85 Kirj - Taylor, A Retrospective View of Creativity Investigation

Taylor, Irving, A. A Retrospective View of Creativity Investigation, Taylor, Irving, A. & Getzels, J. W. ed. Perspectives of Creativity

- Spearman, C, Creative Mind. New York 1931, s. 148
- Thurstone, L. L. The Scientific Study of Inventive Talent. Parnes, S. J. & Harding, H. F. ed. A Source Book for Creative Thinking. New York 1962, s. 52
- Fromm, E. The Creative Attitude. Anderson, H. H. ed. Creativity and its Cultivation. New York 1959.
- Schachtel, E. G. Metamorphosis. New York 1959.
- Maslow, Abraham, H. Motivation and Personality. New York 1954
- Newell, A., Shaw, J. C. & Simon, H. A. The Prosess of Creative Thinking. Gruber, H. E., Terrell, G. & Wertheimer, M. ed. Contemporary Approaches to Creative Thinking. New York 1963 s. 780
- Stein, M. I. A Transactional Approach to Creativity. Taylor, C. W. ed. The 1955 University of Utah Research Conference on the Identification of Creative Scientific Talent. Salt Lake City 1956. s. 172
- Torrence, E. P. Developing Creative Thinking through School Experience. Parnes, S. J. & Harding, H. F. ed. A Source Book for Creative Thinking. New York 1962. s. 16
- Mednick, S. A. The Associative Basis of the Creative Prosess. Psychological Review, 1962, Nro 69. s. 221
- Koetler, A. The Art of Creation. New York 1964. s. 119-120
- MacKinnon, Donald, W. IPAR's Contribution to the conceptualization and Study of Creativity

Psykologia tieteenä on vasta alle 100 vuotta vanha. Taylor s. 1 Luovuuteen psykologisena ilmiönä on kiinnitetty huomiota vasta aivan viime vuosikymmeninä.

Mitä on luovuus: alkuperä ja näköalat. Taylor s. 2-4

Useat määritelmät luovuudesta ovat harhaanjohtavia. Ne sanovat joko liian paljon tai liian vähän. Varhaisimpia määritelmiä on C. Spearmanin esittämä kirjassaan Creative Mind: "Ihmismielen voima uuden luomisessa sisältää suhteiden muuttamista ja siten uusien "korrelaatioiden" aikaan saantia, mutta lisäksi voima ilmenee uusien ideoiden luonnin lisäksi uudenlaisena asian esittämisenä." Spearman, C, Creative Mind. New York 1931, s. 148

Gestalt-psykologian käsitys luovuudesta sisältää ajatuksen, että se on toimintaa, joka tuottaa uusia ideoita tai näkemyksiä asioista mielikuvituksen ei ajatuksen tai logiikan avulla.

L.L. Thornstone otaksuu sanoen, että"luovaa tapahtumaa kuvaa hetkellinen näkeminen, jota edeltää sanaton, tiettyyn kohteeseen keskittynyt ajattelu. Luovaa ajattelua seuraa normaalisti eksplisiittinen , deduktiivinen johtopäätelmä, tarkka, synnyttävä ajattelu, joka testaa uuden idean." Thurstone, L. L. The Scientific Study of Inventive Talent. Parnes, S. J. & Harding, H. F. ed. A Source Book for Creative Thinking. New York 1962, s. 52

Fromm kuvaa luovuutta "kyvyksi nähdä tai olla tietoinen ja reagoida". Fromm, E. The Creative Attitude. Anderson, H. H. ed. Creativity and its Cultivation. New York 1959.

Schachtel on edellisen kanssa samoilla linjoilla. Hän kuvaa luovuuden kyvyksi tai tavaksi nähdä tuttu asia ytimiään myöten paljastettuna. Schachtel, E. G. Metamorphosis. New York 1959.

