85 Kirj-Nalimov Realms of the Unconscious

Nalimov, V. V. Realms of the Unconscious: The enchanted frontier. Philadelphia 1982.

Jonas. H. The Gnostic Religion: The message of the alien god and the beginning of christianity. Boston 1958 s. 302
Hutten, E. H. The language of modern physics: An introduction to the philosophy o science. New York 1956 s. 278
Grof, S. s. 10
Wittgenstein, L. Taractatus logico-prilosophicus. London 1955 s. 207
Bhagavad-Gita (III.9)
Plotinus, The Enneads. London 1956 s. 226
Heidegger, M. Sein und Zeit. Tübringe, 1960 s. 437
Dood, L. W. Patterning of Time. New Haven 1971. s. 472
Moskovskie Vedomosti'ssa 1795, Nro 89 Lainaus on Vinogrdoo, V. V. Problema avtorstva i tyxcoriya stilei. ( the problem of authorship and the theory of style) Moscow 1971. s. 613
Hadamard, J. An Essay of the Psychology of Invention in the Mathematical Field. Princeton, N.J. 1949 s. 145
Hankins, T. L., Sir W.R. hamilton. Valtimore 1980 s. 474
Robers, J. Inner World of Meditation. New York 1976.
Jung, C. G. Psychology and Alchemy. London 1953

Miksi oivaltaisimme maailman vain ihmisen tekemin fyysisin välinein? Ehkä tiedostamttomamme on avain suoraan yhteyteen toisen todellisuuden kanssa. Ihminen on lonnon luoma ei logiikan. Mitä tiede tietää tiedostamattomasta?

Ei ole olemassa hyväksyttyä määritelmää tiedostamattomalle. Eli ei ole olemassa tiedostamatonta tutkivaa tiedettä. Miten voidaan logiikan ulkopuolella olevaa asiaa tai prosessia kuvat siten, että kuvaus on käsitteellinen? Yritän kehittää todennäköisyyteen perustuvan lähestymistavan muodostaakseni käsitteistön tiedostamttomalle. Nalimov s. xiii

Seuraavat seikat ovat peruslähtökohtia:
1) Käytän todennäköisyyden kieltä
2) Käsitteet ovat pätevia metaforisesti
3) Kaikkea ihmisen kokemaa tietoa käytetään hyväksi: Nalimov s. xiv matematiikka, fysiikka, psykologia, antropologia, kielitiede, teologia.
4) Raportoidaan kokemuksia joissa kirjoittaja toimii sekä kokeilijana että kohteena.

Metodin puitteissa käytetään fysiikan käsitteitä. Filosofit väittävät, että fysiikka on kaikkien tieteiden johtaja. Tämä siksi, että fysiikassa satunnaisuudesta on tullut tieteen kantaja, ei tietämättömyyden osoittaja. Fysiikassa tunnustetaan sellaisen totuuden oikeutus olemassa oloon, jota ei voida mitata fyysisin välinen. Fysiikan teoriassa siedetään paradoksien olemassa olo. (kaikki tieteethän ovat silkkaa metafooraa, paradokseja) Fysiikka on opettanut meidtä selittämään selittämätöntä käsitettävästi paljon selittämättömämmillä välineillä. Se on myös tämän kirjan tehtävä.

MAAILMAN TODENNÄKÖISYYSVISION KIELI

Kaikki osat käsittelevät todennäköisyysvision kieltä. "Ei-todellisesta" saattaa tulla todellinen, jos meidän oivallusrajoituksemme poistetaan. Nämä rajoitukset ovat tehneet länsimaisesta kulttuurista sen, mikä se on: rikas ja erinomainen. Mutta rikkaus sisältää aina köyhtyyttä. Radikaali muutos kielessä tuo aina radikaalin muutoksen kulttuuriin. Muutos on jo alkanut. Nalimov s. 1

TODENNÄKÖINEN MAAILMA: SIIRTYMINEN UUTEEN KULTTUURIIN:
Kulttuuri mahdollistaa maailman näkemisen. Näkymän määrittelee kielemme.

B. TODENNÄKÖISYYTEEN POHJAUTUVA NÄKEMYS MAAILMASTA:

1. Kukoistava kulttuuri on aina raskaana. Se pitää sisällään vastakulttuureita, jotka pilkistävät hieman pinnalle. Vastakulttuureista muodostuu uusi kulttuuri.
2. Uskon, että aikamme vastakulttuurit muodostavat yhden todennäköisyyteen perustuvan näkemyksen maailmasta.
3. Todennäköisyyskielellä sanomme, että satunnaismuuttuja on tunnettu, jos sen todennäköisyysfunktio on tunnettu. voimme tahallisesti unohtaa ilmiön syys-sueraussuhteet. Voimme tyytyä vain puhtaaseen ilmiön taoiminnalliseen kuvaukseen. Todennäköisyyskilen pääasiallinen erikoisuus on kuvauksen epäselvyys. Voimme sanoa, että satunnaisuus on synonyymi käsitteen semanttiselle epäselvyydelle ja todennäköisyyksien distribuutiofunktio on tämän epäselvyyden mitta.
4. On käynyt ilmi, että sanat, joille kulttuurimme perustuu eivät voi omata atomistista merkitystä. Nalimov s. 5 Sanat muodostavat epäselvän semanttisen kentän, jonka päälle rakennetaan todennäköisyys distriputiofunktio. Ihmisiä pidetään todennäköisinä vastaanottimina.
5. Metafoora ei ole eloton jäänne, vaan kielen oleellinen osa. Se sisältää formaalisen logiikan hylkäämisen. Bohr painottaa avoimuutta huomat metafoorien pohjautuvan tieteellisen ajattelun tarpellisuutta. Lisäksi eihän mikään tieteellinen käsite ole muuta kuin metafoora: tutkittava ilmiö käyttäytyy kuten teoria, ennustaa ja samalla silti ei aivan niin. Hutten, E. H. The language of modern physics: An introduction to the philosophy o science. New York 1956 s. 278

16. Kulttuuri on syvä kollektiivinen tietoisuus, jonka juuret menevät kauaksi menneisyyteen. Kun se kulkee läpi yksilöllisen filtterin, se muodostaa kulttuurin henkikökohtaisen käsittämisen.
17. Yhteiskunta jakautuu ryhmiin, joiden ihmisillä on yhteinen kollektiivinen tietoisuus.
18. Todennäköisyyskielen mukaan ihminen ei ole koskaan VAPAA. Häntä dominoi menneisyys, joka on tallennettuna kollektiiviseen tietoisuuteen. Samalla se on vapaa, sillä ko. tietoisuus ei jäykästi määrää henkilökohtaista filtteriä. Se antaa ainoastaan tietyn mahdollisuuden filtterin muodolle. Nalimov s. 9
22. Ihmisen pyrkimykset seruaavat henkilökohtaisista arvoista. Arvot eivät perustu logiikkaan. Logiikan tehtävä on määrätä, onko jokin oikein tai väärin. Se ei ole arvon mittaaja. Päämäärät syntyvät ja leviävät yhteiskunnassa kuin tarttuva tauti. Nalimov s. 10
23. Kaikki inhimillinen toiminta perustuu ennustamiseen. Ennustukset ovat aina todennököisyyteen pohjautuvia. Menneisyyden kokemukset toimivat epäselvinä painoina. Paljon riippuu yksilön filttereistä. Nalimov. s. 11
29. Henkilö on aina yhteydessä katkeamattomaan tietoisuuteensa. Sitä voidaan lähestyä joko sanallisesti tai suoraan muuttuneen tietoisuuden avulla. Välitön pääsy on sisäistä näkemistä. Nalimov s. 13

