85 Kirj - Grof, Kosminen näytelmä

Grof, Stanislav, Kosminen näytelmä. Helsinki 1977. (kaukolaina: Espoon kaupungin kirjaston keskusvarastosta.) Samsara-kirjat, printed in Finland by Syndicate Pressa Oy.

Psykedelisten aineiden käyttö on luultavasti yhtä vanhaa kuin ihmikunna historia. Kuvauksia hallusinogeenisistä rohdoista voidaan löytää kiinalaisista kirjoituksista jopa 3500 vuoden takaa. Grof s. 5 Tajuntaa paljastavalla tutkimuksella on merkitystä mm. psykiatriselle hoidolle. Se auttaa ymmärtämään perusteellisemmin taiteen ja uskonnon psykologiaa ja näissä ilmeneviä sairausilmiöitä.

Aineet tuntuvat olevan tavattoman tehokkaita tutkimusvälineitä, joilla ihmismielen terveyttä ja sairautta sekä ihmisen persoonallisuutta voidaan kartoittaa. Mikäli eräitä psykedeelisten aineiden vaikutuksiin liittyvien tutkimuksien tuottamia havaintoja edelleen tutkitaan, ne luultavasti saisivat aikaan suuria muutoksia psykiatriassa ja psykologiassa ja muuttaisivat käsityksemme ihmisen luonteesta. Grof s. 7 Tajuntaa paljastavien aineiden aiheuttamat kokemukset ovat epätavallisen laaja-alaisia eikä länsimaisessa psykiatriassa ja psykologiassa ole sellaista oppijärjestelmää, jonka ehdoilla niiden kokonaisuutta voitaisiin siis ymmärtää oikein.

Näin on laita, kun usein esiintyy jaksoja, jolloin koetaan tuskaa, kuolema ja uudelleensyntyminen, kosmisen liiton kokemuksia, kohdataan erilaisia paholaismaisia muotoja, akkityyppi-ilmiöitä?, sikiömaailman tuntemuksia, muistoja esi-isistä ja rodullisesta kehityksestä tai kokemuksia "menneistä elämistä", joita psykedeelisiin istuntoihin osallistuvat kertovat. Näihin epätavallisiin kokemuksiin liittyy usein oivalluksia olevaisen perusongelmista. Grof s. 8

Psykeedelisissä istunnoissa esiintyvät ikuiset ongelmat näyttävät ryhmittyvän karkeasti ottaen seuraavalla tavalla:
- Mikä on tämän maailmankaikkeuden perusvoiman luonne ja millainen on kosmisen suunnitelman luonut voima?
- Mikä on maailmankaikkeuden luonne ja mikä on aineen ja hengen suhde.?
- Mikä on ihmisen elämän alkuperä, luonne ja tarkoitus?
- Kuka minä olen ja mikä on minun paikkani asioiden kokonaissuunnitelmassa?

Ovatko edellä esitetyt kysymykset vain kemiallisesti muutellun aivotoiminnan umpimähkäisiä harhakuvia vai ovatko ne varteenotettava vaihtoehto meidän nykyiselle rationaaliselle maailmankuvallemme, joka on epätyydyttävä, epätäydellinen ja täynnä ristiriitoja sekä epäuskottavuuksia. Grof s. 9 Luoko jokainen LSD:n nauttija oman maailmankuvansa, vai onko olemassa samankaltaisuuksia, yhtymäkohtia ja johdonmukaisuuksia eri henkilöiden käsityksissä olevaisesta ja maailmankaikkeudesta?

