Absoluuttinen, Jumalasta
tullut uskonto - mitä se on!
Absoluuttisen uskonnon
kuten minkä tahansa uskonnon ydin on: "Miten ihminen pääsee
uskontokunnan päämäärään?". Kirjoitan
päämäärä-sanan pienellä alkukirjaimella
siksi, ettei mikään uskonto- tai kirkkokunta ole Oivaltanut
Päämäärää. Kysymys on siis siitä,
mitä ihmisen tulee tehdä ja miten hänen pitää
olla, jotta hän pääsee Päämäärään.
Tapahtuuko pääsy
ryhmässä? Jos Päämäärä on elämässä,
sinne päästään yksin, mutta miten on, jos päämäärä
kutellaan olevan kuoleman jälkeisessä 'elämässä'?
Koska uskonto- ja kirkkokunnissa kukaan ei ole päässyt
Päämäärään elämässä,
ne olettavat, että Päämäärä on kuoleman
jälkeisessä. Kukaan ei ole sieltä tullut varmistamaan
sitä. Uskonto- ja kirkkokunnilla ei ole tuotetakuuta. Ne voivat
puhua mitä tahaansa lämpimikseen, kuten ne tekevätkin.
Jos Päämäärä
on, kuten Uusi Testamenttikin sen sanoo elämän aikana,
Päämäärään päästään
yksin, yksilönä. Tai tehdään niin, että
ajatellaan asian olevan näin. Otetaan tähän toinen
asia, joka on vielä tärkempi. "Mikä on Jumala?"
Minut yllätti 'kotijehovantodistaja'. Hän sanoi, että
heillä Jumala on persoonallisuus. Miksi se yllätti minut?
Mikä oli minun ja on edelleen minun näkemykseni Jumalasta?
77.
Jesus said, "I am the light that is over all things. I am all:
from me all came forth, and to me all attained.
Split a piece of wood; I am there.
Lift up the stone, and you will find me there."
77. Jeesus sanoi, Minä olen valo, joka on kaiken yllä.
Minä olen kaikki: minusta kaikki tulee esiin ja minuun kaikki
saapuu.
Halkaise puun pala; minä olen siellä.
Nosta kivi ja löydät minut sieltä.
Mitä ihmeellistä
edellisessä Tuomaan Evankeliumin lainauksessa on? Se on ensinnäkin
minun näkemykseni. Eli mitä se loogisesti tarkoittaa?
Jumala on Absoluutti, Jumala on Kaikkialla, Kaikessa, Kaiken aikaan,
Ikuisesti. Mikä mättää? Jos otat tuon yhden
jakeen, niin se kumoaa kaiken Raamattuun perustuvista uskonto- ja
kirkkokunnista. Heidän oppiensa mukaan sinä pääset
Päämäärään noudattamalla ryhmän
oppeja ja rutiineja sekä ennen kaikkea olemalla mukana ryhmässä.
Jumala on siellä, missä uskovat kokoontuvat eli ryhmän
tilaisuuksissa. Jumala asuu heidän kirkossaan. Jumala on läsnä
heidän ritulaaleissaan. Jumala ei ole läsnä muiden
tilaisuuksissa. Ennen kaikkea Jumalaan ei voi tavoittaa ja siis
Päämäärään ei voi päästä
ominpäin ja ilman uskonto- ja kirkkokunnan johdatusta.
Mitä jos Jumala
on edellisen jakeen mukainen ja läsnä kaikkialla ja kaiken
aikaan? Tuo jae tuhoaa tai tuhoaisi kaiken Raamattua perustanaan
käyttävista uskonto- ja kirkkokunnista. Jumala on Kaikkialla
ja Kaikessa, Kaiken aikaa. Jumalan löytömiseen ei tarvitse
uksonto- tai kirkkokuntaa. Jumalan on voinut löytää
kaiken aikaa kuka tahansa ja he ovat löytänteet sen ilman
uskonto- ja kirkkokuntia. He ovat siis päässeet Päämäärään
omin voimin.
Montako heitä on?
Minä etsin sinua, toista! Miksi se on niin oleellista? Millainen
maailma on? Pitäisikö sille tehdä jotain? Lue seuraava!
48.
Jesus said, "If two make peace with each other in a single
house, they will say to the mountain, 'Move from here!' and it will
move."
48. Jeesus sanoi, Jos kaksi rakentaa toistensa kanssa rauhan
samassa huoneessa, he voivat sanoa vuorelle, Vuori liiku täältä!
ja se liikkuu.
Tuntuuko utopistiseltä,
vaikka uskot Raamattuun. Otetaan uusiksi.
20. Niin hän
sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä
totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään
verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä
tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille
mahdotonta".
Tärkeä
kohta - Jeesus polttaa perusteellisesti päreensä opetuslasten
Uskon puutteen vuoksi: Voiko sen selkeämmin sanoa. Kuten huomataan
parantamisesta on tullut jo jokapäiväinen asia, eikä
enää korosteta kohteen Uskoa.
Edellinen Matteuksen
juttu kertoo samaa, mutta ei viittaa siihen, että tarvittaisiin
kaksi. Ydin on, ettei elämässä tunnu olevan edes
kahta ihmistä, joka olisivat yhtä aikaa Perillä,
Päämäärässä. Jos sinä edes epäilet
olevasi, ota yhteyttä ja siirrettän vuoria.
Vanha tarina.