Yksi sivu pois.
Liittyykö nimi edelliseen sivuun.
Ghiselin, B. 1958

Maslow ehdottaa kahta tasoa tai kahdenlaista eri tyyppistä luovuutta. Ensiksikin on vähän ymmärrettyä lahjakkuustyyppistä luovuutta. Esimerkiksi sopii harvinainen taiteilija kuten Mozart. Nämä nerot käyttävät sisäistä kykyään, jota kuvaa monimutkainen ja harvinaislaatuinen yllyke (drive).

Toinen luovuuden tyyppi on itseään toteuttava luovuus, joka on hyvin paljon pilaantumattoman lapsen naivin luovuuden kaltaista. Tämä potentiaali on Maslowin mukaan annettu kaikille syntymässä. (tr: on todennäköisesti Taylorin oma tulkinta, koska on päin persettä. Luovuus on elämänasenne, joka saavutetaan ponnistuksin tai on yksinkertaisesti vain pinnalla helposti käytettävissä. Se ei ole päämäärä sinänsä vaan se kuvaa tiettyä aikuisen ihmisen lapsenomaista suhtautumista asioihin. Ydin on, että henkilö ei ole sidottu arvoihin tai vallitseviin rakenteisiin. Käyttäytyminen heijastuu henkilön suhteesta minään. Eli tämä suhde on avain suhtautumiseen muihin ihmisiin ja asioihin. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen eli yksinkertaisimmillaan itsensä näkeminen sellaisena kuin on, on itsensä tuntemista. Tapahtuma on yhtäkkinen ja sisältää kaiken itsestä. Se ei ole yksittäisten asioiden näkemistä, vaan järjestelmän tai minän prosessin näkemistä, jolloin tuntemalla laitos tunnetaan sen tuotteet, joita ei mahdollisesti ole vielä tuotettukaan. Toisaalta minä tunteminen johtaa kaikkien muidenkin ihmisen tuntemiseen ja heidän hyväksymiseen, koska he ovat samanlaisia hyvän ja pahan piirissä pyöriviä kuin henkilö itse. 941230)
Maslow, Abraham, H. Motivation and Personality. New York 1954

Useat tutkijat ovat pyrkineet muotoilemaan kriteerejä luovuusmääritelmässään. Newell, Shaw ja Simon ovat ehdottaneet seuraavia kriteerejä. Yhden tai useamman niistä on löydyttävä ennen kuin voidaan puhua luovuudesta.

Pois 2/3 sivusta.

Newell, A., Shaw, J. C. & Simon, H. A. The Prosess of Creative Thinking. Gruber, H. E., Terrell, G. & Wertheimer, M. ed. Contemporary Approaches to Creative Thinking. New York 1963 s. 780

Toisaalta on myös esitetty, että seuraavat määreet liittyvät luoviin tuotteisiin:generation (uudelleen syntynyt), reformation (uudelleen muotoiltu), originality (ainutlaatuisuus), relevancy (soveltuvuus), hedonics (hyödyllisyys), complexity (monimuotisuus) ja condensation (tiivistymä).

