85 Kirj - Maslow, Abraham, Toward a Psychology of Being. Princeton 1962

- Robers, C. A. On Becomming A Person. Horghton Mifflin 1961
- Maslow, A. H. Motivation and Personality. New York Harper 1954.
- Fromm, E. Man for Himself. 1947
- Moustakas, C. ed. The Self. New York 1956 Harper

Osa i. A LARGE JURSDICTION OF PSYCHOLOGY/PSYKOLOGIAN LAAJEMPI LAILLISUUS
1. Johdanto: Kohti terveyden psykologiaa
2. Mitä psykologia voi oppia eksistentialisteilta

Osa ii. KASVU JA MOTIVAATIO
3. Deficiency (vajauksen) motivation ja kasvu motivaatio
4. Puolustus ja kasvu
5. Tietämisen tarve ja pelko

Osa iii. KASVU JA KOGNITIO
6. Olemisen kognitio hk:ssa
7. Hk:t akuuttisina identiteettikokemuksina
8. Joitain olemisen kognition vaaroja
9. Vastustus olemisen painottamiseen

Osa iv. LUOVUUS
10. Luovuus itseään toteuttavassa ihmisessä

Osa v. ARVOT
11. Psykologinen tieto ja ihmisen arvot
12. Arvot, kasvu ja terveys
13. Terveys ympäristön transendenssina

Osa vi. TULEVAISUUDEN HAASTEET
14. Joitain perusehdotuksia kasvusta ja itsensä toteuttamispsykologiasta

Osa i. A LARGE JURSDICTION OF PSYCHOLOGY/PSYKOLOGIAN LAAJEMPI LAILLISUUS
1. Johdanto: Kohti terveyden psykologiaa

On sysntymässä uusi määritelmä sairaudelle ja teveydelle.
Peusolettamukset näkemykselle ovat:
1) Jokaisella meistä on biologinen sisäinen luonto, joka jossakin määrin on "luonnollinen", annettu ja tietyissä puitteissa muuttumaton
2) Jokaisen sisäinen luonto on osin henkilökohtainen osin lajille ominainen
3) Sisäistä luontoa on mahdollista tutkia tieteellisesti ja selvittää millainen se on
4) Sisäinen luonto ei ole pääasiassa tai välttämättä paha.

Perustarpeet, perustunteet ja peruskyvyt ovat joko nautraaleja, premoraalisia, ennen moraalia syntyneitä tai positiviisesti "hyviä".

Tuhovoima, sadismi, julmuus ovat väkivaltaisia reaktioita, jotka lähtevät tarpeiden, tunteiden ja kapasiteettien toteuttamiseen liittyvästä frustroitumisesta. s. 3
5) Koska sisäinen luonto on hyvä, se on tuotava esiin. Se on johdettava elämään.
6) Jos tämä ydin kielletään tai tukahdutetaan seurauksena on sairaus ennemmin tai myöhemmin, näkyvämmässä tai piilevämmässä muodossa.
7) Sisäinen luonto ei ole vahva ja muut peittävät sen - ei ilmeinen kuten esim. vaisto. Se on heikko ja helposti tapojen, kulttuurin paineiden ja väärien asenteiden peittämä.
Huom! oivallus
8) Normaalissa ihmisessä se ei kuitenkaan häviä lopullisesti ehkä ei edes sairaissa.. Se on kiellettynäkin taustalla vaatien esille tuloa.
9) On entistä selvempi, että inhimillisillä toiminnoilla on jotain tekemistä aikaansaamisen tunteen ja egon vahvuuden kanssa ja siten terveen itsetunnon kanssa. s. 4

Tärkeintä on saada selville, mitä ihminen on todella sisimmältään.

@ ei pidä ihmisiä samanlaisina, puhuu rotujäsenenä ja yksilönä olemisesta

Tämä saattaa olla parempi tapa kuin kysyä entiseen malliin: "Miten vältän sairastumisen?" s. 5
@ tätä just ei kysytä
Henkilökohtaisen terveyden ylläpito aikaansaa paremman maailman.
@ kokonaiset ihmiset aikaan saavat paremman maailman
@ tynkäihmiset työnkämaailman

Kamppailu, konflikti, syyllisyys, huono omatunto, depressio, frustraatio, jännitys, häpeä, itsensä rankaisu, itsensä tunteminen arvottomaksi, mitättömäksi, nämä kaikki saavat aikaan fyysistä kipua. Ne estävät tehokkaan toiminnan ja ovat kontrolloimattomia. Niistä pyritään pois "terveyden" takaamiseksi. Nämä oireet esiintyvät myös terveessä ihmisessä tai terveyttä kohti kulkevassa ihmisessä. s. 6
@ terveessä kontrollissa - ajatuksen tuotetta.