Viimeisten 18 vuoden aikana LSD:llä ja muilla tajuntaa laajentavilla aineilla kokeilu on ollut ammatillisen kiinnostukseni tärkein kohde. Näinä vuosina olen henkilökohtaisesti johtanut yli 3500 psykedeelistä istuntoa ja lisäksi käytössäni on ollut muistiinpanot yli 1500 istunnosta, joita ovat johtaneet useat virkaveljeni Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Istuntojen osanottajien enemmistö on ollut monenlaisista tunnehäiriöistä kärsineitä potilaita, mutta toisaalta suuri määrä koehenkilöistä oli normaaleja vapaaehtoisia: psykiatreja, psykologeja, opiskelijoita, taidemaalareita, kuvanveistäjiä, muusikoita, filosofeja, pappeja, teologeja ja eri alojen tiedemiehiä jne. Grof s. 10

Yhdysvalloissa olen käyttänyt vahvempia LSD-annoksia, joilla on pyritty uskonnolliseen kokemukseen. Käydessäni läpi tutkimustuloksi olen voinut järjestää hajanaiset kokemukset jokseenkin täydelliseksi metafyysiseksi järjestelmäksi, josta voisimme käyttää nimitystä "psykedeelinen kosmologia ja ontologia". Grof s. 11

Kaikki kokemusperäinen ja kliininen tieto osoittaa, että psykedeeliset rohdot ovat olennaisimmalta osaltaan katalyytteja tai epäspesifisiä vahvistajia, jotka saattavat toimintaan ja ulkonaistavat ihmisen piilotajunnan syvät tasot. Tässä mielessä ne ovat aidosti "mieltä paljastavia" tehokeinoja ja niitä voidaan pitää ihmismielen tutkimuksen tärkeinä työkaluina. Grof s. 13

Mystiset kokemukset eivät välttämättä ole ristiriidassa kokeellisen tieteen kanssa, kuten Albert Einstein on runsaiden esimerkkien avulla osoittanut.

Harvat kokivat tai kuvasivat tätä järjestelmää kokonaisuutena. Olen koonnut useiden henkilöiden kokemia, pyöreitä ja yleisiä, eri vaiheisiin ja puoliin liittyviä oivalluksia. Panin yhteen sellaiset osatiedot eri tasoista ja yhdistin ne kaikenkattavaksi kokonaisuudeksi. Grof s. 14

MAAILMANSIELU JA SUPRAKOSMINEN TYHJYYS

Psykedeelisissä istunnoissa useimmin esiin tuleva ongelma oli Korkeimman Olennon, maailmankaikkeuden perimmäisen voiman eli Jumalan olemassaolo ja luonne. Tähän viittasivat näyt jumalista ja jumalolennoista. Ehtona näille kokemuksille oli suuremmat annokset. Toisaalta kokemukset saatiin useimmiten istuntosarjan myöhemmissä vaiheissa. Grof s. 15

- Pimeyden jumalat (tr: onko liitettävissä ajatukseen)

Kun koehenkilöt kohtasivat jumalallisen perusvoiman, he eivät enää kokeneet mitään käsinkosketeltavia kuvia. Kuvaukset olivat ällistyttävän samanlaisia:
- Kokemus oli sanoinkuvaamaton. Koehenkilöt tähdensivät, että tämän olennon tajunta voidaan kokea, mutta sitä ei voi kuvailla tai selittää tuntemamme maailman sanoilla. Grof s. 16
- Kokeilijat saivat tiettyjen erikoisolosuhteiden vallitessa syvän, intuitiivisen ymmärryksen sivuuttamalla tavallisen käsityksensä kolmiulotteisesta maailmasta ja itsestään.
- He saivat selville maailmansielun arvoituksellisen kuvan, joka oli hyvin lähellä hindulaista käsitystä yksitällöisestä (oisiko yksisisältöisestä) itsestä eli Atmanista.
- Maailmansielu oli heille muodoton, käsin koskematon ja ulottuvuuksia vailla oleva perusvoima, joka näyttää olevan olemassa ikuisesti ja sillä on ääretön tietoisuus eli viisaus ja loputon autuus.