Kriisitilantiessa, kun kulttuurit ovat käyttäneet potentiaalinsa loppuun, ne alkavat sekoittua toisiinsa. Nalimov s. 15

Ehkä maailman jatkuvan näkemisen kulttuurista tulee ei-tekemisen kulttuuri. Siellä ovat vallalla spontaanit teot eivät päämäärään tähtäävät toiminnat. Pystymmekö edes kuvittelemaan tällaista kulttuuria? Ehkä viitteen antaa itä, taivaan linnut ja kedon kukkaset. Nalimov s. 17

Se ei ole laiskuutta. Pehmeää tekemistä. Tiedon voiman ei tulisi olla itsetuhoavaa. Nalimov s. 18

2. VAPAA TAHTO TODENNÄKÖISYYSMAAILMASSA

Missään muussa sanassa kuin VAPAUS ei ole yhtä paljon väärinkäsityksiä. Hegel.

Vapaan tahdon määrittelmästä tuli sattuman käsitys ranskalaisen oppineen Buridanin (1300-1358) kautta. Hänen assistenttinsa kuoli nälkään kahden heinäpaalin väliin, koska hänellä ei ollut loogista pohjaa tehdä päätöstä. Nalimov s. 19

Verbaalisen merkityksen käsittäminen määräytyy kahdella jakaumafunktiolla:

p(P) = sanan myy merkityksen aikaisempi jakaumafunktio ja

p (y/P) on henkilön filtteri, kun hän analysoi sanan myy merkitystä lauseessa y.

Myytä kuvaa väärä symboli = P (shift+optio+6)

p (P/y) = k*p(P) p (y/P)

p (P) = kohtalo

p(y/P) = vapaan valinnan filtteri eli mahdollisuus tyrmätä kohtalo tilanteessa

y = tilanne

p(P/y) = kohtalon väheneminen uuden harkinnan mukaan.

Kun p(P) lähestyy ääretöntä => ei miksikään tai Kaikeksi eli preferenssit lakkaavat = NIRVANA, ABOLUUTTI.

Vapaus tulee, kun henkilö selviää kohtalostaan.

Lauseen y ymmärrätämisvaihteleessa sanan merktiyksen varhaisempi jakaumafunktio vähenee filtterifunktion johdosta Bayesín teoreeman mukaan

p(P/y) = k*p(P) p(y/P) eli nykymerkitys = aiempi * filtteri.

Jakaumafunktiot p(P) ja p(y/P) ovat molemmat yksilöllisiä ja ilmaisevat vapaata tahtoa. Samalla ne ovat jossaakin määrin henkilön taustakulttuurin määräämiä (sosiaalinen asema ja kasvatus) Tämä kuvaa pakkoa. Vapaus ei ole absoluutti. Vapaus on olemassa kulttuurin ehdoin. "Kovissa" kielissä (fysiikka?) on vähemmän vapautta kuin "pehmeissä". Nalimov s. 20

Tässä on aukko - liittyy edelliseen funktioon, en ole varma onko pois jotain. jatkuu

..... vastaa alkuperäistä tarkoitusta.
Kielessä vapaa tahto ilmenee seanojen monimerkityksellisyydessä Nalimov s. 21

KARMA

Henkilön mahdollisuudet ovat perustapahtumakentän määrittämiä. Karma määrittelee perustapahtumakentän mahdollisuuksien jakaumafunktion jokaiselle ihmiselle ja jokaiselle elämälle. Jakaumafunktio sisältää karmisen ennaltamäärätymisen. Se on sekava tai todennäköisyydellä painotettu. Jokaisessa tilanteessa henkilö voi tehdä oman päätöksensä. Tätä edustaa todennäköisyydellä painotettu filtteri (funktiossa p(y/P)).

Bayesín teoreema selittää silloin potentiaalisen mahdollisuuden suunnan, jonka määrää menneisyyden vuorovaikutukset toiminnan vapauden kanssa. Vapaus on olemassa painojen uudistumismahdollisuuksien kautta karmisessa tilanteessa. Se on indivituaalisuuden julistus. Tämän mallin yhteydessä karmisen ennaltamääräytymisen tuhoaminen johtaa yksilöllisyyden eliminointiin. Jos P eli karmisen ennaltamääräytymisen funktio degeneroituu jatkumattomaksi jakaumaksi, se lähestyy ääretöntä. Se muuttuu ei miksikään tai Kaikeksi, ja tällä kaikella tarkoitetaan preferenssien lakkaamista, hengenlahjojen käyttämättä jättämistä. Tämä on Nirvana ilmaistuna todennäköisyyskielellä.

Amerkikkalaisen teologin Paul Tillichin mukaan p(P) on epämäärisesti määritelty kohtalo. p(y/P) on eettinen, olennainen osa pyrittäessä tyrmäämään kohtalo tilanteessa y ja p(P/y) on kohtalon väheminen eettisen olennaisen osan avulla. Nalimov s. 23

Intialaisten mukaan vapaus tulee, kun henkilö selviää kohtalostaan (Karmastaan). Kristinuskon mukaan tämä onnistuu oppimalla totuuden (eli sama). Elämänkierrosta pääsee oppimalla totuuden eli syntyy yhteys Jumalan kanssa. Vapaus on synonyymi Nirvanan kanssa - tyhjyyden kanssa. Toisella tavalla sanottuna henkilö, joka on absoluuttisen vapauden tilassa menettää "vapauden" merkityksen. Vapaan valinnan filtterillä p(y/P), jos funktio p(P) lähestyy nollaa, ei ole mitään mieltä, eli jos argumentti lähestyy ääretöntä suorakulmaisen jakauman käsite menettää todennäköisyyttä mittaavan merkityksensä.

Todennäköisyyteen perustuva kuvaukseni maailmasta ei ratkaise tuskallista lännen filosofien ja teologien ongelmaa. Se jättää ne turhina käsittelyn ulkopuolelle. KAIKKI KULTTUURIMME ONGELMAT OVAT PSEUDO-ONGELMIA. On käynyt ilmi, että eurooppalaisen ajattelu tuli pysähdystilaan, kun ajatuduimme seuraaviin kulttuurimme luomiin vastakkaiskäsitteisiin:
- subjektiivinen - objektiivinen
- mieli - aine
- jakuvuus - jatkumattomuus
- sattuma - pakko
- vapaus - ennaltamäärääminen Nalimov s. 24
- dialektiikka - logiikka
- gnostismi - agnostismi
- sponttaanisuus - säännönmukaisuus
- äärettömyys - äärellisyys
- elämä - kuolema
- hyvä - paha
- totuus - valhe
- omatunto - velvollisuus
- armo - rangaistus
- Jumala - ateistinen maailman mekanistisuus.