2. Mitä psykologia voi oppia eksistentialisteilta

- kolmannen voiman psykologia
- eksitenttialistinen psykologia
i. voimakas paine identiteettiin ja sen kokemiseen
ii. Se painottaa persoonallisesta, subjektiivisesta kokemuksesta lähtemistä s. 9.

Osa ii. KASVU JA MOTIVAATIO
3. Deficiency (vajauksen) motivation ja kasvu motivaatio
4. Puolustus ja kasvu
5. Tietämisen tarve ja pelko

Osa iii. KASVU JA KOGNITIO
6. Olemisen kognitio hk:ssa
7. Hk:t akuuttisina identiteettikokemuksina
8. Joitain olemisen kognition vaaroja
9. Vastustus olemisen painottamiseen

...
Tulevaisuuden "positiivinen psykologia" tai "ontologinen psykologia" toimii täysin toimivien, terveiden ihmisten kanssa.

Kutsun sitä "olemisen psykologiaksi", koska se on kiinnostunut lopusta eikä niinkään keinoista eli loppukokemuksista, loppuarvoista, loppukonginitiosta, ihmisistä lopputuloksena.

Tavanomainen psykologia on s. 73 enimmäkseen tutkinut ei-omaamista kuin omaamista, tavoittelemista paremmin kuin täyttymystä, frustraatiota paremmin kuin tyydytystä, onnen etsimistä paremmin kuin onnessa olemista, saavuttamista paremmin kuin olemista. Tämä on johtanut universaaliin, tosin virheelliseen määritelmään, että kaikki käyttäytyminen on motivoitua.

Osa iv. LUOVUUS s. 135 - 148
10. Luovuus itseään toteuttavassa ihmisessä

Ensimmäiseksi minun täytyi muuttaa ideani luovuudesta, kun aloin tutkia ihmisiä, jotka olivat positiivisesti terveitä, erittäin osaa ottavia ja kypsiä itsensä toteuttajia.

Jouduin hylkäämään stereotyyppiset ajatukseni siitä, että TERVEYS, LAHJAKKUUS ja TUOTTAVUUS olisivat synonyymeja. Melkoinen joukko tutkimuskohteista, jotka olivat terveitä ja luovia, eivät olleet tuottavia sanan varsinaisessa mielessä. Eivätkä he myöskään olleet suuria lahjakkuuksia tai neroja runouden, säveltaiteen, keksimisen, taiteen tai luovan älykkyyden alueella. Myöskään monet suuret ihmiskunnan lahjakkuudet eivät ole olleet psykologisessa mielessä terveitä. (voisi puuttua noin 3/4 sivusta)

Nimetyt henkilöt voivat nähdä raikkaasti, raa'asti, konkreettisesti, omaperäisesti ja samalla myös yleistävästi, abstraktisti, formaalistisesti, ryhmitellen, rubrikoiden, kategorioiden ja luokitellen. Niin muodoin he elävät paljon enemmän luonnon todellisessa maailmassa kuin käsitteiden, abstraktioiden, odotusten, uskomusten ja stereotyyppien verbalisoidussa maailmassa, jollaiseksi useimmat ihmiset kuvittelevat todellisen maailman.

Tämän ilmaisee Rogers hyvin fraasissaan "avoimuus kokemuksille" eli "openess to experience". Robers, C. A. On Becomming A Person. Horghton Mifflin 1961

Kaikki koehenkilöt olivat suhteellisesti spontaanimpia ja ulospäinsuuntautuneempia kuin tavalliset ihmiset. He olivat "luonnollisempia" ja vähemmän kontrolloituja ja estyneitä käyttäytymisessään. Kaikki toiminta oli helpompaa ja vapautuneempaa sekä vähemmän itsekritiikin vaivaamaa. Tämä kyky ilmaista ideoitaan ja mielijohteitaan niitä tukahduttamatta ja pelkäämättä typeräksi leimautumista osoittautui erääksi oleelliseksi seikaksi it-luovuutta. Rogers on käyttänyt erinomaista fraasia "täysin toimiva ihminen" eli "fully functioning person" kuvatessaan tätä terveyden aspektia.

Toinen seikka oli, että it-luovuus oli monessa suhteessa samanlaista luovuutta kuin onnellisen ja turvallisen lapsen luovuus. Se oli spontaania, ponnistuksetonta, viatonta, helppoa, vapaata kaavamaisuuksista, stereotyypeistä ja kliseistä. Samalla se vaikutti syntyvän suurelta osin "viattoman" vapaasta oivaltamisesta ja estottomasta sponttanisuudesta ja ilmaisun halusta.