Henkilöt sanoivat, että runoilijan kieli sopisi näköjään paremmin tähän kuvaustehtävään, vaikka sekin on epätäydellinen. Grof s. 17

Jokaisella ihmisellä näyttää olevan perinnäinen kyky kokea maailmansielun tajuaminen. Ihmisen tavallinen tietoisuudentila ja hänen käsityksensä kolmiulotteisesta "objektiivisesta todellisuudesta" koko moninaisuudessaan näyttää olevan vain kaikkaustajunnan erityinen tuote. Se on vain yksi lukemattomista tavoista, joilla se voi kokea ja ilmentää itseään. Toisinaan koehenkilöt ilmoittivat kokeneensa avaruuden yläpuolella ja sen tuolla puolella olevan tyhjyyden. Grof s. 19

Alkutyhjyys ja olemattomuus näyttävät olevan tavallisen tietoisuudentilamme ilmiömaailman ylä- ja alapuolella. Tämä metafyysinen tyhjyys, jossa kaikki olemassaolevat muodot syntyvät, on kaiken olemassaolon kehto, olemassaolon peruslähde. Se on ajan ja avaruuden ulottumattomissa. Siellä ei tapahdu muutoksia eikä siellä ole vastakohtia, kuten olemassaolo ja ei-olemassaolo, hyvä ja paha, valo ja pimeys, paikallaan pysyminen ja liike, mikrokosmos ja makrokosmos tai tuska ja hurmio.

Maailmansielua ei voi kuvat, mutta tietyssä tajunnan erikoistilassa se voidaan kokea suoraan. Grof s. 19

Ylläkuvatun kokemuksen aikana koehenkilö toimi tykkänään toisella tietoisuuden tasolla, missä sellaiset käsitteet kuin aika ja avaruus, päättyminen ja loputtomuus, ulottuvuus, syys ja seuraus, järkiajattelu ja loogiset kategoriat vaikuttavat kaikkeustajunnan mielivaltaisilta ja rajoittuneilta rakennelmilta.

Yhteenveto kokemuksista: Olemassaolon perimmäinen lähde on Tyhjyys, avaruuden yläpuolella oleva Hiljaisuus, ehdottomasti sanoin kuvaamaton Korkein, jota ei ole luotu. Sen ensimmäinen mahdollinen muoto on kaikkeustajunta, olemassaolo-äly-autuus, joka on kokeellisten maailmojen takana oleva luova perusvoima. Grof s. 20

LUOMISPROSESSI

Kolmiulotteinen ilmiömaailma on vain yksi kaikkeustajunnan luomista monista kokeellisista maailmoista. Grof s. 21

Minkä tähden kaikkeustajunta hylkää alkuperäisen autuaallisen ykseydentilansa ja astuu kolmiulotteisen maailman luomistapahtumaan? Isoa alkukirjainta käytetään, kun tarkoitetaan metafyysistä sanan sisältöä. Grof s. 22

Kaikkeustajunta, joka on alunperin eritytymättömän ykseyden tila, aloittaa leikkisän jakautumisen sarjan, palaset erottuvat toisistaan ja lopulta syntyy loputon joukko siitä johdettuja olentoja, joilla on erityinen tajunnan muoto ja valikoiva itsetietoisuus. Toisaalta luodut tietoiset olennot kadottavat koko ajan yhä enemmän yhteyttä alkulähteeseensä ja unohtavat menneisyytensä.

Vertaukset ovat olleet hämmästyttävän paljon samanlaisia kuin Shri Aurobindon ajatukset ja käsitteet. (voiko niillä olla sama harhainen pohja) Grof s. 23

Aaltojen ero valtamerestä on leikkimielinen illuusiomainen ja epätäydellinen. Silti ne ovat yhtä, vaikka aalloissa on yksilöllisiä eroja.