Jos hämärrämme käsitteitä, vastakkaisuus häviää ja niistä tulee sama, niistä tulee synonyymeja. Ongelmia ei siis ollutkaan. Nouseeko uusia, todellisia ongelmia? Eli nouseeko uusi kulttuuri. Lännen kulttuuri on edistynyt tilaansa ratkaisemalla ongelmia, jotka todellisuudessa ovat olleet koko ajan ratkaisematta. Ratkaisisiko itä todellisia ongelmia? Mitä ovat todelliset ongelmat? Nalimov s. 25

TODELLISUUSKÄSITTEELLISEN KIELEN METAFOORINEN LUONNE

Epäselvyys on synonyymi sattumalle. Nalimov s. 41
SISÄINEN AIKA:

Klo 06.00, aika: keskustelu ulkoavaruuden olion kanssa!?
Tuomaan evankeliumi? Millainen on loppumme?
Jumala: Onko alku selvä? Missä on alku, on loppu. Autuaita ne, jotka alussa tietävät lopun, eivät koe kuolemaa.
viittaako juttu siihen, että on olemassa Tuomaan evankeliumi, jossa puhtuaan alusta ja lopusta?

Ei ole sanoja ajan esittämiseksi. Aika on sitä, mitä joku toivoo mitattavan. Käsite ymmärretään sen mittauksen avulla eli mittauksen kuvauksella. Mitä on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus? Nalimov s. 47 Kukaan ei voi selittää sitä tarkasti. (ei oikeastaan ole ollenkaan kysymys sen selittämisestä, vaan sen huomaamisesta ettei sitä voi selittää ja siitä johtuen ei myöskään pidä käyttää tiettyjä totuuksia aseina tilanteissa lähtien siitä, että se voidaan selittää tai otetaan ikään kuin selitettynä - ajattele Nyttiä - tätä ainutta elämän hetkeä 941205)

Nyt on yksinkertaisesti parasta aikaa tapahtuvan TEKEMISEN hetki. Menneisyys on myös kerran tehtyä tekemistä, jota ei saa tekemättömäksi, päättynyttä tekemistä. Tulevaisuus on varastossa olevaa tekemistä, potentiaalia tekemistä. Ero on vain tekemisen asteessa. Aika auttaa siten ilmaisemaan eri tekemisen asteita.

Jos ego on olemassa, on olemassa tietty potentiaalisen tekemisen kenttä. Eri kentän osilla on eri merkitys minulle eli potentiaalista tekemistä luonnehditaan erilainen painotus. p = mahdollisuuksien jakautumafunktio. Tämä on vain potentiaalia, lisänykyisyysmahdollisuus. Ego on olemassa, muttei toimi, siksi nykyisyyttä ei ole minulle. Ehkä syväynessa ego on vain tulevaisuudessa. Potentiaalinen olemassaolo tulee todeksi, kun ego tulee esiin ja toimii sen potentiaalisen tekemisen kentässä. Vapaa tahtoni toteutuu suodattimena, joka lepää potentiaalisen tekemisen jatkumofunktion päällä. Vapaa tahto jakaa potentiaalisen tekemisen kahteen soaan. Oikealla on potentiaalisen tekemisen todennäköisyydet. Vasemmalla hylätyt mahdollisuudet. Tämä viittaa egon illuusiomuotoon. Ego on vain tekemistä. Ego ilmaistuna tekemisen avulla ei ole objekti, se on tila tai prosessi. Tämä tekee ajan käsitteen tarpeettomaksi. Onko menneisyys jäätynyt kulttuurissamme? Onko se leikattu pois nykyisyydestä? Kyllä, kulttuurimme vikapisto on, että se näyttää olevan jäässä. On tosin olemassa tosiasioita, jotka sotivat tätä vastaan. Vikapistokulttuurimme on pidettävä niitä kuitenkin erittäin epämiellyttävinä. Nimitämme niitä hallusinaatioiksi. Tämä on mahdottoman kätevä keino eliminoida kaikki sopimattomat seikat. Uudelleensyntymä on hyvä esimerkki. Nalimov s. 48 Siellä on ikäviä esimerkkejä mahdollisuudesta elää eri ajoissa.

Entä ajan mittaaminen? Psykologiset tapahtumat järjestetään kulttuurissamme fyysisen ajan mukaan, joka puolestaan syntyy fyysisestä tekemisestä. Psykologinen aika on dynaamisen muutoksen tunne psykologisessa avaruudessamme estimoituna egomme muutosten avulla. Tiedämme selvästi, että psykologinen aika tunnetaan eri tavalla eri elämäntilanteissa. Tähän voivat vaikuttaa myös ulkoiset olosuhteet. Eristys tekee usein väkivaltaa ajantajulle. Elämä, joka ei sisällä tekemisen mahdollisuutta, on kuoleman odotusta. Psykologisen ajan kulun nopeus muuttuu tekemisen skaalan avulla: hidastuu tai nopeutuu.

JOLLAKIN IHMEEN TAVALLA PSYKOLOGISEN AVARUUDEN DYNAMIIKKA MUUTTAA RADIKAALISTI TIEOISUUTEMME TILAA. Nalimov s. 49 Tavallisia tapahtumia, joissa tämä koetaan, ovat esim. rytmiset liikesarjat tai meditaatio. Ne muuttavat tekemisen skaalaa. Yleensä tällaisten harjoitusten tarkoitus on nimenomaan lopettaa tekeminen. Tietoisuus, tekeminen ja muuttunut tietoisuus ovat liittyneet AIKAAN. Nalimov s. 50

Ovatko määreet menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus oleellisia myös fyysiselle ajalle? Ei minun mielestäni. Nalimov s. 51

Ehkä aikaa ei ole olemassakaan. Se on välttämätön käsite kuvattaessa jonki tapahtumista egolle tai egossa ja kuvattaessa sitten maailman tapahtumia. Tekemisen mahdollisuus määrittelee psykologisen aikamme. Se on tuonut kulttuuriimme vastakkaiset käsitteet: hyvä - paha, tosi - epätosi jne. On merkittävää huomata, että menneet itämaiset filosofit hylkäsivät maailman vastakkaisasetelmat ja se johti tekemisen hylkäämiseen sekä ajan katoamiseen. Nalimov s. 52

Onko kuolemaa olemassa ilman aikaa? Kuolema on loppu. Mutta mitä voidaan sanoa lopusta, jos emme tiedä alkua. Me panemme paljon painoa kuolemalle. Miksi? Kuolema merkitsee kaiken tekemisen loppua sekä ajan katoamista. Aika lähestyy nollaa. Suuri shokki tulee häviämisen äkillisyydestä. Se katkaisee jatkuvasti muuttuvan prosessin luonnollisen kulun. Huomaa, että jos henkilö (tai sosiaalinen rakenne tai tieteellinen käsite) alkaa ikääntyä ja hävitä hitaasti tämä ymmärretään luonnolliseksi prosessiksi. Tekemisen skaala laajenee asteittain ja kuolema voidaan kuvat yksinkertaisesti toisen rajan ohittamiseksi. Nalimov s. 53

Kukaan ei tiedä milloin Rooman imperiumi hävisi. Kliinisen kuoleman kokeneet sanovat, ettei ole kuolemaa, vaan se kyllä tapahtuu fyysisellä tasolla. Jos henkilö oppii maanpäälisessä elämässään hallitsemaan vapaat tahtoaan, hän oppii hallitsemaan syväuntaan. Tämä muuttaa radikaalisti kuoleman käsitettä. Tunnemme tällaisia tapauksia vain legendoista. Mikä ero on kuolemalla ja unella?