H. A. Murrayn mukaan luovuuden prosessin tulos on kokonaisuus, jossa on sekä uutta että arvokasta. M. I. Steinin sanomaksi on kirjattu: "Luovuus on prosessi, joka tuottaa uuden tuotteen, jonka jokin ryhmä hyväksyy pätevänä tai käyttäkelpoisena tai tyydyttävänä jonakin ajankohtana."
Stein, M. I. A Transactional Approach to Creativity. Taylor, C. W. ed. The 1955 University of Utah Research Conference on the Identification of Creative Scientific Talent. Salt Lake City 1956. s. 172
Hänen määritelmänsä viimeinen osa viittaa luovuuden tuotteen hyväksymiseen tietyssä historiallisessa ajankohdassa. Ei ole olemassa absoluuttista tapaa määritellä luovuutta. Luovuus jossakin kulttuurissa jonain ajankohtana saattaa olla hyväksyttyä, kun taas eri kulttuurissa tai samassa eri aikana sitä ei enää pidetäkään luovana. (tr. olisi mielenkiintoista tietää mistä hän puhuu. Ilmeistä on, että hän puhuu luovasta tuotteesta. Eli tuote on hyväksytty tai ei. Tuote ei ole luovuuden ydin. Voi olla tuottamatonta luovuutta. Toisaalta voi olla sellaisia luovia tuotteita, ettei niitä ole vielä hyväksytty tai ei tulla koskaan hyväksymäänkään. Silloin on määriteltävä todella huippuluova tuote sellaiseksi, ettei kukaan siitä juuri tiedäkään mitään. Toisaalta mistä tahansa kulttuurista voidaan määritellä yleispätevästi luova tuote sellaiseksi, joka ylittää vallitsevat standardit. On hankala löytää luovan tuotteen määritelmä siitä, miten ympäröivä maailma siihen suhtautuu. Kysymys ei ole oikeastaan luovuudesta, vaan luovuuden määrittelemisen ongelmasta. Mikä on tuote, joka on luova? Milloin se löydetään? Kuka sen löytää? Mikä on löytäjän pätevyys luovuuden suhteen? Onko löytämisessä tai hyväksymisessä aina kysymys hyödystä? Onko vain hyödyllinen tuote luova? Onko sellainen tuote ei-luova, jonka hyötyä ei ole vielä löydetty? JOS LUOVUUDEN YHTEYDESSÄ UNOHDETAAN LUOVA TUOTE, SILLOIN LUOVUUDEN MÄÄRITELMÄSSÄ JOUDUTAAN LÄHTEMÄÄN LUOVASTA PERSOONASTA. LÄHTÖKOHTANA VOIVAT OLLA HENKILÖT, JOTKA OVAT TEHNEET ERIKOISIA TUOTTEITA. KYSYTÄÄN, MITÄ YHTEISTÄ NÄIDEN HENKILÖIDEN PERSOONALLISUUDESSA ON? ENSIMMÄINEN VASTAUS ON, ETTÄ HE OVAT ROHKEITA SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ HEILLÄ EI OLE TAVALLISEN IHMISEN ITSESUOJELUVAISTOA. HE HEITTÄYTYVÄT NAURETTAVIKSI KESKINKERTAISUUKSIEN EDESSÄ. HEIDÄN MINÄ-SUHTEENSA ON ERILAINEN. TÄSTÄ ALKAA PALJASTUA LUOVAN IHMISEN PERSOONALLISUUS, JOLLOIN PÄÄDYTÄÄN LOPULTA TILANTEESEEN, ETTEI LUOVA TUOTE TAI SEN HYÖTY OLE OLEELLINEN ASIA. SAMALLA ALETAAN LÖYTÄÄ LUOVUUDEN JÄLKEISIÄ ASIOITA, ELI ETTÄ LUOVA IHMINEN ON IHMISYYDEN PÄÄMÄÄRÄN LÖYTÄNYT HENKILÖ. HÄN ON PERILLÄ. JNE. TÄSSÄ VAIHEESSA JOUDUTAAN KYSYMÄÄN ERÄS YDINKYSYMYS, MITEN IHMISESTÄ ON TULLUT LUOVA. ELI SILLOIN HUOMATAAN MM. SE SEIKKA, ETTÄ LUOVA IHMINEN ON JO TIETYN ELÄMÄN PROSESSIN TUOTOS. TOISAALTA JOUDUTAAN KYSYMÄÄN, ONKO KAIKKI IHMISET LUOVIA JA MIKÄ ESTÄÄ HEITÄ OLEMASTA JULKILUOVIA. 941230)

J. A. Chambers sanoo, että luovuusprosessi on sellainen, jossa tuotetaan uutta ja ennen näkemätöntä vuorovaikutuksessa organismin (ihminen) ja sen ympäristön kanssa. Tuotteessa on mukana kolme dimensiota: taso, kenttä ja tyyppi.