Laskuvesilammikko: Vesi haihtuu ja muodostaa pilven. Pisarat kuitenkin paljastavat todellisen luonteen. Lopullisessa vaiheessa erottuminen on näennäisesti täydellinen ja yhdysside alkulähteeseen ikään kuin katoaa. Lumihiutale! Grof s. 25 Äärimmäisessä tilanteessa alkulähdettä ei ainoastaan kadoteta ja unohdeta, vaan sen koko olemassaolo kiistetään. (Ei esimerkki vedestä.)

Ateistin asema: Ateisti ei tiedä, että hän on oleellisesti jumalallista alkuperää. Ateisti on Jumala, joka on piilosilla itsensä kanssa.

Hyvä näyttelijä näyttämöllä kadottaa todellisen identiteettinsä. Muistaa ja palaa todelliseen henkilöllisyyteensä. Sama katselijalla. Grof s. 26

Ihmisen ruumiin solut. Erikoistuneet, mutta silti osa kokonaisuutta. Itsenäisiä ja erillisiä. Biokemiallisten sääntöjen monimutkainen järjestelmä ylittää mainittujen yksiköiden suhteelliset rajat ja takaa toiminnallisen yhtenäisyyden.

Aika on mielivaltainen käsite, joka sopii vain kolmiulotteiseen ilmiömaailmaan. Grof s. 27 Kaikki kulloinkin kuvatun tapahtumasarjan vaiheet sattuvat yhtä aikaa.

Viimeisessä tarkastelussa tekijällä ja teon kohteella ei ole eroa. Tarkkailija on tarkkailun kohde. Kokija on kokemus. Luoja on luomus. Grof s. 28

Luomisprosessin ymmärtämiseksi on välttämätöntä olettaa, että kaikki luodut olennot ovat tajuisia ja tietoisia itsestään.

Se keksintö, että tajunta ei rajoitu ihmisiin vaan vallitsee kautta Grof s. 29 maailmankaikkeuden, oli useimmin havaittu LSD-koehenkilöiden tekemä oivallus. Nisäkkäät, linnut, matelijat, selkärangattomat, yksisoluiset organismit ja virukset, kasvit, elottomat aineet omaavat kaikkeustajunnan. Kaikkeustajunta ei niin muodoin kokisi yksinomaan inhimillisiä ajatuksia, tunteita, havaintoja ja aistimuksia, vaan myös sellaisia tuntemustapaoja, jotka kuuluvat sanokaamme muna- ja siittiösolun tajuntaan, kun ne hedelmöityksessä yhtyvät tai atomien välisiin sidoksiin, maanjäristyksiin tai räjähtäviin atomipommeihin.

Samanlaisiin tuloksiin ovat tulleet H. H. Walker kehittäessään kvanttibiologisen mallin aivoista ja E. Schrödinger, joka huomasi, että Veda-filosofian päälähtökohdat käyvät yhteen nykyajan fysiikan mullistavien löytöjen kanssa. A. Deikman on tullut siihen tulokseen, että tietoisuus on energian järjestäytymisen tulos pikemminkin kuin ihmisaivojen erityinen tuote. Grof s. 30

HYVÄN JA PAHAN ONGELMA

Muuan useimmin esiintyneistä aiheista oli hyvän ja pahan vastakohtaisuus. Grof s. 32 Kun tavallisesti pahan pidettyjä ilmiöitä huolellisesti tarkastellaan, havaitaan, että ne sopivat kolmeen ryhmään. Nämä ryhmät näyttävät edustavan Sachitanandan nimellä kuvatun tilan perusominaisuuksien vastakohtia. SAT eli ikuinen olemassaolo.
- Vastaava paha ominaisuus seuraa siitä, että tämä ominaisuus osittain tai kokonaan evätään, jolloin siihen liittyy rajoitettu olemassaolon ja ei-olemassaolon käsite ja kokemus. Katoavuus ja tuho. CHIT eli ääretön tietoisuus, viisaus ja äly.
- Sitä vastaava paha liittyy rajoitettuun tietoisuuteen tai tiedostamattomuuteen. Itsepetos ja helvetisti muuta. ANANDA eli ääretön autuus.
- Kielteisiä tuntemuksia sen unohtamisesta. Tuska, ahdistus, hätä ja syyllisyydentunne. (eli kaikkien kuoleman takan on ajattelu, menneisyyden tallenteiden käyttö)

Paha edustaa sellaista energiaa, joka erottaa luodut olennot alkuperäisestä lähteestään ja estää niitä käsittämästä, että ne ovat yhtä kaikkeustajunnan kanssa ja pohjimmiltaan toisten kanssa.