Kuolemassa kadotetaan nykyisyys ja tulevaisuus. Unessa nykyisyys vähenee ja miltei katoaa, mutta oleminen tulevaisuudessa on mahdollista. Olemisen skaala laajenee unessa. Tämä ei kuitenkaan johda rajan ylittämiseen tai ajan muuttumiseen kurssin muuttumiseen. Unet luokitellaan syvyyden mukaan, mutta kulttuuristamme puuttuu kuolemien luokittelu. Vanhat salaiset egyptiläiset opetukset kertovat mahdollisuudesta kokea kuolema. Lasaruksen kuolemasta herättäminen voisi olla kertomus paluusta tämän katlaisesta kuolemasta. Kuoleman ja unen raja hämärtyy. Entä uudelleensyntymäkäsite?

Kertoo ajasta ja kuolemasta menneissä maan kulttuureissa.

Gnostikot pitivät mahdollisena, että on olemassa korkeampi elämisen muoto, Nalimov s. 54 olemisessa maapallolla, tekemisen ja maan ajan ulkopuolella. Gnostikoille Jumala oli ei-olemassaoleva, syntymätön, tuhoutumaton, tuntematon, käsittämätön, ylitaivaallinen, muuttumaton, itsesiittynyt. Jonas. H. The Gnostic Religion: The message of the alien god and the beginning of christianity. Boston 1958 s. 302

Jeesusta on kutsuttu "hiljaisuuden pojaksi".
Monet mystikot painottavat kokemuksia tekemisen ulkopuolella.
Slaavilainen tarina ajan suhteellisuudesta: Häät, sulhasen ystävä kuollut. Tervehtimään. Haudan laidalla viinaa ja tupakkaa. Juodaan! En ehdi häät". Polta! Ok! Nalimov s. 55 Poltti. Julksi tavoittaakseen hääkulkueen. Ei ollut kulkuetta, ei kirkkoa vaan sammalointuneet rauniot. Me näemme maan ihmisen kautta, emme fyysisten välineiden kautta. Jotta näkisi ajallisen maailman, on psykologisen ajan lakattava.

Eläkeläisten elämän tempo muuttuu. He alkavat pidentämään skaalaa. Menevät erilaiseen aikaan. Usein eläkkeelle jäävä kuolee hyvin pian. Ei pysty sopeutumaan psykologisen ajan muuttumiseen. Entiset kirjat - "Sota ja rauha" - esimerkiksi olivat tehdyt erilaisen ajan kokemiseen. Eivät ole nykyisin suosiossa mm. siitä syystä. Ihmisten psykologinen aika vaatii sähäköitä kirjoja. Nalimov s. 56

Ymmärränkö oikein? Väität, että psykologinen aika liittyy psykologiseen avaruuteen mittauksen kautta. Kyllä se liittyy tekemisenä avaruuden mittauksen muuttumiseen, jola muuttaa ajan kokemista. LSD-matkan eräs rajuin ja yleisin piirre on ajantajun muuttuminen. Lyhyt aika koetaan pitkänä tai minuutti saattaa muuttua vuosisadoiksi tai äärettömyydeksi. Usein aika muuttuu myös ei vain määrällisesti vaan ulottuvuutena. Pysähtyy kokonaan. Tavanomaiset tapahtumat häviävät. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus koetaan samana. Erikoistapauksena saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi regressio menneisiin elämiin. Grof, S. s. 10 Huume toimii laukaisijana ja kiihdyttäjänä tuoden kohteelle asioita pintaan syvältä tiedostamattomasta. Tämä viittaa siihen, että heihin on rakennettu tilapäinen tajuntamme muuttamistapa. Mikä on maan asukkaiden filosofia? Se on tekemisen filosofiaa.Wittgenstein sanoo: "Filosofia ei ole teoriaa vaan toimintaa." Wittgenstein, L. Taractatus logico-prilosophicus. London 1955 s. 207

Suppeammin filosofia tarkoittaa maailmasta omaamiemme tietojen jatkuvaa uudelleenarvoinintia. Tiedot tulevat meille psykologisista kokemuksistamme. Uudelleenarviointiin käytetään uutta kieltä. Jokainen uusi uudelleen tulkinta on uuden myytin keksimistä. Nalimov s. 57

Ajan käsite on rakenne, jonka olemme ottaneet itsellemme kaukaisen menneisyyden myyteistä. Sitä ei voi tuhota, koska se on syvällä tietoisuudessamme. Tekeminen tunnetaan sen hedelmistä. Tämä maailma on sidottu tekemisellä. Bhagavad-Gita (III.9) s. 58

AIKA MAAILMAN TEKSTIEN KIELIOPPINA

Mitä on aika? Aikaa ei ole. Aika on numero. Aika on olemisen ja ei-olemisen suhde. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Mitä Plotinus sanoo ajasta ja ikuisuudesta? Hänellä oli hallussaan tieto Välimeren maista, Persiasta ja Intiasta. Hän on ensimmäinen filosofi, joka tajusi maailman kriittisesti ja integroi sen oivaltamisen periaatteeseen. Tätä kokemusta voidaan pitää uskonnollisena, koska se syntyy suoralla yhteydellä tiedostamttomaan. Hänen kirjoituksensa ovat implisiittisiä. Häneltä kysyttiin ja hän vastasi. Me voimme kysyä samat kysymykset vain itseltämme. Nalimov s. 59

"Ikuisuus" on äärettömän suuri järjestelmä. Intuitio tunnistaa sen Jumalaksi. Se voidaan kuvat Jumalan julistukseksi Itsestään. Plotinus, Enneads s. 226 Ikuisuus on rajaton elämä. Se on kaikki elämä. Elämä, joka ei tunne mitään mennyttä tai tulevaisuutta täydellisyyttä hajoittavana. Elämä ei kuluta itseään. Elämä on hetken ikuisuutta. s. 227. Meissä täytyy olla osa tästä ikuisuudesta. Kuinka tämä on mahdollista, jos olemme olemassa ajassa? Koko kysymys pohjautuu ajassa ja ikuisuudessa olemisen erottamiseen. Tarkastele ajan luonnetta niin näet. s. 228 Ajan liikettä ei ole... Sana liike täytyy erottaa siitä ympäröivästä kohdasta, jossa liike tapahtuu. Liike voi loppua. Aika on jatkuva. s. 229 Voitaisko silloin määritellä aika elämän sieluksi liikkeessä, kun se kulkee toisesta kokemuksesta toiseen. s. 234

Jos sielu vetäytyy ja vajoaa perusyhteyteeseensä, aika häviää. Ajan alkuperä voidaan kytkeä sielun ensimmäiseen värähdykseen, sen pyrkiessä tuottamaan järkevän univesumin. Täten aika tulee mukaan kaiken rinnalle. Sielu synnyttää yhtäkkiä univerumin ja ajan. Sielun toiminnassa tämä univesumi putkahtaa esille. Toiminta on AIKA ja universumi on ajan sisältö. Nalimov s. 60

Aikaa ei löydy sielusta. s. 236
Tästä syntyy Demiurgin sääntö: Maailma tekee itsensä tiettäväksi ajan kautta. Aika tulee siten synonyymiksi olemassaolon kanssa. Aika on kaksikasvoinen. Astronominen aika voidaan oivaltaa suoraan. Toinen aika on nimeltään psykologinen aika. Sitä ei voi mitata välinein. Sitä ei tunneta. "Aika itsessään ei ole mitta. Se palvelee mittaamista, mutta se ei ole mitta. Kaiken liikettä leimataan ajan avulla. Aika ei sen luonteen vuoksi voi olla liikkeen mitta." s. 236

Maailma tekee itsensä tiettäväksi numeron avulla. Plotinuksen (vai tarkoittaako Demiurgia?) systeemissä aika esiintyy numeron ulkopuolella, mittaamisen ulkopuolella. Se on vain keino, jonka avulla mittaaminen tulee mahdolliseksi. Olemassaoloa tutkivan tieteen mukaan aika esiintyy olemassaolon ulkopuolella, vaikkakin se tekee olemassaolon mahdolliseksi. Me kohtaamme olemassaolon tekstinä, jonka semantiikan me haluamme oppia, käsittää ja kokea.