Miltei kuka tahansa lapsi syntyy oivaltamaan vapaammin ilman etukäteisodotuksia siitä, miten tuloksen täytyy olla ja miten se aina on ollut. Tässä lapsenomaisessa hengessä koehenkilöt olivat luovia. Heidän ikänsä vaihteli 40 - 50 vuoteen.

Jos lapsista käytetään nimitystä naivi, silloin koehenkilöt olivat saavuttaneet toisen naiviuden. Heidän oivaltavuuden ja ilmaisun vapauteensa liittyi koulutettu mieli.

Tämä kaikki tuntui viittaavan ihmisluonteen perustana olevaan kaikille tai suurimmalle osalle ihmisistä syntymässä annettuun luonteen piirteeseen, joka useimmiten kuitenkin kadotetaan tai haudataan tai ehkäistään yksilön varttuessa.

Koehenkilöt erosivat tavallisista ihmisistä myös siinä seikassa, joka on erittäin tärkeä luovuutta ajatellen. It-ihmiset ovat suhteellisen pelottomia, mitä tulee tuntemattomiin ja hämmentäviin asioihin sekä mysteerioihin. Heitä usein suorastaan kiinnostavat em. seikat ja he tieten tahtoen poimivat niitä itselleen saadakseen päänvaivaa, miettiäkseen ja syventyäkseen niihin. s. 138

Maslow, A. H. Motivation and Personality. New York Harper 1954. s. 206
"He eivät kaihda tuntematonta tai kiellä sen olemassa oloa tai pakene sitä tai uskottele, että se on jo tunnettu ja selvitetty. He eivät ripustaudu tuttuun. He eivät rakenna itselleen etsiessään totuutta katastrofaalista, turvallisuuden, varmuuden ja järjestyksen tarvetta kuten neurootikot yleensä tekevät. He pystyvät olemaan tarpeen vaatiessa turvallisesti sekavia, anarkistisia, kaoottisia, epämääräisiä, epäileväisiä, epävarmoja, likimääräisiä, epätarkkoja. Tämä on usein sangen suotavaa tieteessä, taiteessa tai yleensä elämässä."

Täten vaikuttaa siltä, että epätietoisuus ja hapuilevuus, jotka tuovat mukanaan tavalliselle ihmiselle tuskallisen päättämättömyyden, voi olla toisille miellyttävä kiihoke ja elämän kohokohta.

Eräs seikka on hämmentänyt minua vuosikausia. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että palaset alkaisivat asettua paikoilleen. Tämä liittyy siihen seikkaan, jota kutsun it-ihmisessä ilmeneväksi KAHTIAJAKOISUUDEKSI. Jouduin tarkistamaan kantani useisiin vastakkaisiin käsitteisiin. Ensimmäinen kahtiajako, joka on vaivannut minua oli, etten voinut päättää olivatko koehenkilöt itsekkäitä vai epäitsekkäitä. Koehenkilöt olivat erittäin epäitsekkäitä eräässä ja itsekkäitä toisessa mielessä. Molemmat määritelmät sulautuivat järkevästi ja dynaamisesti yhteen kokonaisuudeksi, jota Fromm kutsuu klassisessa paperissaan "terveelliseksi itsekkyydeksi". Fromm, E. Man for Himself. 1947 ks. suomalainen

Koehenkilöt olivat yhdistäneet nämä vastakohdat siten, että käsitin itsekkyyden ja epäitsekkyyden asettamisen vastakohdiksi ja toisensa poissulkeviksi ilmaukseksi persoonallisuuden alhaisesta kehitystasosta. (Hesse: asenteiden vastakohta on yhtä totta kuin asenne itse + kaikki muut Hesse)

Samalla tavalla koehenkilöt monien muiden vastakohta-asetelmien yhteydessä olivat yhdistäneet ne yhdeksi: havaitseminen - havaittava, sydän - pää, toive - fakta. Aavistus ja järki päättyvät samaan lopputulokseen. Velvollisuus sulautuu huviin. Ero työn ja leikin välillä häviää. Kuinka voisi ajatusta siitä, että itsekäs mieli on kaiken hyvän a ja o pitää epäitsekkyyden vastakohtana, jos epäitsekkyydestä tulee henkilölle mielihyvää tuottava. Kaikkein kypsimmät ihmiset ovat kaikkein eniten lapsen tapaisia. Nämä ihmiset, joilla oli vahvimmat kuvatut egot ja jotka olivat mitä varmimmin yksilöitä, olivat samalla niitä, jotka olivat helpoiten egottomia, vähiten itsekeskeisiä ja ongelmakeskeisiä. s. 232-234 Maslow, Motivation and Personality.