Paha on karsinoitumisen periaate.

LSD-kokemukset näyttävät, että ennen kuin koetaan kosminen yhteys, sitä edeltää pahojen voimien kohtaaminen. Joudutaan kulkemaan "pirunportin" kautta. Tuska, kuolema, uudestaansyntyminen, kosminen yhteys.

Paha on loppujen lopuksi hyvin lyhytaikainen ja olematon. Sitä ei voi lyödä ja tuhota, koska se on välttämätön Grof s. 34 välikappale kosmisessa näytelmässä ja ilmiömaailman rakenteen tärkeä ydin. Grof s. 35

Kuten elokuvassa kosmisessa näytelmässä kukaan ei tosissaan haavoitu, tuhoudu tai kuole. Päähenkilöä eikä itse näytelmää ollut olemassakaan. (Ne olivat aivan samalla tavalla olemassa kuin elokuva valkokankaalla.) Grof s. 36

TIE UUTEEN LIITTOON

Elämässä näennäisesti olevat ratkaisua vailla olevat arvoitukset on tahallaan järjestetty kosmiseen näytelmään kaikkeustajunnan tahdosta. Sitä ei koskaan voida ratkaista sillä tasolla, millä se koetaan. Ne voidaan voittaa vain siirtymällä eri tietoisuuden tasolle ja olemassaolon muotoa vaihtamalla. Jokaisen pelin viehätys ja jännitys on suorassa suhteessa siihen, miten paljon tarmoa ja voimia se vaatii. (rikastumis-, tiedon ja vallan pelit ovat triviaaleja verrattuna itsensä tuntemisen peliin)

Parhain kaikista ajateltavista peleistä on se, joka pitää pelaajan alituisessa jännityksessä tarjoamalla monia lupaavia lähestymismahdollisuuksia ratkaisuun, jota itse asiassa ei ole olemassakaan. Lopuksi kaikki olemassaolo voidaan nähdä ihmisen ihmismielen kokemuksina. Jälkimmäinen vuorostaan voidaan ymmärtää loputtomaksi määräksi kaikkeustajunnan johdannaisia.

Suhteessa "kolmiulotteiseen maailmaan" sellaisena kuin me sen tunnemme, tavalliselle tietoisuudelle on luonteenomaista äärimmäisen monitahoinen, suhteellisen vakaa ja ennustettavissa oleva kokemusten järjestelmä. Nämä kokemukset yhdistää monikertaisesti toisiinsa sisäänrakennettujen, kiinteiden sääntöjen sarja. Näiden kokemusmallien pysyvyys ja ennustettavuus samoin kuin se seikka, että suuri joukko tuntevia olentoja voi kokea tunteen samalla tavalla ja verrata niitä keskenää Grof s. 39 synnyttää virhepäätelmän "objektiivisen todellisesta maailmankaikkeudesta" ja peittää näkyvistä sen tosiseikan, että tämä virallinen maailma ja sen ulottuvuudet ovat vain muuan rönsy äärettömän, rajattoman ja ulottuvuuksia vailla olevan kaikkeustajunnan luomusten joukossa.

On laaja valikoima sellaisia tajunnantiloja ja kokemuksia, jotka eivät sovi "objektiivisena todellisuuten" kuvattuun järjestelmään.