Kielioppi on tekstin ulkopuolella. Se vain järjestää sen kuten aikakin, joka on maailman olemassaolon ulkopuolella. Se vain rytmisesti järjestää maailman tekstin, jonka vaulla me otamme siihen yhteyttä. Ajan luonteen etsiminen lähtee halusta kuvat aika olemassaolon termein, mutta ajalla ei ole omaa olemassaoloa. Se on olemassa vain organisoivana ideana. Tiedämme mikä on kieliopin rooli kielen rakenteessa. Nalimov s. 61 (aika- sana oli muuten isolla kirjoitettuna - olisikohan se A-aikaa)

Leibniz on sanonut: "Aikaa ei tarkkaan ottaenole ikinä ollut olemassa, koska se ei ole koskaan ollut kokonainen, koska sen osat eivät ole olemassa yhdessä."

Jos otamme ajan ulos niistä tapahtumista, jotka tapahtuvat ajassa, me emme pysty esittelemään sitä jostakin aineesta koostuvana, muodon saavana. Tässä mielessä tila on mittaamaton.

Plotinus ymmärsi, että aika on numeerisen estimoinnin saavuttamattomissa. Tässä on sen olemassa olemattomuus. Jos aika ei ole muuta kuin olemassaolon kielioppi, monet siihen liittyvät ongelmat katoavat: ajan dynaamisuus. Kielioppi voi olla vain yhdessä tekstin kanssa. Me voimme tajuta sen vain tekstin avulla. Nalimov s. 62 Aika, kuten me sen tajuamme, ei kuulu maailman universaalin kielen kielioppiin. Psykologinen aika ei ole muuta kuin kielioppi, jonka avulla eri tietoisuuden tasomme esitetään ymmärrettävänä tekstinä. Erilaisten psyykisten tilojen mittaus avautuu, kun esitellään psykologinen aika. Muutettaessa tätä mittaa esimerkiksi meditaation avulla me muutamme tietoisuuden kielioppia ja saamme uuden, meille vieraan tekstin. Monet kirjailijat esittävät, että mielisairaudet sisältävät meille luonnollisen aikaidean rikkomisen. Dood, L. W. Patterning of Time. New Haven 1971. s. 472

Sairaus edustaa meidän psyykkisen tilamme kieliopin rikkomista. Nalimov s. 64

Maailman kieliopin idea on universaalisen harmonian käsite, kun maailma ilmenee spontaanisti kehittyvänä tekstinä. Maailman olemassaoloa tutkivan tieteen ongelma voidaan typistää kulttuurissamme AJAN ONGELMAKSI. Ajan ongelma vaikuttaa näennäisongelmalta. Nalimov s. 65

Plotinus, The Enneads (numero 9). London 1956 - (205-270 jks) Käännös Stephan MacKennen (tai MacKamen) elämäntyö 1872 - 1934)

8. PSYKOLOGISEN AJAN KÄITTEEN METAFORINEN LUONNE

Käsityksemme pesoonallisesta psykologisesta ajasta on yhtä syvästi vertauskuvallinen kuin maailman todennäköisyyskuva. Henkikökohtaisen ajan ilmaus tulee merkitykselliseksi vasta sen jälkeen, kun on otettu mukaan tekemisen skaala. Se ei ole läheskään sama kuin fyysisen ajan skaala.

Minulta on usein kysytty, mikä on henkisen ajan ja fyysisen ajan korrelaatio? Kyse on kahdesta läheisestä kielestä, mutta silti eri kielistä. Kyse ei ole saman seikan erilaisista esittämismuodoista, vaan kahden eri kielen kieliopeista. Kielet ovat läheisiä toisilleen, mutta silti eri kieliä. Luonnollisesti muutos henkilökohtaisessa ajassa johtaa muutokseen sisäisessä, psyykisessä tilassa aiheuttaen fyysisen ajan pituuden estimointiin vääristymän. Itsemurhaajat ovat kokeneet fyysisen ajankulun vapautumisen. Ehkä kyse on normaalin elämän katketessa menetettävän ajan korvaamisesta. Koetaan kokonainen elämä muutamassa kuolemaa edeltävässä hetkessä. Skaala kutistuu, aika nopeutuu antaen täyden elämän illuusion.

Käsityksemme psykologisesta ajasta mahdollistaa mallin rakentamisen, jolla voidaan ilmentää menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Ihmisen tekeminen on mahdollista tässä kolmiulotteisessa avaruudessa. Menneisyytemme erotetaan meistä Ajalla. Nalimov s. 68 Se esiintyy yhdessä meidän kanssamme suurempi ulotteisessa avaruudessa. Menneisyys, jo tehty, projisoituu jatkuvasti kolmiulotteisessa avaruudessamme laajemmasta avaruudesta, joka määrittää käyttäytymisemme. Kaikki uusi elämässämme käsitetään vanhan kautta. Tuotettaessa jotain uudelleen me todellisuudessa toteutamme vanhaa, joka ei tule meille kuitenkaan suoraan. Se edustaa toista todellisuutta, joka ei ole meidän vallassamme.

Monissa kirjoituksissani olen painottanut, että mikä tahansa kulttuurin kehitys näennäisesti uusin ja odottamattomin piirtein aina osoittautuu pukeutuneen menneisyyden vanhoihin vaatteisiin. Vapaan tahdon yhteydessä esitetty todennäköisyydellä painotettu kohtalokäsite heijastaa juuri menneisyyden heijastamista tähän päivään. Entä tulevaisuus, miten me näemme sen? Myös sen voidaan sanoa esiintyvän yhdessä nykyisyytemme kanssa eli sekin esiintyy laajemmassa avaruudessa ja projisoidaan pienempään ulottuvuuteen, jossa tekeminen tapahtuu. Jakaumafunktion käyttäytymisessä eettinen aspekti voidaan pitää tulevaisuuden ilmenemisenä nykyisyydessä. Vapaa tahto tekee valintoja, sen kautta tulevaisuus esiintyy todennäköisyysjoukkona ja vaikuttaa nykyisyyteen. Voimme puhua menneisyyden ja tulevaisuuden nykyisyydessä esiintymisestä. Molemmat ovat olemassa julistamattomina ja ovat julistettuna vapaan tahdon avulla synnytettynä tekemisenä.