Absoluuttisessa uskonnossa
Jumala on kaikkeus. Hän on kaikkialla. Hän ei ole sijoittunut
tietyn ryhmän tai tietyn rakennuksen sisään. Häntä
ei ole välttämätöntä lähestyä
minkään ryhmän menojen avulla.
Absoluuttisen uskonnon
Päämäärä: Ihmisen ajatus ei ole löytänyt
Päämäärä elämästä. Siksi
on päätelty, että Päämäärä
on kuoleman jälkeisessä paikassa, Taivaassa, Jumalan Valtakunnassa.
Tämä kuvastaa vain ja ainoastaan ihmisen ajatuksen rajallisuutta.
Päämäärä on nimittäin elämässä,
elämän aikana. Siispä Taivas on elämässä
ja se löydetään ELÄMÄ elämässä
Itsensä Absoluuttisen Tuntemisen avulla. Se tarkoittaa toisella
tavalla sanottuna Absoluuttisen Rakastamisen avulla, joka on sama
asia kuin edellinen Itsensä Tunteminen. Rakastaminen on vain
Itsensä Tuntemisen jälkeinen tila, johon liittyy se, että
ihminen Näkee itsensä sellaisena kuin hän on. Ihminen
Hyväksyy itsensä sellaisena kuin hän on ja tämä
antaa tien Itsensä Tuntemiseen. Kun ihminen Tuntee Itsensä
Absoluuttisesti minuus häviää. Minä kuolee ja
se tarkoittaa, että ihminen Näkee lähimmäisen
käyttäytymisen samanlaisena kuin hänen oma käyttäytymisensä.
Se johtaa lähimmäisen Hyväksymiseen samanlaisena
ihmisenä kuin hän itse on. Minän ja sinän välinen
erottelu häviää. Silloin ihminen Rakastaa Absoluuttisesti
lähimmäistään niin kuin Itseään, koska
kyse on samasta asiasta.
Kuoleman jälkeinen Taivas-ajattelu johtuu siis yksinkertaisesti
siitä, ettei elämässä ole juuri nähty Itsensä
Absoluuttisesti Tuntevia ihmisiä. Jos heitä on nähty,
heidän käyttäytymisensä on ollut siinä
määrin epämääräistä ja Lapsenkaltaista,
ettei heitä ole voitu arvokkaiden uskonnon edustajien toimesta
noteerata. He ovat olleet parhaimmillaan sanottuna Jumalan
Hulluja.
Koska Jumalaa ei löydetä
Kaikkeudesta eli Kaikesta maailmassa, Jumalalle on tehty asuinpaikka,
johon ihminen ei voi elämän aikana tutustua. Asuinpaikka
on nimetty Jumalan Valtakunnaksi, Taivaaksi. Tästä ei
ole pitkä matka siihen, että Jumalaa aletaan pitään
persoonallisena Jumalan. Onhan hänen asuinpaikallaankin osoite.
Yleensä tämänkaltaisilla suhtautumisella asioihin
on vain yksi selitys. Ihmisen ajatus on rajallinen. Se ei pääse
sinne, missä Absoluuttiseen uskontoon liittyvät asiat
ovat. Siispä ihminen antaa asioille ajatuksen tukeman selityksen.
Synti ja ihmisen ajatuksen
maailman paha: Ihmisen käsitys siitä, miten hän pääsee
Päämäärään on ajatuksen avulla selitettynä
se, että ihmisen pitää elämässään
välttää pahan tekemistä ja ajattelemista sekä
pyrkiä tekemään mahdollisimman paljon hyvää.
Hyviin tekoihin liittyy luonnollisesti myös hyvät teot
uskonnon opetusten mukaan. Tällaisilla teoilla ei ole mitään
merkitystä Päämäärän suhteen. Tai
niillä on negatiivinen merkitys, jos ihminen ei etsi muuta
tietä Päämäärään, vaan tukeutuu
ajatuksen hyväksymiin hyviin tekoihin. Ajatuksissaanhan minällinen
ihminen ei voi olla hyvä eikä hän voi olla ajattelematta
pahaa. Jos jo ajatus on Päämäärän vastainen,
se tuomitsee kaikki sellaiset ihmisen Päämäärän
ulkopuolelle. Se ei tuomitse ihmistä sen pahemmin, koska ihminen
ei voi olla se, mikä hän on, ajatteleva ihminen. Ajatteleva
ihminen toimii aina minän mukaan. Hänen kaikki tekonsa
ovat minällisiä eli kaikki teot tähtäävät
minän hyvään tai parempaan. Sitä ei yleensä
ole mahdollista saavuttaa muutenkuin toisten kustannuksella.
Absoluuttisessa uskonnossa
ihminen sortui syntiinlankeemuksen yhteydessä ei syntiin vaan
ajattelun järjestelmään. Hän sai teollaan tietoisuuden
hyvästä ja pahasta. Siis järjestelmään
kuuluu niin suhteellinen hyvä kuin pahakin. Niitä ei voi
erottaa toisistaan. Siksi hyvä teko on aivan yhtä turhanpäiväinen
Päämäärän suhteen kuin pahakin teko.
Päämäärään
tai kuten Raamatussa toisaalta sanotaan Paratiisiin, Eedeniin
päästään ratkaisemalla ihmisen pelattavaksi
laitettu Elämän Peli. Ratkaisu on käänteinen
sortumisen kanssa. Siispä Päämäärään
päästään Näkemällä ajatuksen
järjestelmä ja luopumalla sen yksinvaltiaasta ohjauksesta.
Lopullisesti ihminen ei pääse eroon ajatuksen järjestelmästä,
mutta hän voi vähentää sen merkitystä.
|