Näissä tiloissa yksilöllisen tajunnan kapeat rajat ohitetaan ja aikaisemmin erillisinä havaitut olennot sisältyvät laajentuneen mielen havaintopiiriin. Tilan voivat aikaansaada esimerkiksi seuraavat seikat, luonnon kauneuden keskellä oleskelu, esteettisesti korkeatasoisten taideteosten tarkastelu, hengenvaara tai vakava tunnekriisi, sukupuoliyhdyntä ja naisilla lapsen synnyttäminen. Nykyaikaisessa psykiatriassa ja psykologiassa monia näistä kokemuksista pidetään mielisairauden oireina, erittäinkin jakomielitautina.

On siis olemassa koko joukko tajuntaa muuttavia menetelmiä: Grof s. 40
- tajuntaa laajentavat aineet
- oleskelu pitkän aikaa erämaassa
- oleminen altistumineena epätavallisille lämpätiloille
- univajaus, paasto
- aistihavainnoista eritäminen tai aistien ylikuormittaminen
- kipu ja vaikeat asennot sekä hengitysmanööverit

Uuden ajan menetelmiä ovat:
- sensorinen deprivaatio
- erilaiset hypnoosimenetelmät
- alfa- ja theetta-aaltojen takaisinsyöttö
- sähköllä tapahtuva aivojen ärsyttäminen
- kinesteettiset laitteet
- uudet psykoterapian kokeelliset menetelmät, esim. gestalt-terapia, primaaliterapia, bioenergiikka
- kokoontuminen ryhmiin pitkäksi ajaksi.

Kokemuksia on viime aikoina kutsuttu "muuttuneiksi tajunnan tiloiksi". LSD-tutkimus viittaa siihen, että ne edustaisivat kaikkeustajunnan ja nimenomaan inhimillisten kolmiulotteisessa maailmassa tapahtuvien kokemusten välimuotoja.

Moninaiset kokemukset, joita on pidetty piilotajunnan ilmauksina (kollektiivi- ja rotumuistin alkaistekijöinä, arkkityyppi-ilmiöinä, kehityskokemuksina Grof s. 41 ja kohtaamisina erilaisten hyvien ja pahojen jumalien kanssa, eivät siten olisi vähemmän todellisia kuin mikään sellainen, mitä koemme osana kolmiulotteista kokeellista maailmaa.

Kokemusten järjestymisen eri tavat olisivat yhtä objektiivisia tai subjektiivisia ja edustaisivat vain erilaisia todellisuuden lajeja.

"Kolmiulotteisen maailman" puitteissa tapahtuneille kokemuksille antamamme erinomainen ja kaiken muun poissulkeva huomio sopii siis vain meidän jokapäiväisen elämämme mestaroimiseen. Se johtaa kuitenkin harhaan ja sekoittaa asioita silloin, kuin pohdimme asioiden ja olentojen metafyysistä luonnetta. Grof s. 42

Kun luodut olennot vapautuvat keskinäisestä erostaan ja vieraantumisestaan alkulähteestään, tämä johtaa yhdistäviin kokemuksiin, joille on luonteenomaista eriytymisen ja yksilöllistymisen väheneminen. Grof s. 43

Uskonnoista samaa tarinaa s. 44-45.

Koska kaikki luomistapahtuman tasot ja vaiheet ovat kaikkeustajunnan kiinteitä osia ja sen toiminnan tuotteita, tieto tästä totuudesta voidaan saavuttaa ja pitää kaikissa elämäntilanteissa. Vieraantuminen alkulähteestä voidaan voittaa monissa tilanteissa. Seurauksena on, että meidän tavallinen minätajuntaamme heikkenee tai häviää kokonaan. Tämä johtaa ylimaallisiin tajunnantiloihin, joissa ihminen haltioituu ja tuntee olevansa yhtä kaiken kanssa.