Kuten Bhagavad-Gitassa sanotaan: "Tämä maailma on yhdistetty tekemisellä." Toisin sanoen ihmisten avulla tietoisuus tunkeutuu maailmaan. Tietoisen eli vapaan ihmisen toiminta hänen tekemisensä ilmentää kykyä muuttaa tilannetta kysymällä kysymys. Mahdollinen vastaus on kysymyksessä. Vastaus kehittyy eksplisiittisesti vuorovaikutuksessa sen tilanteen kanssa, johon se on suunnattu. Vastauksen realisointi tekemisessä luon uuden tilanteen. Oletetaan, että p(P) on arvoon orientoituminen menneisyytemme luomassa tilanteessa. p(y/P) on tulevaisuudesta esitetävä kysymys olemassaolevaan tilanteeseen ja uuteen ongelmaan y. p(P/y) on vastaus, joka syntyy uudelleen painotetun arvomaailman avulla. Tästä seuraa, että arvojemme systeemissä eettinen asenne on kysymys, Nalimov s. 69 joka esitetään elämän kohtalokomponentille. Tai tulevaisuus etiikan avulla esitettynä synnyttää ihmisen kautta kysymyksen menneisyydelle, joka on identifioitu kohtalokomponentin avulla.

Tulevaisuus vaikuttaa menneisyyteen nykyisyyden kautta. Nykyisyyden erikoisrooli muodostuu siitä tosiasiasta, että vain siinä voi tapahtua tekeminen. Sen avulla tulevaisuus vaikuttaa menneisyyteen. Tällä tavalla voimme ilmaista laadullisen eron, joka on aikojen välillä. Heideggerin mukaan menneisyys ei ole jotain sellaista, jota ei enää olisi olemassa. Se voidaan aina löytää nykyisyydestä. Se määrittelee sekä nykyisyyden että tulevaisuuden. Heidegger, M. Sein und Zeit. Tübringe, 1960 s. 437

Tulevaisuudella on tietty merkitys tässä ajan yhdistämisen käsitteessä. Se on keskittyminen tulevaisuuteen, joka tekee "tässä ja nytin" todelliseksi. Tulevaisuuden kaava on "ennaltakäsittäminen". Tämä yhtyy tulevaisuuden kuvauksen filtteri-ideassa p(y/P). Valitsemme vapaasti potentiaalisen tulevaisuutemme. Kaikki esitetty tukee näkemystä siitä, että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat vain kieliopillisia tekstin kategorioita, joiden avulla olemme vuorovaikutuksessa olemassaolon kanssa. SE MÄÄRÄÄ MAAILMASSA OLEMASSAOLOMME SUUNNAN. Olemme niin tottuneet siihen, että pidämme sitä luonnollisena ja ainoana mahdollisena ajattelumallina. Aivan yhtä mahdollista olisi vuorovaikutus maailman kanssa erilaisen kieliopin välityksellä, jolloin SYNTYY UUSI ERILAINEN KULTTUURI.

Kolmen ajan käsitteen laadulliset erot ovat vain psykologisia. Vain vapaan tahdon kautta nykyisyys tulee tietyksi laadulliseksi momentiksi, jossa menneisyys käännetään tulevaisuuden avulla. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat erottamattomia. Vapaa tahto luo tekstin, jonka kehitys lähtee aikakieliopin laadullisten kategorioiden kolmiyhteydestä. Haluan lainata venäläisen kirjailijan Karamsinin sanoja: "Minusta ei ole oikein sanoa, että aika kuluu, vaan että me ohitimme sen ajan ollessa liikkumaton."

Meidän virheemme lähtee siitä, että kuvittelemme purjehtivamme jokea alas siten, että kukkulat ja puut rannalla liikkuvat meidän ohitsemme. Nalimov s. 70 Yötä eikä päivää ole, vaan ruumiimme kokee muutoksen. Minuutit ja vuosikymmenet eivät mittaa aikaa, vaan hämärän olennon liikkeitä. Liike on iäinen ja eroaa ikuisuudesta vain minän ? vuoksi. Menneisyys on pohjattomuus, johon tilapäiset asiat putoavat. Tulevaisuus on toinen rotko, joa on meille läpäisemätön. Kuitenkin jälkimmäinen virtaa edelliseen. Me olemme niiden välissä ja tunnemme tulevaisuuden virtauksen menneisyyteen. Tätä me kutsumme nykyisyydeksi, joka ON MEIDÄN KOKO ELÄMÄMME. Nalimov s. 71

Miten me olemme kehittyneet tästä ajasta.
Tämä on esitetty Moskovskie Vedomosti'ssa 1795, Nro 89 Lainaus on Vinogrdoo, V. V. Problema avtorstva i tyxcoriya stilei. ( the problem of authorship and the theory of style) Moscow 1971. s. 613

MESTARI ECKHART JA MEDITAATIO KESKIAJAN EUROOPASSA

Eckhartin mukaan mediaatio on hiljaisuus, jossa syntyy uusi tietoisuus. "Kun kaikki oli kietoutunut rauhalliseen hilaisuuteen, salattu sana tuli taivaasta." Nalimov s. 95

"Sana puhutaan sielun pyhimmässä osassa, sielun ylimmässä paikassa. Keskeinen hiljaisuus on siellä, mihin mikää eliö eikä mikään idea pääse. Siellä ei ole ajatusta, toimintaa, ideaa ei itsestä eikä mistään muusta." Nalimov s. 96

Ytimessä on hiljaisuus, rauha, taivaallisen syntymän asento ja Jumalan sana.
Mistään sielu ei tiedä keinojen puuttuessa niin vähän kuin itsestään. Nalimov s. 97

Kun kaikki sielun toimijat vetäytyvät toimesta, silloin puhutaan sana. Nalimov s. 99

Rentoudu ja anna Jumalan ohjat. Tee mitä hän haluaa.

Aika ja teot eivät ole itsessään mitään. jos ne eivät ole mitään, henkilö, joka ne menettää ei menetä mitään. Ajan täydellisyydestä nousee armo. Ajan täydellisyys on, kun aikaa ei ole. Kun ollaan kuitenkin ajassa ja sydän asetetaan ikuisuuteen, jossa kaikki tavanomaiset asiat ovat suurtekoja. Silloin tavoitetaan täydellinen aika. On kolme asiaa, jotka estävät jumalan tuntemisen.
- Ensimmäinen on aika
- Toinen on materiaalisuus
- Kolmas onmoninaisuus.
Kun sielu on ahne, tiedolle ja sen pitämiselle ajan, materian ja paljouden kehässä, me menetämme sen, joka on ainutlaatuisesti meidän. Nalimov s. 151

6. LUOVA TIETEELLINEN TOIMINTA TIEDOSTAMATTOMANA MEDITAATIONA

Kaikki me jokapäiväisessä elämässämme alinomaan käsittelemme tietoisuutemme tiedostamtonta osaa erilaisilla tekniikoilla. Meditaation ymmärretään olevan tekniikka, jolla turvaudutaan alitajuntaan. Luovalla tieteellisellä toiminnalla on tiedostamattoman meditaation piirteitä.

Esimerkki: Tiedemiehellä on ongelma. Hän menee kirjastoon. Hän alkaa selailla asiaan kuulumattomia kirjoja. Ongelma vetäytyy taka-alalle. Tavanomainen näkemys väistyy. Sitten yhtäkkiä tiedostamattaan hän saa virikkeitä, uusia näkemyksiä ongelmaansa. Nalimov s. 130

Teknilliseen ja teknologiseen tutkimukseen käytetään valtavasti rahaa. Kuitenkin tarvitaan ainoastaan tietoisuuden virittämistä.