Torrence näkee luovan ajattelun seuraavasti: " Se on prosessi, jossa tunnistetaan aukkoja ja häiritseviä tai puuttuvia elementtejä, muodostetaan ideoita tai hypoteeseja, jotka koskevat edellisiä, näiden hypoteesien testausta ja tulosten kommunikointia tai ehkä hypoteesien uudelleen muotoilua ja uudelleen testausta.
Torrence, E. P. Developing Creative Thinking through School Experience. Parnes, S. J. & Harding, H. F. ed. A Source Book for Creative Thinking. New York 1962. s. 16
(tr: luova ajattelu samoin kuin luovasta tuotteesta puhuminen on sama. Ajatus on olemassa ainoastaan tekona eli luovassa ajattelussa on aina kysymys luovan ajatuksen tuoteesta. 941230)

Useat uusimmat määritelmät ovat monifaktorisia tai moniprosessisia. Taylor, I. A. on kuvannut luovuusprosessin systeemiksi, johon kuuluu henkilö, joka muokkaa ja suunnittelee ympäristöään muuttamalla perusongelmat hedelmällisiksi tuotteiksi stimuloivan ilmapiirin avulla.

MacKinnon, D. W. sanoo: "Prosessissa on mukana väite tai idea, joka on uusi tai ainakin tilastollisesti harvinainen. Uutuus tai originaalisuus, jotka ovat välttämättömiä luovuuden osia, eivät riitä, jos väitteen sanotaan olevan osa luovaa prosessia. Sen on oltava myös jossakin määrin yhteydessä todellisuuteen. Sen on ratkaistava ongelma, sovittava havaittavissa olevaan maaliin. Kolmanneksi todellinen luovuus sisältää alkuperäisen oivalluksen tukemisen, sen arvioimisen ja huolellisen käsittelyn, sen kehittämisen täydelliseksi. Lisäksi MacKinnon sanoo, että luovuuden prosessia on laajennettu ajallisesti ja sitä luonnehtivat...

(tr: luovuuden prosessi on sama kuin luovuuden tuote tai luova ajattelu, prosessi, jolla ei tuoteta tuotetta, mieluummin hyödyllistä tulosta ei ole minkään arvoinen, joten prosessi on turhanpäiväinen asia tutkittaessa luovuutta. Luovuus on asenne, joka heijastuu erilaisena tekemisenä, eli tekeminen on jo sinänsä luovuuden "saastuttama" samoin tuote on luovuuden "saastuttama". Luovuus ei toisaalta ole ollenkaan ajattelemista, vaan päin vastoin ajatteluprosessin poissulkemista eli oivaltamista ilman ajattelun häirintää. Se, että ajatus puuttuu tähän oivallukseen jossakin heräämisen jälkeisessä vaiheessa on jo normaalia logiikkaa ei luovuutta ollenkaan. 941230)

SYSTEMAATTINEN TAPA LÄHESTYÄ LUOVUUTTA. Taylor s. 4 - 12

Suurimmat erot luovuustutkimuksessa ovat lähestymistavoissa. On löydettävissä ainakin viisi huomattavampaa järjestelmää: psykoanalyyttinen, humanistinen, tratifactorial luonteenpiirteistä lähtevä, holistinen ja assosioiden pohjalta lähteävä.

Psykoanalyyttinen:

Guilford, joka varsinaisesti on saanut nimeä älykkyyden tutkijana, on tuottanut kaksi tärkeää hypoteesia luovuudesta.

Luovuuteen voi liittyä prosesseja, jotka ovat erillään älykkyydestä. Luovuus on moniulotteinen muuttuja. Guilford on löytänyt luovan ihmisen perusluonteenpiirteiksi seuraavat seikat: yleinen herkkyys ongelmille, ajattelun helppous, joka pitää sisällään tekijät, kuten sanavalmius, assosiaalinen valmius (onko assosiaalisuus vai assosiaatioiden tekovalmius - ilmeisesti jälkimmäinen), ilmaisuvalmius ja ideointivalmius, ajattelu joustavaa: sponttaanisuus (kuvallinen tai semanttinen) ja kuvallinen sovittamisjoustavuus, originaalisuus, uudelleen selväpiirteistäminen, jos kyse on kuviollisesta, symbolisesta tai semanttisista tekijöistä, semanttinen yksityiskohtainen valmistelu.