Puhumme tässä kyvystä ydistää kaksijakoisuus yhdeksi persoonaksi ja edestakaisesta liikkeestä äärimmäisyyksien välillä sekä kyvystä integroida se, mitä tahansa ihminen onkin tekemässä maailmaan.

Jos luovuuteen liittyy konstruktiivista, syntetisointia tai yhdistämistä, se riippuu osittain henkilön sisäisestä integraatiosta. Pyrkiessäni selvittämään itselleni, mistä oikeastaan on kysymys, vaikutti siltä, että asiat voitiin johtaa koehenkilöiden suhteelliseen pelottomuuteen. He pelkäsivät vähemmän muiden ihmisten sanomisia tai naurua. He tarvitsivat vähemmän toisia ihmisiä ja siten heidän ei tarvinnut pelätä toisia ihmisiä eikä olla heille vihamielisiä. Ehkä vielä tärkeämpää oli, etteivät he pelänneet omaa "sisintään", mielihalujaan, tunteitaan ja ajatuksiaan. He hyväksyivät itsensä keskitasoa paremmin. Tämä sisäinen itsensä hyväksyminen mahdollisti maailman todellisen luonteen oivaltamisen ja teki heidän käyttäytymisestään spontaanimman eli vähemmän kontrolloidun, estyneen, suunnitellun ja ennalta halutun. He eivät pelänneet ajatuksiaan, s. 140 vaikka ne olisivat olleet "hulluja". He eivät välittäneet, vaikka heidän ajatuksiaan ei hyväksytty. He saattoivat antautua tunteiden vietäviksi.

Tavalliset ihmiset ja neurootikot pelkäävät itseään ja kontrolloivat käyttäytymistään sekä eivät pidä ihmisistä, jotka eivät noudata näitä samoja sääntöjä

Koehenkilöiden luovuus näyttää riippuvan heidän suuremmasta integraatiostaan, johon esimerkiksi itsensä hyväksyminen viittaa. Sisällissotaa, jota tavallisessa ihmisessä käyvät sisäiset syvyyden voimat ja puolustus- sekä kontrollivoimat, ei esiinny koehenkilöissä eikä tämä sota siten aiheuta heissä tavanomaista määrää hajontaa. Tästä johtuen he voivat käyttää suurta osaa itsestään nautintoon ja luoviin tarkoitusperiin. He tuhlaavat vähemmän aikaansa ja energiaansa itsensä suojaamiseen itseltään.

Edellisen kappaleen huippukokemusselvitys tukee näitä näkemyksiä. Huippukokemus määriteltiin ihmisen korkeimman onnen ja täyttymyksen hetkeksi. s. 73 Myös nämä huippukokemukset ovat integroituja ja integroivia kokemuksia. Niissä esiintyy kasvanutta avoimuutta kokemusta kohtaan sekä kasvanutta spontaanisuutta ja ilmaisullisuutta.

PRIMAARINEN, SEKUNDAARINEN JA INTEGROITU LUOVUUS

Klassisesta Freudin teoriasta ei ole paljon apua tässä tarkastelussa. Osin se on jopa vastakkainen verrattuna käytössä olevia tietoja luovuudesta ja huippukokemuksista. s. 141 Normaali sopeutuminen keskinkertaisuuteen ja terveeseen järkeen viittaa jatkuvaan onnistumiseen ihmisluonnon sisäisen materiaalin torjumiseen. Jotta ihminen voisi sopeutua maailman todellisuuteen, vaati se henkilön halkaisemista. Eli henkilö kääntää selkänsä monelle itsessään olevalle seikalle turvallisuutensa vuoksi. Täten hän menettää paljon, koska nämä ihmisen syvänteet ovat lähde kaikkeen hänen iloonsa, leikkisyyteensä, rakkauteensa, nauruunsa ja ennen kaikkea luovuuteen. Suojelemalla itseään helvetiltä sisässään ihminen samalla leikkautuu irti taivaasta itsessään. Henkilöstä tulee ahdasmielinen, jäykkä, jäätynyt, kontrolloitu ja varovainen. Hän ei osaa nauraa, leikkiä, rakastaa, hullutella. Hän ei voi olla luottavainen eikä lapsekas. Hänen mielikuvituksena, intuitionsa, pehmeytensä, tunteellisuutensa kuristetaan ja vääristetään.

