riittämättömyyden noidankehässä. Täytyy olla PETOSMEKANISMI, jossa ovat kaikki kohdusta syntyneet ja jonka paljastuminen henkilökohtaisella tasolla on ihmisen saavutuksista SUURIN ja RATKAISEVIN. Se paljastaa minän, käyttäytymisen, Kaikkeuden, elämän, Jumalan, jne. Kun se ratkeaa ratkeaa kaikki.
Ihmisen on tärkeä rakentaa omasta itsestä sellainen kuvan, jonka hän hyväksyy, ja olla suurinpiirtein tyytyväinen itseensä s. 48 ja kokea oman ihmisarvonsa. Ihmisen on vaikea olla ellei hän pysty hyväksymään itseään. Puolustusmekanismi suojaa ja ylläpitää itsestä luotua kuvaa.
Tässä on tiettyä löysyyttä. Ihminen ei pysty hyväksymään itseään riittävänä oliona, mutta hän saa lohtua suhteuttamisen ja vertaamisen avulla ja ennen kaikkea ihmisellä on TOIVO paremmasta, vaikka loogisesti hänen pitäisi huomata, että hän on ollut tässä tilanteessa menneisyydessä, eikä toivo ole ikinä toteutunut. Sitä ihminen ei tajua, ettei toivo ikinä toteudukaan. Se on esitettyjen ihmisen onnen, ihmisarvon, itsensä hyväksymisen takana.
Puolustusmekanismi pitää yllä itsensä tuntemisen mahdollisuutta eli elämää ELÄMÄN löytämiseksi.
Vaikeasti hyväksyttäviä asioita: halveksunta.
Mitätöinti, nauru päin naamaa, ohi puhuminen, selän kääntö ilman selitystä - eli minään liittyvä negatiivinen tai mitätöivä suhtautuminen.
Puolustusmekanismit ovat sekä hyvä että paha asia. Hyvä: auttavat säilyttämään itseluottamuksen ja elämän jatkumisen. Paha: estää kehittymisen ja muokkaamasta ympäristöä.
Lauseet ovat oikein edellytyksellä, että kehityksellä päästään päämäärään, mutta kehitys ei ole se keino vaan ainoastaan TOIVON väline. Tosin ihminen tarvitsee aikaa myös kehityksen oivaltamiseen ja siksi em. lauseet ovat osin oikein.
On olemassa myös sellaisia kieltämisen keinoja, jotka tuomitaan - turruttaminen.
53. Hyökkäys
Ongelmien ratkaisuvaiheessa on yleistä, että hyökätään toisiemme puolustusmekanismeja vastaan. Näkökannat asetetaan kyseenalaisiksi. Onko varma, rehellinen, ryhmässä vai sooloileeko, ajatteleeko vain itseään. s. 43
Joskus puolustus rakoilee. Isketään läpi. Vakava asia. Miten paljon ryhmä suojelee jäseniään? Miten vahvoja ollaan? Tilanteen tuloksen pitäisi olla molemminpuolinen eikä voittaja ja häviäjä asetelmaan liittyvä.
54. Konfliktit
Puolustusmekanismit toimivat ennen kaikkea konfliktitilanteissa.
Tässä on ehkä suurin virhe, mikä puolustusmekanismiasiassa tehdään. Puolustusmekanismi on kaksinainen: se on minä ulkopuolta vastaan että ennen kaikkea omaa itseä vastaan eli ihminen puolustautuu olemalla näkemättä minäänsä.
Konfliktit ovat sekä pahoja että hyviä, välttämättömiä. Ainakaan niitä ei voi välttää. Jotkut pitävät niistä rakentavina ja he hakevat niitä.
Konflikti voidaan nähdä myös henkilökohtaisena ristiriitana - voittaja häviäjä. Keskustelu on avain. s. 50
55. Asiat ja ihmiset
Aina niitä ei ole helppo pitää erillään. Ihmiset innostuvat omista asioistaan, mielipiteistään ja tunteistaan.
Puolustusmekanismi: Minä olen minun asiani. Laita ne kyseenalaisiksi niin laitat minun koko olemassa oloni ja ihmisarvoni kyseenalaiseksi.