Toinen paperi: Guilford
- älykkyys ei ole ainut luovuuden tekijä
- älykkyys muodostuu monista itsenäisistä ja primaarisista älykkyystekijöistä, jotkin sellaisia, ettei älykkyysosamäärällä voida testata.

St-malli (älyn rakenne, Structure of Intellicent)

Sisältö: informaatiokasa ympäristössä, jota organismi diskriminoi
Toiminta: monenlaisia älyprosesseja, jotka esiintyvät suhteessa informaatioon.
Tuote: muoto, jonka informaatio saa prosessin jälkeen

(INFORMAATIO ON YDIN. ÄLYKKYYS EI OLE TOIMINTAA, NÄYTTÖÄ. TYHJÄSTÄ EI VOI NYHJÄSTÄ. ÄLYKKYYS ON INFOA, SEN KÄYTTÖÄ, NYHJÄISYÄ.)

Kognitio, välitön, aiemmin talletetun tiedon havaitseminen ja eri suuntiin suuntautuva tuotanto, infon tuottaminen perustuu tuotoksen moninaisuudelle ja määrälle = Guilfordin malli.

(Älykkyys = info input
= infon saanti käyttöön aivoissa
= infotuotos aivoissa - laatu, määrä
- oivallushomma "supertietokoneesta"
- ei tarvita ulkopuolista infoa
- käytössä stk:na)

HOLISTIKOT Taylor s. 10 tai ainakin valikoiva lähtökohta:

Systeemissä yhdistetään psykoanalyysin, humanismin ja kognitiivisen lähestymistavan elementtejä ja siksi sitä voidaan kutsua holistiseksi tai ainakin valikoitsevaksi tavaksi tarkastella luovuutta.

Schachtel näkee luovuuden kaksitasoiseksi:
- autocentricity: imeväisen itsekeskeinen taso
- aullocentricity: kypsän aikuisen objektiin keskittyvä taso.

Autoc. pitää sisällään oivallustavan, jossa on minimaalisen vähän differentiointia. Lapsi pääsee tälle tasolle, kun hän kokee kohteen irrallaan toiveistaan ja peloistaan. Tämä avoimuus objektimaailmaa kohtaan on luovuuden ehto.

Alloc. luovuus sisältää vaihtoehtoisesti globaalisen huomion, jossa objekti oivalletaan kokonaisena tai toisaalta selektiivisen huomion, jossa kokonaisuuden osatekijöihin käydään aktiivisesti käsiksi.

Avoimuus on Schachtelin luovuusnäkemyksen avain, mutta se on paremmin ulkoinen kuin sisäinen rakennus, vaikka objektin tutkiminen on sisäisesti motivoitu.

ASSOSIAALINEN LÄHESTYMISTAPA: Taylor s. 11 - 12

Erään tutkijajoukon mukaan kyky luovaan ajatteluun pohjautuu yksilöllisten erilaisten assosiaatioiden hyödyntämiseen.

Mednick ja hänen kollegansa kuvaavat "luovaa ajattelua prosessiksi, jossa muodostetaan assosiatiivisista elementeistä uusia yhdistelmiä, jotka tyydyttävät tietyt vaatimukset tai ovat jollain muulla tavalla hyödyllisiä. Mitä kauempana uudet yhdistelmän elementit ovat sitä luovemmasta prosessista tai ratkaisusta on kyse".