Psykoanalyysin tehtävä terapiana on loppujen lopuksi ihmisen integrointi, saattaminen kokonaiseksi. Hänessä olevan hajoamisen korjaaminen. Näen, etteivät meidän primaariset prosessimme ole niin vaarallisia kuin estävät impulssimme. Usein tässä yhteydessä ei ole niinkään kyse estämisestä tai sensuroinnista kuin "unohtamisesta". Rikkaassa yhteisössä tulisi olla vähemmän vastustusta primaariselle ajatusprosessille. s. 142

puuttuu 2/3 sivusta 20 ja koko 21 sivu

Luonteenominaisuuksista painotan rohkeutta, boldness jämäkkyyttä, vapautta, sponttanisuutta, selvänäköisyyttä - oivaltavuutta - perspicuity, integraatiota, itsensä toteuttamista. Nämä kaikki mahdollistavat sen yleistettävissä olevan it-luovuuden, joka ilmenee luovana elämänä tai luovana asenteena tai luovana persoonana. Olen painottanut it-luovuuden ilmaisullista tai olemisen laatua (being) ei niinkään ongelman ratkaisua tai aikaansaadun tuotteen laatua. It-luovuus koskee koko elämää. Kyse on kuin auringon paisteesta. Se valaisee ja kasvattaa kaiken, mutta toisaalta tuhlautuu joskus kivikkoon ja muihin kasvamattomiin kohteisiin. It-luovuus on vaikea määritellä, se näyttäisi olevan synonyymi itse TERVEYS-sanan kanssa. Moustakas, C. ed. The Self. New York 1956 Harper

Koska itsensä toteuttaminen tai terveys tulee määritellä syntyväksi täydellisimmästä inhimillisyydestä tai henkilön olemisesta, vaikuttaa siltä, että it-luovuus on miltei synonyymi inhimillisyyden tai sen tärkeimpien piirteiden kanssa. s. 145
(tr: on totuus että se on ihmisen elämän päämäärän saavuttaneen ihmisen ulkoinen leima eli ihminen on saavuttanut Jumalan avulla Täydellisen, Hale = terveys, kokonaisuus, pyhyys 941225)

Osa v. ARVOT
11. Psykologinen tieto ja ihmisen arvot
12. Arvot, kasvu ja terveys
13. Terveys ympäristön transendenssina

Osa vi. TULEVAISUUDEN HAASTEET
14. Joitain perusehdotuksia kasvusta ja itsensä toteuttamispsykologiasta

- pois 2/3 sivusta

... vastataan sillä miksi ihmiset voivat ja syvällä sisässään haluavat tulla.
Elämme parasta aikaa muutoksen aikaan, mitä tulee käsitteisiin ihmisen kyvyistä, potentiaaleista ja päämääristä. Uudet näkemykset syntyvät ihmisen mahdollisuuksista ja kohtalosta. Uusi psykologia on syntynyt behavioristisen ja klassisen Freudilaisen psykoanalyysin puutteellisuuksista, mitä tulee käsitykseen ihmisluonnon filosofiasta.

Uutta psykologiaa on kutsuttu The Psychology tai humanistiseksi psykologiaksi. Ehkä vähän ajan päästä tätä aluetta kutsutaan yksinkertaisesti "psykologiaksi". s. 189 Eräät seuraavista kohdista perustuvat Maslowin omaan vakaumukseen ei julkisesti esitettyyn totuuteen.

1. Meillä kaikilla on sisäinen luonto, joka on annettu ja "luonnollinen".
- Raaka materiaali hyvin nopeasti alkaa kasvaa itseksi, kun se kohtaa ulkopuolisen maailman ja ryhtyy sen kanssa vuorovaikutukseen.
2. Nämä ovat potentiaaleja. Ne on nähtävä kehitettävinä. Ne muotoutuvat psyyken ulkoisten determinanttien (kulttuuri, perhe, ympäristö, oppiminen jne) avulla. s. 190 Hyvin pian elämässä nämä päämäärättömät halut ja pyrkimykset liittyvät objekteihin.
3. Sisäinen ydin on tietyssä mielessä heikko. Se alistetaan helposti. Ihmisillä ei enää ole eläimellisiä vaistoja, jotka kertoisivat mitä tehdä, milloin, miten, kenen kanssa. Meillä on jäljellä vain vaistojäänne, mutta se hukkuu helposti oppimisen, kulttuuriodotusten, pelon, suvaitsemattomuuden jne. vuoksi. Ne ovat vaikeasti tiedostettavissa. Autenttinen itsetietoisuus sisältää osana kyvyn kuulla näitä sisäisiä impulsseja, tietää mitä ihminen todella haluaa, tai ei halua, mihin yksilö sopii tai ei sovi jne. Näiden impulssien voimakkuudessa tuntuu olevan henkilökohtaisia eroja.
4. Jokaisen sisäisessä luonteessa on piirteitä, jotka ovat samat kaikilla ja osin yksilöllisiä: rakkaus, musiikillinen muisti.
5. Voidaan tieteellisesti tutkia: subjektiivisesti sisäisen tutkimuksen avulla tai psykoterapiassa. Nämä kaksi muotoa täydentää ja tukee toisiaan. Laajentuneen humanistisen tieteen filosofian on sisällettävä nämä molemmat kokeilumenetelmät.
6. Monet tämän sisäisen luonteen piirteet ovat joko
a. aktiivisesti osallistumassa s. 191
b. tai unohdettuja, laiminlyötyjä, käyttämättömiä, ylenkatsottuja, ei-sanallistettuja jaohitettuja. Suurin osa sisäisestä luonnosta on siksi tiedostamatonta. Tämä liittyy impulsseihin (vetovoimiin, vaistoihin, tarpeisiin, samoin kuin kykyihin, tunteisiin, arvoihin, asenteisiin, määritelmiin, oivalluksiin, jne.) Aktiivinen tukahduttaminen vaatii ponnisteluja ja vaatii energiaa.