Ulkopuolinen asiantuntija voi olla puolueeton.
Ongelma on, että asiat ja ihmiset ovat yhtä. Kun konflikti kehittyy asia saattaa hävitä kuvasta. Kyse oikeasta tai väärästä, voitosta tai tappiosta. Voittajakin on kolhiintunut.
Saattaa käydä niin, että henkilöt selviävät mutta asiat häviävät. Maton alle lakaisu. Ratkaisu on myös luopuminen, perääntyminen. s. 51
56. Havahtuminen
Rakentava yhteistyö on aloitettava siitä, että yritetään yhdessä kuvata konfliktia ja tukia näkemyseroja. Muuten vaarana voimainmittely. Vaarana on, ettei kuvauksista välitetä vaan lähdetään heti riitelemään. Viholliseksi saattaa paljastua jokin ulkopuolinen asia. Konflikti on kartoitettava. s. 53
6. Työkyky ja luovuus
Hyvä kysymys on puoli vastausta. Moni ryhmä on ajautunut umpikujaan, koska ei ole käyttänyt tarpeeksi aikaa ongelmien tarkkaan määrittelyyn. Vaikeaa, koska henkimaailman asiaa. s. 54
Liittyy suojelumekanismiin. Ihminen ei ole omien ongelmiensa näkijä eli ei yleensä halua nähdä ongelmaa, koska ongelma on paha. Ongelman näkeminen - ongelman määrittely - ongelma on jo ratkaistu.
61. Ongelmien määrittely
Yleensä elämässä valitaan helpoin tie ja ratkaisu. Ongelmista tulee suppeita.
Ongelman määrittely on todellisuuden kuvaamista ja tyytymättömyyden selvittämistä ja esteiden ja rajoituksien osoittamista. Tarkistettava myös keitä ongelman ratkaisu kiinnostaa. Kaikkein sanottava mielipiteensä. Ratkaisu yhteistyönä. s. 55
62. Mistä ideat tulevat?
Ideoiden tuottaminen on aivan eri asia kuin ideoiden arviointi. Mielikuvien on liikuttava vapaasti. Jatkossa on kritiikin paikka. Näitä kahta vaihetta ei pidä sekoittaa. Paikalle tulee pelkoja ja sensuuri. Aivoriihi.
63. Luovuus
Uuden luominen on usein uusien mahdollisuuksien havaitsemista vanhassa. Ylitettävä tuntemiemme mahdollisuuksien rajat.
Luovuudella on monta estettä: oma mielikuva itsestä, pelko, turvallisuus. Luovuus on ajatuskyvyn aspekti. Kaikki ovat jossakin määrin luovia. Kyvyllä on kehitystasoja.
Luovuus on ei-ajatuskyvyn aspekti. Turvallisuus ja pelko sekä mielikuva itsestä ovat ajattelua, jos ne ovat päällä minä en ole vapaa tässä ja nyt vaan menneisyyden tietoja tulevaisuuden toivojen vanki. Se joko on tai sitten sitä ei ole. Se on löydettävissä eli se ei ole pois.
Ryhmädynamiikka sisältää luovuutta estäviä tekijöitä: pelko, epävarmuus, alemmuuden tunne, ahtaat roolit, jne. s. 58
64. Ilmapiiri
Tilannetta ryhmässä kuvataan usein sanalla TUNNELMA, ILMAPIIRI, ILMASTO. Melkein kaikki mitä tässä on kirjoitettu voitaisiin otsikoida "RYHMÄILMAPIIRI"-sanalla. Kerrotaan ryhmän jäsenten välisistä suhteista. s. 59
7. Mietittävää ryhmille s. 60
Vastuu
Luottamus
Avoimuus
Palaute
Valta, vaikuttaminen
Päätöksenteko
Luovuus
Määrätietoisuus s. 61
Voimavarojen käyttö
Huoli
Ryhmädynamiikka ja tehokkuus
- työskentelymuodot
- työnjako
- johtaja
- työskentelymenetelmät => tehokas ryhmä.
Original file name: 9611bjor
This file was converted with TextToHTML - (c) 1995 Logic n.v. - Kris Coppieters