Mednick, S. A. The Associative Basis of the Creative Prosess. Psychological Review, 1962, Nro 69. s. 221

Koestlerin luovuuden tarkastelutapaa voidaan myös pitää assosioihin pohjautuvana. Hän ehdottaa, että luovuuteen kuuluu "huomion siirtäminen johonkin sellaiseen, jota aiemmin ei huomattu, jota pidettiin irrelevanttina vanhassa ja relevanttina uudessa yhteydessä. Lisäksi luovuus sisältää salattuja paikkansapitävyyksien löytämisen vanhan perusteella. Luovuudessa tuodaan tietoisuuteen sanattomia aksioomia ja ajatustapoja, joita pidettiin malleina ja annettuina vakioina. Luovuudella löydetään seikkoja, jotka ovat aina olleet olemassa.
Koetler, A. The Art of Creation. New York 1964. s. 119-120

- kekseliäisyys
- riippumattomuus
- yksilöllisyys
- innostuneisuus
- päättäväisyys
- tuottavuus

Huono:
- hyve
- hyvä luonne
- järkevyys
- toisten huomiointi - luovuus laskee.

- suorapuheisuus
- epäturvallinen muoto

Barron painottaa mm. "moraalista asennetta". Se motivoi luovuutta. Se tarkoittaa henkilökohtaista sitoutumista esteettisten ja filosofisten tarkoitusperien ilmaisemiseen töissä. Mikään todellinen luova tapahtuma ei voi syntyä ilman vakaata sitoutumista, johon liittyy harvinaisen vahva tarve löytää järjestystä missä sitä ei ilmene.

Luova tuote:

Voidaanko luovuutta kehittää?
Miten kehitetään, viittaa siihen, miten tajutaan.
Luovuuden mittaaminen?
- ei ratkaistu.

(Jos painotetaan luovaa ongelman ratkaisua, prosessia, tuotetta, ilmapiiriä, älykkyyttä, ollaan jo hatelikossa. Osa niistä syntyy, jos luovuutta on, osa ei liity luovuuteen, vaan tuotteeseen ja sen käyttökelpoisuuteen. Toisin sanoen ovatko tiedemiehet ja mittarinsa edes oikeassa virityksessä mitatakseen. Sokea ei näe, vaikka on nenän edessä.)

MacKinnon, Donald, W. IPAR's Contribution to the conceptualization and Study of Creativity.

(tämä voisi olla tr:n tuotosta)
Miten löydetään luova ihminen, jota voitaisiin tutkia? Tunnetaan tuotteistaan. Silloin tutkimus kohtaa tiettyjä ihmisiä, joista saadaan luonteenpiirteitä esille. Onko muilla ihmisillä näitä piirteitä?

Etsitään originelleja! Se on jo jonkin ilmentymä. Se ei ole päämäärä vaan tulos.
Originaalisuutta kuvaavat seuraavat persoonallisuuden determinantit:
- älyllinen suorituskyky: kapasiteetti; ajatella, järkeillä, tietää, ymmärtää.
- uteliaisuus mielentilana: loputtoman utelias asioita, ihmisiä ja luontoa kohtaan.
- kognitiivinen joustavuus: kyky siirtyä, omaksua, käsitellä uutta, ennen näkemätöntä ja yllättävää.
- esteettinen herkkyys: preferenssi muodon ja ajatuksen harmonisuuden eleganssia kohtaan.
- päämäärän tajunta: olemassa varmuus henkilön tulevaisuuden ja saavutusten arvosta. s. 66

"Mutta eivätkö nämäkin ole ainoastaan tuotoksia, eivät asioita, jotka ovat pohjalla ja jotka aikaan saavat jotakin." oisko tr

Barron muotoili viisi hypoteesia testaamaan säännönmukaista originellisuutta ja ihmisiä, joilla sitä ei ole:
1) pitää monimutkaisesta ja jonkin asteisesta tasapainottomuudesta ilmiöissä
2) ovat monimutkaisempia psykodynaamisesti ja on laajempi persoonallisuus
3) ovat riippumattomia arvostelusta
4) itsevarmempia ja dominoivempia
5) hylkäävät painostuksen impulssien kontrollointivälineenä.