On olemassa useita keinoja tiedostamattoman tilan ylläpitämiseksi: kieltäminen, reaktionmuodostus, heijastuskuvat jne. Tukahduttaminen ei tapa tukahdutettua. Se säilyy ajatusten ja käyttäytymisen aktiivisena määrääjänä. Sekä aktiivinen että passiivinen tukahduttaminen alkaa aikaisin elämässä. Yleensä heijastumana vanhempien ja kulttuurin hyväksymisellä

Toisaalta on myös saatu tuloksia, jotka osoittavat viitteitä psyyken sisäistenkin lähteiden olemassa olosta.
- pelko omien impulssien ylivallan saamisesta
- pelko siitä, että joutuu syrjään
- pelko siitä, että hajoaa palasiksi
On teoreettisesti mahdollista, että lapsi voi spontaanisti muodostaa pelko- ja kieltoasenteita omia impulssejaan vastaan ja puolustaa sitten itseään niitä vastaan eri tavoin. Voi myös olla sisäisiä tukahduttamis- ja kontrollivoimia.
7. Vaikka sisäinen luonne on "heikko", se erittäin harvoin katoaa tai kuolee. Samoin kuin älykkyyden ääni se puhuu pehmeästi, mutta se kuuluu vaikka sekavassakin muodossa. s. 192
8. Henkilö, mikäli hän on todellinen henkilö, on itsensä determinantti. Jokainen henkilö on osin oma projektionsa, oma tekemänsä.
9. Jos tämä oleellinen sisäinen luonne on kielletty tai tukahdutettu, seurauksena on sairaus selvässä tai salatummassa muodossa. Häiriytyneisyys nähdään nykyisin paljon tärkeämmäksi sairaudeksi kuin klassiset neuroosit. Tukahdutettu ihminen on vaarallinen, uusi sairauden muoto. Eli henkilö estyy kasvamasta omien potentiaaliensa mukaiseksi ja jää saavuttamatta ihmismäisyyttään. Persoonallisuuden yleissairaus on tynkäihminen tai ihminen, joka ei täysin pysty itsensä toteuttamiseen tai täydelliseen ihmisyyteen. Yleisin sairauden lähde on frustroituminen eli vitutus. s. 193
10.
11. Syyllisyys on toisten pahansuopuuden havaitsemista. Sisäinen syyllisyys syntyy oman sisäisen luonnon pettämisestä tai itsensä toteuttamisen tieltä kääntymisestä. s. 194 Sisäinen syyllisyys on tarpeellinen ihmisen kehittymiselle. Se ei ole vältettävä oire, vaan sisäinen ohje itsensä toteuttamisen lisäämiseen.
12. Suurin osa jossakin kulttuurissa siitä, mitä kutsutaan "pahaksi" käyttäytymiseksi, ei ole pahaa universalissa mielessä. s. 195 Jos humaanisuus on hyväksytty ja rakastettu, silloin monet paikalliset, etniset ongelmat yksinkertaisesti katoavat. Esimerkiksi, jos seksi nähdään sisäisesti pahaksi, on se humanistiselta kannalta katsottuna silkkaa humpuukia.

Yleisesti nähtynä viha, halveksunta tai kateus kohdistettuna hyvyyteen, totuuteen, kauneuteen, terveyteen tai älykkyyteen johtuu suurelta osin uhkasta menettää itsensä arvostus. (epäilys siitä mikä on) Tällainen paha käyttäytyminen on reaktiivista ei sisäistä.
13. Useat ihmiset ajattelevat, että tiedostamattomana käyttäytyminen on epätervettä, vaarallista ja huonoa. Sisäinen voi myös olla hyvää tai kaunista tai haluttavaa. Saman ovat löytäneet ne tutkijat, jotka ovat tarkastelleet rakkauden, luovuuden, leikin, huumorin, taiteen lähteitä. Juuret ovat syvällä tiedostamattomassa. Niiden löytäminen ja jotta niistä voitaisiin nauttia ja käyttää, meidän on "taannuttava".
14. Psykologista terveyttä ei saavuteta ellei tätä persoonallisuuden oleellista ydintä ehdottomasti hyväksytä, rakasteta ja kunnioiteta toista sekä ihmisen itsensä toimesta. s. 196