Viime aikoihin saakka psykiatria ja psykologia ovat kuvanneet näitä ilmiöitä vain sielun sairauksina, jakomielitaudin ilmentyminä. Grof s. 46 Abraham Maslow keksi niille termin "huippukokemus" ja yhdisti ne itsensä toteuttamisen tapahtumaan. Huippukokemukset saattavat kuitenkin myös esiintyä yksilölle melko epäsuotuisissa oloissa. Tässä tapauksessa minätajunta pirstoutuu ja häviää, kun se tavallisesti vain liukenee. Grof s. 47 (kuvattu eri tilanteita)

Jos sukupuoliyhteys tapahtuu ihanteellisissa oloissa kahden turvalliseksi ja tasapainoiseksi itsensä tuntevan osapuolen välillä ja he sopivat hyvin yhteen biologisesti sekä ymmärtävät toistensa tunteita, tulos voi olla syvästi yhdistävä kokemus, missä he ylittävät persoonallisuutensa rajat. Grof s. 48

Syntymätuska näyttää olevan ratkaiseva tekijä uuden yksilön vieroittamisessa siitä eriytymättömästä tajunnasta, jonka hän kohdussa koki. Grof s. 49

TIETEEN VALINTA KAHDEN PAHAN VÄLILLÄ

Psykedeelinen kosmologia käy hämmästyttävässä määrin yksiin vuosisadan tieteen uusimpien löytöjen kanssa. Grof s. 50 Tiedemiesten ja pätevien ammattilaisten järjestämistä psykedeelisistä istunnoista on saatu runsaasti todistusaineistoa, joka viittaa siihen, että tällainen metafyysinen järjestelmä voidaan sovittaa yhteen vaikka kuinka korkean oppineisuuden, sivistystason ja kenen tahansa tieteilijän saavutusten kanssa. Sellaiset nerot kuin Einstein, Oppenheimer, De Broglie, Heisenberg j Schrödinger, jotka tekivät 20. vuosisadan tieteessä vallankumouksen, havaitsivat helpoksi yhdistää mystiikan kaikkiin heidän saatavissa oleviin tieteellisiin tietoihin tai itse keksimiinsä käsitteisiin.

Kuulostaakopa se kuinka uskomattomalta tahansa, tiede on, jos sitä oikein käytetään, jokseenkin tehokas tie takaisin kaikkeustajuntaan. Grof s. 51

On kuitenkin täysin erheellistä olettaa, että tiede tulevaisuudessa kykenee vastaamaan maailmankaikkeuden ja olevaisen luonnetta koskeviin peruskysymyksiin. Teki ihminen vaikka kuinka monta uutta keksintöä ja uutta havaintoa, häntä vastassa ovat aina perimmäiset kysymykset, jotka tänään jättävät hänen järkensä tappiolle. Pulmia ei voida lähestyä eikä ratkaista sillä tasolla, jolla me havaitsemme ne. Niiden kanssa täytyy siirtyä avarammille tasoille ja ratkaisu on pakko kokea sellaisilla tasoilla, jonne järki luontaisine rajoituksineen ei pääse. Maailmankaikkeuden ja olevaisuuden peruskysymyksiin ei saa vastausta ulkoista maailmaa tutkimalla. Grof s. 52 Niitä on tutkittava sisältäpäin tutkimalla järjestelmällisesti oman mielensä syvyyksiä.

Pikainenkin vilkaisu joihinkin nykytieteen käsitteisiin osoittaa selvästi, että sen viimeaikaiset löydöt ja teoriat ovat hyvin vähän ristiriidassa edellä selostetun kosmologisen ja ontologisen järjestelmän kanssa. Grof s. 53

Sukai-lohien lisääntyminen ilmaisee maailmankaikkeuden olemusta lähes puhtaassa muodossaan. Se on jumalainen näytelmä, taidetta taiteen vuoksi. Ne kuolevat muutaman tunnin kuluttua parittelustaan. Grof s. 58

Parapsykologisia ilmiöitä ovat jotkut koehenkilöt tulkinneet kosmisen verhoilun tahallisiksi virheiksi. Niinpä telepatia merkitsee, että erillään olemisen harha paikallisesti, osittain häviää. Selvänäköisyys ja astraalimatkustus tarkoittavat sitä, että ajan ja avaruuden harha hetkeksi voitetaan. jne.