Barron tutki 1957 ilmavoimien upseeria.

(Onko heillä mahdollisuutta luovuuteen. Eivätkö valikoituja tynkiä. Hänen kriteerinsä voi muuttaa ja sanoa, etteivät he PELKÄÄ. Mistä tulee pelottomuus.) s. 66

IPAR:n tuovuustutkimus:

i. Mitä on luovuus?
Todellinen luovuus täyttää aina kolme ehtoa.
a. siinä on mukana reaktio tai idea, joka on uusi tai tilastollisesti harvinainen. Vaikka muutos tai ainutlaatuisuus on välttämätön, se ei ole riittävä (tr. ei ole luovuuden ehto; on ehto uudelle tavaralle, ajatukselle; mutta tuotanto ei ole luovuuden ehto! 941231)
b. Tuotoksen täytyy ainakin jossakin asteessa olla liitettävissä todellisuuteen s. 67, ratkaista ongelmia, sopia tilanteeseen tai johtaa johonkin havaittavaan maaliin. (tr: sama kuin edellä)
c. Todellinen luovuus sisältää originaalin näkemyksen vahvistamisen, arvioinnin ja kehittämisen täydellisyyteen. (tr: sama kuin edellä, sopii luovaan ajatteluun, mutta ei luovuuteen yleisemmin)

(Hän ei tutki luovuutta potentiaalina, vaan vasta, kun se tuottaa tuotoksen. Keskityttiin henkilöihin, jotka olivat jo näyttäneet korkeamman asteista luovaa työskentelyä. Mitä ovat luovat tuotteet? Mikä on luovan prosessin luonne? Miten luonnehditaan luovaa henkilöä? Mitkä ovat luovan tilanteen, elinpiirin tai miljöön piirteet?)

(Tuote:
- materiaalisia
- aineettomia
Jotkut ovat puhuneet, että tuote olisi ihmisen elämä. Ekspertit nimesivät tuotteita ei niinkään ihmisiä.)

Roe, Anne, Painters and Painting. s. 157-171

- Tutki ensiksi taiteilijoita ja alkoholin käyttöä luovassa tilanteessa.
- kaikki taiteilijoiden isät vastustivat taiteilijaksi ryhtymistä
- taloudellinen riski
- jos isä taiteilija, hänen vaimonsa vastusti
- muut vaimot: antaa tehdä mitä haluaa (tr: maineko heitä ajoi - höpöä)

Guilford: Creativity: A Quater Century of Progress.

Älykkyys ei ole vain informaatiota vaan paremminkin niiden kykyjen tai toimintojen kokonaisuus, jotka käsittelevät tietoa. Kyvyt eroavat suhteessa siihen, millaista informaatio on ja millaisia toimintoja me sillä suoritamme. Määrittelee informaation siksi, mitä me diskriminoimme. Info tulee palasina tai yksiköinä ja jokainen pala on erilainen. Ei diskrimointia ei informaatiota. Kaikki tiedon murut ovat aivojemme rakentamia ja rakennelmat ovat tuotteita.
Sisällöt:
- muotoja
- semantiikkaa
- symboleja
- käyttäytymistä

Infon tuotteet:
- yksiköitä: puu, runko, lehdet jne.
- luokkia
- suhteita
- systeemeitä
- transformaatio (muodonmuutos)
- implikaatiot (tr paskaa)

Andrews, Frank, M, Social and Psychological Factors which Influence the Creative Process. s. 117 - 145.

Voidaan erottaa toisistaan henkilön luova kyvykkyys ja tuotoksen innovatiivisuus. (tr: paskaa) Ensiksi on henkilön laatu, joka eroaa, mutta on kuitenkin analoginen älyn kanssa. (tr: paskaa)

"Luova kyky" tarkoittaa taitoa laittaa yhteen etäisiä assosiaatioita, jotka ovat hyödyllisellä tavalla jne (tr: paskaa)

Original file name: 85taylo