Aikuisen psyykkistä terveyttä kutsutaan itsensä toteuttamiseksi, tunnekypsyydeksi, yksilöllisyydeksi, tuottavuudeksi, autenttisuudeksi, täydeksi humaanisuudeksi jne. itsensä toteuttamisen voi määritellä useilla tavoin, mutta keskeisin osa siinä on oivalluksella.
a. latenttien kykyjen toteuttaminen täydellisenä toimintana
b. sairauden, neuroosien, psykoosien mahdollisimman pieni määrä ja perushumaanisuuden sekä persoonallisten kapasiteettien puutosten vähyys.
15. Puhdas spontaanisuus sisältää itsen vapaan, kontrolloimattoman, luottavaisen ilmaisemisen, jolloin tietoisuus puuttuu mahdollisimman vähän asioiden kulkuun. Kontrolli, tahto, varovaisuus, itsekritiikki, mittaaminen ovat jarruja ilmaisulle. Ne syntyvät pelosta ja sosiaalisen sekä fyysisen maailman laeista. Tämäntapaiset kontrollitoimet vähentävät yleensä psyykkisen terveyden, syvän psykoterapian tai syvän itsetiedostamisen ja itsensä hyväksymisen myötä. s. 197 On olemassa myös kontrollia, jonka tehtävä on integroida ja organisoida psyykeä.
16. Terveen lapsen normaalissa kehityksessä valinnan vapauden toteutuessa hän valitsee sen, mikä on hyvää hänen kasvulleen: maistuu hyvälle, tuntuu hyvältä, antaa mielihyvää. Tämä viittaa siihen, että hän itse "tietää" parhaiten, mikä hänelle on hyvää. s. 198 Aikuisella on oltava luottamus lapseen.
17. Yhteistyössä itsensä, kohtalonsa hyväksymisen kanssa on oletettu, että terveyden ja itsensä toteuttamisen tie kulkee perustarpeiden tyydyttämisen ei frustroitumisen kautta. Kohdun sisäinen elämä on täysin (tr?) tyydyttävää, ei frustroitua. Samoin syntymän jälkeisen ajan tulisi täyttää nämä vaatimukset. s. 199
18. Täydellinen frustraation, kivun tai vaaran poissaolo on vaarallista. Saavutettava frustraatiotoleranssi. s. 200
19. s. 201
20.
21.
24. Vaikka periaatteessa itsensä toteuttaminen on helppoa, käytännössä se toteutuu harvoin. (minun kriteerieni mukaan pienempi kuin 1% väestöstä) s. 204
33. Kehitys kohti terveen tietoisuuden ja terveen irrationaalisuuden käsitettä terävöittää meitä tiedostamaan puhtaan abstraktin ajattelun, verbaalin ajattelun ja analyyttisen ajattelun rajoitukset. Jos tarkoituksemme on kuvata maailmaa täydellisesti, tarvitsemme tilaa intuitiiviselle ja esteettistyyppiselle kognitiolle, sillä on olemassa tiettyjä todellisuuden seikkoja, joita muuten ei voi havainnoida. Tämä on totta jopa tieteessä, nyt kun tiedämme.
1- että luovuuden juuret ovat ei rationaalisuudessa
2- että kieli on ja sen täytyy aina olla riittämätön kuvaamaan todellisuutta kokonaisuutena
3- että mikä tahansa abstrakti käsite jättää paljon pois totuudesta
4- että se mitä kutsumme "tiedoksi" (erittäin abstraktia, verbaalista, tarkasti määriteltyä) usein pimittää meiltä ne totuuden osat, jotka eivät tule abstraktiolla katetuksi. Se saa meidät näkemään osan asioista, mutta tekee vähemmän mahdolliseksi toisten seikkojen näkemisen. Abstraktilla tiedolla on vaaransa, jos myös käyttökelpoisuutensa. s. 208