Hadamard sanoo, että "luovassa matermaattisessa tutkimuksessa asian sisään näkemisessä ei käytetä jokapäiväisen elämän sanoja eikä matemaattisia symboleita. Prosessi tapahtuu tiedostamattomalla tasolla ja tietoisella tasolla. Sen tuotteet ilmaistaan symbolisysteemillä, joka mahdollistaa kommunikoinnin itsemme ja toisten kanssa. Hadamard, J. An Essay of the Psychology of Invention in the Mathematical Field. Princeton, N.J. 1949 s. 145

Tätä ilmiötä selvittää myös Sir William Rowan Hamilton puhuessaan luovasta kirjoittamisesta: "Ajatuksen alla oleva virta liikkuu mielessäni. Sähköinen piiri tuntuu sulkeutuvan. Näkyy välähdys. Näen yhtäkkiä." Hankins, T. L., Sir W.R. hamilton. Valtimore 1980 s. 474

Lisäksi Hankins kertoo: "Siinä ja siellä tunsin ajatuspiirin sulkeutuvan. Tunsin ongelman sillä hetkellä ratkenneen - älyllinen pyyde helpottaa - se oli vaivannut minua ainakin 15 vuoden ajan." Hanskins s. 293 Nalimov s. 131

Kvanttimekanismin perustaja E. Schrödinger painotti 1926 Hamiltonin löytöjen merkitystä sen suhteen, että ne olivat auttamassa uuden mikromaailman näkemyksen löytymistä. Hamilton oli myös runoilija. Hänen mielestään tiede ja runous olivat kirkkaimmat totuuden ilmaisijat. Hanskins s. 389

Tieteellis-teknologiset ennustukset ovat mielestäni luonteeltaan enemmän mytologisia kun tieteellisiä. Ensimmäinen kontrolloitu, miehitetty, mekaaninen lento suoritettiin 17.12.1903, kello 10.35 Orville Wrightin toimesta, mutta kesti viisi vuotta ennen kuin yleisesti hyväksyttiin, että lento oli tapahtunut. Simone Newcomb, professori, matemaatikko, astronomi, John Hopkins University'stä, Amerikan astrologisen seuran perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja, Amerikan Nautical Almanac Office'n johtaja. Science Citation Indexin mukaan häntä lainattiin 1961 - 1976 välisenä aikana 183 kertaa. Hän todisti tieteellisesti 22. 10.1903, ettei konevoimalla pysty lentämään. Garfield, E. Negative Science and "The outlook for the flying machines". Essays of on information scientist. PA: ISI. Press, 1980. vol 3. s. 155-172 Nalimov s. 132

Tiedostamaton ei ole valmiiden tieteellisten teorioiden varasto. Uusi täytyy olla vanhan pohjustama. Samalla se ei saa loogisesti seurata vanhasta tai se ei ole uusi. Jos katsomme uutta tarkasti, näemme vanhan sen sisällä. (onko todella vai vain ajatuksessamme tr)

Luovuuden prosessissa pääosaa esittää ongelman muotoilu. On valittu semanttinen avaruus, josta vastausta etsitään. Tähän tilaan tulee vastaus tiedostamattomasta. Tiedostamattomia tuloksia ei aina havaita eikä muisteta. Tilanne on sama kuin unessa. Tiedostamaton kuva yhdistetään tietoisen toimintamme kanssa uuden preferenssimme kanssa. Syntyy uusi näkemys ongelmaan. Kauan sitten tiedettiin, että uudet näkemyksemme vaativat myös uuden kielen. Markus 2:22 "Älä pane uutta viiniä vanhaan leiliin jne." On luonnollista kysyä, missä määrin suora meditointi voi lisätä tiedemiehen luovaa potentiaalia. uskon, että meditaatio lisää spontaanista luovuutta. Nalimov s. 135

Lisääkö ja ohjaako systemaattinen meditointi vain tieteellistä tutkimusta harjoittavien luovaa potentiaalia? Emme pysty vastaamaan tähän kysymykseen. Luova tutkija ei ole ainoastaan vastaanottava vaan myös erittäin älykäs persoonallisuus. (tr ovatko eri asia)

Mitä on tieto? Menet valtavaan kirjastoon. sinulla on hallussasi tekniikka pumpata kaikki tieto muistiisi. Omaatko sen jälkeen tieteellistä tietämystä? Uskomme, ettei tieto ole kirjoissa. Mieluummin ne tekevät tiedon mahdolliseksi.

Olen kouluttanut matemaatikkoa, joka oli luonnonlahjakkuus. Koko matematiikan alue oli hänelle läpinäkyvä. Moni tiedemies on tyypiltään sellainen, että heidän tietonsa on liian suuri kirjoihin verrattuna. Ainut, mitä olemme voineet tehdä, on suunnata tarkastelu osaongelmiin. Nalimov s. 136 Olemme painottaneet spontaanisuuden merkitystä, joka ilmenee meditaation yhteydessä. (tr josta ihminen ei ole tietoinen)

H. MEDITAATION MATKA IHMISEN SISÄÄN

Meditaatio on laajimmassa merkityksessä suunnattu matka henkilön tietoisuuden syvyyksiin, itsensä löytämiseen. Se rikastuttaa henkilöä ja laajentaa hänen persoonallisuuttaan. Matka alkaa paluulla menneisyyteen. henkilö löytää itsensä astraalisessa maailmassa. Vuorovaikutus tämän maailman kanssa on kokeellisesti todistettu. Nalimov s. 137 Henkilö identifioi itsensä toiseen, korkeampaan olemiseen.

"Meditaatioprosessi on hyödyllinen väline itsensä löytämisessä. s. 13 Ei ole epätavallista, että henkilö meditoi 20 tai 30 vuotta, eikä pääse ikinä pitemmälle kuin astraaliseen tietoisuuteen. Suuri osa tästä on henkilön omaa työtä. s. 16-17. Sielussa sinä ole Se itsessäsi. Olet ikuinen. Olet ikuinen valo. Näin havaitessasi sinä silti tiedät, että olet nämä asiat sisäisessä todellisuudessasi." s. 24 Robers, J. Inner World of Meditation. New York 1976.

Meditaation avulla henkilö löysätä rajoittavia rakenteitaan. Nalimov s. 138 Se avaa mahdollisuuden itsensä tietoiselle uudelleenrakentamiselle. Saksan eksistentialistien sanomana: " Ihminen on olevainen, joka on siellä, missä hän valitsee olevansa." Ihminen on rajojensa vanki tai ne oivaltaessaan hän hylkää rajansa. Hermes Trismegistes on sanonut: "Koko makrokosmos heijastuu ihmisessä mikrokosmoksena."

Rogers puhuu matkasta sisään seuraavasti: "Voit palata tähän todellisuuteen aina halutessasi. Kun olet sisäisessä todellisuudessasi, olet siellä yksin." s. 25 Nalimov s. 139

Gnostilaiset sanoivat: "Ihminen on osa maailman kokonaisuudesta."