Pitäisi tutkia sitä, mikä ehkäisee telepatiaa, kun sen sijaan kysytään, onko sitä vai ei. Grof s. 59

Voidaan olettaa, että tiede lopulta ylittää itsensä. (asettamansa esteet) On mahdollista, että tulevaisuudessa ei tule olemaan mitään sovittamattomia ristiriitoja tieteen, uskonnon, filosofian ja taiteen välillä. Tieteen yleinen kehityssuunta, eteenpäin viime vuosikymmenillä näyttää viittaavan siihen, että tulevaisuudessa tieteelliset käsitykset yhä lähenevät mystisiä ja uskonnollisia filosofioita. Grof s. 60

PSYKEDEELISIÄ VASTAUKSIA

1. Mikä on maailmankaikkeuden perusolemuksen luonne?
Kosmisen suunnitelman pohjimmainen luova voima, jota ei ole luotu, jolla on loputon elämä, ääretön äly ja suunnaton autuus. Kaikkeustajuntaa on mahdoton ymmärtää tavallisella tajunnalla. Se voidaan kuitenkin kokea tietyissä mielen erikoistiloissa.
2. Mikä on maailmankaikkeuden luonne ja mikä on aineen ja hengen suhde?
Ilmiömaailma on luomistapahtuman Grof s. 61 erikoistuote, jonka kaikkeustajunta on saattanut alulle ja jota se pitää yllä.

Materiaalisen maailman "objektiivinen" olemassaolo on syvää harhaa, suunniteltuja ansoja, joita kaikkeustajunta on rakentanut kosmiseen näytelmään.

Niitä kaikkia hämmästyttäviä epäuskottavuuksia, joita olemassaolon kokemukseen tässä kolmiulotteisessa maailmassa liittyy, ei voida ratkaista sillä tasolla, millä ne koetaan. Ne täytyy viedä sen ulkopuolelle. Sisäinen maailma antaa vastaukset.
3. Mikä on elämän ilmioiden luonne, alkuperä ja tarkoitus?
Kautta maailmankaikkeuden tajunta ja itsestään tietoisuus vallitsee. Sitä on monessa muodossa ja monilla tasoilla, elollisilla olennoilla sekä elottomilla aineksilla. Grof s. 62
4. Mikä on ihmisen luonne ja alkuperä ja hänen elämänsä tarkoitus?
Ihminen näyttää olevan monimutkaisin ilmiö kosmisen näytelmän koko kuvassa.

Ihmisen olemassaolon lopullinen merkitys on kokea kaikki mielentilat tässä hurmaavassa tajunnan seikkailussa ja olla kaikkeustajunnan älykäs näyttelijä ja leikkitoveri kosmisessa näytelmässä. Lähempi päämäärä ihmiselle näyttää olevan valaista maallista olemassaoloaan kosmisella tietoisuudella.
5. Kuka minä olen ja mikä on paikkani asioiden kokonaissuunnitelmassa?
Kukin meistä edustaa kaiken olemassaolon summaa, itse kaikkeustajuntaa. Grof s. 63 Kullakin meistä on kyky laajentaa tietoisuuttamme käsittämään kaikki olemassaolo, tulla kaikkeustajunnaksi. Tässä merkityksessä psykedeelinen vastaus kysymykseen "Kuka minä olen?" on pohjimmiltaan sama kuin Upanishadien tärkein sanoma (Raamatun tärkein sanoma) "Tat tvam asi - Sinä se olet eli Olet kuin Jumala, luonteesi on jumalaillinen". Grof s. 64

Original file name: 85grof