34. Terveen ihmisen kyky sukeltaa tiedostamattomaan, käyttää ja arvostaa sen primaaria prosessia sen sijaan, että pelkäisimme sitä, hyväksyä sen impulssit sen sijaan, että aina kontrollimme sitä, kyky regressioitua vapaaehtoisesti pelotta, nämä näyttävät olevan luovuuden pääehtoja. Tämän pohjalta ymmärrämme myös sen, miksi psykologinen terveys on niin läheisesti sidoksissa tietyn universaalin luovuuden kanssa ja saa jotkut kirjailijat pitämään niitä synonyymeinä Tämä sama side terveyden ja rationaalisuuden sekä irrationaalisuuden voimien yhdistäminen (tietoisuus ja tiedostamaton, primaarinen ja sekundaarinen prosessi) tekee meille selväksi sen minkä vuoksi terveiden ihmisten on helpompi nauttia, rakastaa, nauraa, pitää hauskaa, olla hupsu, laskea leikkiä, olla fantasioiden vankina, olla hupaisesti hulluja ja yleensäkin sallia ja arvostaa ja nauttia tunnekokemuksistaan yleensä ja erityisesti huippukokemuksista ja saada niitä syntymään useammin. Jos lapset voivat tehdä näitä kaikkia, se auttaa heitä kasvamaan kohti terveyttä s. 209
35. Esteettiset oivallukset ja luovuus ja huippukokemukset ovat ihmiselämän, psykologian ja koulutuksen keskeisiä kohtia. Ne tekevät elämän elämisen arvoiseksi.
36. Itsensä toteuttaminen ei ratkaise kaikkia ongelmia. Konfliktit, frustraatio, suru, tuska, syyllisyys löydetään terveestäkin ihmisestä. Tapahtuu kasvaminen kypsyyden kautta, kasvu neuroottisista valeongelmista todellisiin, ei-vältettäviin, olemassa olon ongelmiin, jotka syntyvät tietynlaisessa maailmassa elävän ihmisen luontoon. Se ettei ihminen ole huolissaan, kun hänen tulisi olla, voi olla merkki sairaudesta. s. 210
38. Lapsen on opittava tyydyttämään omat tarpeensa ei vanhempien tarpeita. Hänen ei pidä odottaa vanhempien tyydyttävän niitä hänen puolestaan. Hänen on unohdettava se, että hänen on oltava hyvä pelon takia, jotta saisi rakkautta. Hänen on oltava hyvä, koska hän haluaa. Hänen on löydettävä oma tietoisuus ja unohdettava sisäistetyt vanhemmat eettisinä ohjaajina.
39. Tämän mukaan yhteisö voi olla kasvua rohkaiseva tai sitä tukahduttava. Kasvu ja humaanisuuden lähde on ihmisessä eikä niitä ole luonut yhteisö. "Hyvä" kulttuuri sallii kaikkien perustarpeiden tyydyttämisen ja itsensä toteuttamisen. s. 211
40. Itsensä tuntemisen aikaansaanti paradoksaalisesti tekee todennäköisemmäksi itsen ja itsetietoisuuden ja itsekkyyden transendenssin. Se mahdollistaa helpommin sen, että ihminen kokee itsensä osaksi suurempaa kokonaisuutta. Täydellisimmän humaanisuuden ehto on täysi autonomia ja kääntäen suuremman autonomian ihminen saavuttaa onnistuneiden humaanisuuskokemusten kautta.
41. Tärkein olemassa olo-ongelman tuo se tosi asia, että it-henkilö tilapäisesti kokee ajasta ja paikasta erkaantumisen. Henkilö joka ei pelkää "sisuksiaan" saattaa kokea tilanteen jopa taivaallisena. s. 212 Maailma on itsessään mielenkiintoinen, kaunis ja kiehtova. Sen tutkiminen, manipulointi, sen kanssa leikkiminen ja siitä nauttiminen ovat kaikki motivoidun tapaisia toimintoja. Pelkkä luonnon ilmaus on Olemisen ilmaus ei pyrkimisen. Sisäisestä elämästä nauttiminen ei ole vain toimintaa sinäänsä vaan myös toiminnan antiteesi. Se tuo hiljaisuuden.
43. Freudilta opimme, että menneisyys on olemassa nyt ihmisessä. Myös kasvuteoria ja it-teoria, että myös tulevaisuus esiintyy nyt ihmisessä, ihanteiden, toivon, velvollisuuksien, suunnitelmien, päämäärien, toteutumattomien potentiaalinen, kohtalon jne. muodossa. Jolla ei ole tulevaisuutta, hän jää toivottomuuden tyhjyyteen. (tr paskaa). Hänelle aika on loputtomiin saakka "täynnä". Pyrkiminen, joka organisoi useimmat toiminnat, hävitessään jättää ihmisen organisoimattomaan ja integraatiottomaan tilaan. Tietysti jos on olemisen tilassa ei vaadi tulevaisuutta, koska se on jo siinä. Tuleminen vähenee ja se saa muotonsa huippukokemuksissa, jolloin aika häviää ja toiveet täyttyvät. s. 214

Original file name: 82masl