Toiseen todellisuuteen meneminen on ainoastaan vain siirtymistä aiemmin tuntemattomaan tietoisuuden tilaan. Nirvana tarkoittaa yhtymistä maailman kokonaisuuteen. Se merkitsee persoonallisuuden hylkäämistä, sen kuolemaa. Se ei kuitenkaan kuole sanan varsinaisessa mielessä, vaan on olemassaolon Täydellisyys. Se on pääsy lopulliseen todellisuuteen, johon kaikki ihmisen toiminta on ollut valmistelua. Se ei ole kuolema, vaan itsensä havaitseminen olemassaolon Täydellisyydessä.

I. SANA NIISTÄ, JOTKA OVAT EKSYNEET TIETOISUUTENSA SYVYYKSIIN

Ei ole mahdollista vetää selkeää rajaa mielisairaan ja terveen välille. Me voimme harjoittaa meditaatiota ja vaipua syvälle itseemme, mutta me palaamme sieltä. Nalimov s. 140 Mielisairaat ovat eksyneet (tr tai haluavat jäädä) sielunsa syvyyksiin. Eräät psyykkiset sairaudet voidaan tulkita syntyneiksi tietoisuuteen sisään menosta ja sinne jäämisestä. Tulokset ovat liian huomattavia, jotta olemassa oleva kulttuuri voisi sen hyväksyä. Nerous vs. hulluus. Jotkut psyykkisesti sairaiksi luokitellut kantavat mukanaan toisenlaista tietoisuutta, jonka ilmentymismuotoja ei kulttuurimme hyväksy. Tämä johtaa nämä ihmiset henkilökohtaiseen tragediaan ja inhottavuuden kaapuun. Ilmeisesti ei ole ihmeellistä, että useat psykologit pitävät hulluutta mieluummin sosiaalisena kuin lääketieteellisenä sairautena. Henkilökohtainen ongelma sairaudesta tulee silloin, kun henkilö ei jaksa kantaa kokemaansa kulttuurirepussaan.

Kaikki tieteen äärirajoilla työskentelevät ovat törmänneet skitsofreenisiin mielikuviin. Toiset heistä ovat tuhoutuneet, koska he eivät ole pystyneet kommunikoimaan kokemuksiaan. He ovat kokeneet maiilman hylkäävän tuomion sisässään. Heillä ei ole ollut riittävästi älykkyyttä muokata uutta kieltä ideoidensa julkaisemiseksi vakuuttavasti. Nalimov s. 144

J. TIETOISUUDEN TAKSONOMIA ELI TIETEELLINEN JÄRJESTELMÄ

"Osa ei tule pienemmäksi kuin kokonaisuus, eikä kokonaisuus suuremmaksi kuin osa." Richard de St. Victor Kaikki mikä on olemassa ei ole osa kokonaisuudesta vaan KOKO ITSE. Nalimov s. 147

Sielussa ei voi olla mitään yläpuolellaan. Ei edes Jumalaa. Jos Hän ei ole sielussa eikä sielu ole yhtä hyvä kuin Hän, sielu ei voi koskaan olla rauhassa." Eckhart s. 163

K. VOIDAANKO TIEDOSTAMATONTA SOSIAALISESTI KONTROLLOIDA?

Yhteiskunnassa esiintyy paljon kontrolli-instituutioita.

"Epätodellisen harmonisoimisesta vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa on vastannut uskonto." Jung (1953) Nalimov s. 149

Kristillinen sivilisaation on ONTTO hirvittävässä määrin. Se on läpeensä mätä, mutta ihmisen sisus on koskematon ja siksi muuttumaton. Sielu on uskomusten ulkopuolella. Sielussa ei ole tapahtunut ulkoisen kehityksen suuntaisia muutoksia. Muutoksia on havaittavissa mielikuvissa ja sanoissa, kirkossa ja Raamatussa, muttaei ihmisen sisässä. Kristus kohtaa liian usein ihmisen ulkoa ei sisältä. s. 12 Jotta voisimme käyttää sisäistä näkemistä, meidän on ensin raivattava tie näkemiseen. s. 13 Jung, C. G. Psychology and Alchemy. London 1953

Toden ja epätoden harmonisoinnin etsiminen on pyrkimystä uuden kulttuurin luontiin. Nalimov s. 155
Tämä on pala s. 4-6 minun papereillani.

Länsimainen kulttuuri pohjautuu syntiinlankeemusmyyttiin: hyvän ja pahan tiedon puusta syöntiin
= pyyde, himo, ahneus
= paljon ei riittänyt vain Kaikki oli riittävä
(Se että on ei ole paha, vaan lisän himoitseminen.)

Wittgenstein: Tractatus logico - philosophicus. London 1985
" The sense of the world mus lie outside the world. In the world everythin is as it is and happens as it does happen. In it there is no value and if there were, it would bee of no value." 6.91

Syntyi kahtiajako, hyvä - paha, josta tuli eurooppalaisen kulttuurin käyttäymisen symboli. s. 295 Historia on peli. Milloin peli ihmisen osalta päättyy? Bingo! Voitto! Hyvän ja pahan vuorovaikutus luo pelitilanteen oleellisen sisällön. Länsimaiden hirstoria koostuu hyvästä ja pahasta. Teknologia on hyvän palvelussa. (onko? Teknologia on pahan, pyyteen palvelussa.)

E. KAIKEN SANOTUN MERKITYS

Minun mallini on avoimen lopun malli. Kuten kaikki realistiset mallit, se ei todellisuudessa selitä mitään, vaan sovittaa meidät tarkkailtaviin tosiasioihin (Grofin tallenteet eivät enää vaikuta tieteellisesti mahdottomilta) ja mikä on tärkeintä, se panee meidät katsomaan elämän uusia mysteerioita. Tieto ei pysty paljastamaan kaikkia mysteerioita s. 296

Pieni aukko 1/3 sivua

Modernissa eurooppalaisessa kulttuurissa ei ensimmäisenä tiedostamattomaan kiinnittänyt huomiota Freud vaan Kant. Kant oli loogikko. Sanoma oli suunnattu psykoloogeille.

Vaikka aika on juuttunut syvälle tietoisuuteemme. Ihmiset alkavat olla valmiit. Lopulliselle Totuudelle (Tillichin termi) ja idealle Tyhjyydestä. Tämä idea on ihmiskunnan suurimpia saavutuksia. Se tarkoittaa, että meidän on tunnettava yhteenkuuluvuutemme maailman kanssa niin syvästi, ettei aikaa enää ole. (lainaus?) s. 297

Uusi on ihmisen olemassaolon avaruuden laajentumista, astumista oivalluksen ovesta. Uuteen psykologiseen avaruuteen. Onko tietoisuutemme kypsä tähän askeleeseen? s. 300

Ja haa olet päässyt näin pitkälle, en uskonut niin tapahtuvan. Se, että näin on näreet, osoittaa ilmeisesti, että koit Nalimovin kirjan mielenkiintoiseksi. Tämä on ollut alkuvaiheessa eli vuonna 1985-6 yksi kaikkein tärkeimmistä kirjoista, yksi monista. Etsi muut. Pistithän merkille ajan - tästä on miltei kymmenen vuotta kuin olin tällä tasolla - eli muutin Nalimovin lihaksi ei pelkäksi ymmärrykseksi. Kaikki Kaikesta selvisi sitten yksinkertaisuudessaan 1993 juhannuksena. Luovuuden osa-alueella koen olevani Suomen ja miksei suurempienkin alueiden ehdottomin asiantuntija. En lainaile - minä luon asian sisäisestä tietopankistani. 941206

Original file name: 85nalim